- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
433-434

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Metsätalous ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

431

Metsätalous

433

paraiten, jos vertaa molempien pääelinkeinojen
m:n ja maatalouden, edellytyksiä toisiinsa.

M:lle Suomi yleensä tarjoo sangen hyvät
edellytykset. Suurin osa maata soveltuu varsin
hyvästi metsän kasvattamiseen, etenkin ovat
enimmät n. s. Suomenselän eteläpuolella olevat maat
erinomaisia metsämaita (yleensä parempia kuin
Ruotsin vastaavilla leveysasteilla). Tärkeätä on,
että Suomi soveltuu varsinkin havumetsien
kasvattamiseen, joiden kasvattaminen yleensä on
rahallisesti edullisempaa kuin lehtimetsien. Metsien,
ja juuri havumetsien luontainen uudistuminen,
onnistuu enimmäkseen verrattain hyvästi,
melkein uhallakin nousee usein hävitetyn metsän
sijalle kauniita taimistoja, sitävastoin on
Keski-Euroopassa havumetsien, varsinkin männikköjen
luontainen nuorentuminen paljoa vaikeampaa,
joten täytyy hyvin suuressa määrässä turvautua
metsänviljelykseen, mikä taas on omiaan
lisäämään tuotantokustannuksia. Sieni- ja
liyönteis-valiinkoja, jotka ovat Keski-Euroopan metsissä
hyvin tuhoavia, on meillä ollut vain nimeksi.
Puiden vedätykselle on meidän pitkä talvi
lumipeit-teineen, joka tavallisesti kuitenkaan ei ole liian
paksu, sangen suotuisa; useissa muissa maissa
täytyy vedätyksen tapahtua tal-ven lyhyyden tai
run-saslumisuuden takia, sulan maan aikana, mikä
tulee paljoa kalliimmaksi kuin rekivedätys.
Laut-tausväylät muodostavat meidän maassamme
runsaammin haaroittuneen verkoston kuin kenties
missään muualla maailmassa ja järvien runsaus
useissa päälauttausvesistöissä tasoittaa
tulvasuh-teita niin, että lauttausta voidaan harjoittaa
kesät umpeen; verrattain huokeata vesitse
kuljetusta voidaan siis meillä mitä suurimmassa
määrässä käyttää hyväksi. Etenkin lauttausjaksojen
loppujuoksun varrella olevat lukuisat kosket
tar-joovat puunjalostuslaitoksille suuren määrän
huokeata käyttövoimaa, josta enin osa vielä 011
käyttämättä. Ivuten artikkelista Metsävarat
(ks. t.) selviää, osoittaa metsäntuotteiden
kulutus kaikkialla maailmassa taipumusta
lisääntymään, jopa verrattain nopeaankin, jotavastoin
metsäntuotteiden tarjonta, ainakaan Euroopan
markkinoilla, ei voi sanottavasti lisääntyä. Siitä
täytyy välttämättömyydellä olla seurauksena
metsäntuotteiden hintojen kohoamisen, jotenka
siis meikäläisen metsätalouden tuotannon arvon
täytyy vastaisuudessa kohota, ja kohota sitä
vahvemmin, kuta paremmin meidän metsiämme ja
koko metsätalouttamme aletaan hoitaa sekä kuta
enemmän puunjalostusteollisuutemme edistyy.

Maataloudesta tuskin voidaan samaa väittää.
Joskin kannattavalla maanviljelyksellä kyllä
vielä on suuria laajenemismahdollisuuksia
meidän maassamme, ennen kaikkea paremmilla,
savi-pohjaisilla suoalueilla, niin yleensä on meidän
maamme karua ja kivistä verrattuna
varsinaisiin maanviljelysmaihin, ja ilmastokin on
suhteellisesti kylmää peltokasveille, jotka ovat yleensä
eteläisempien maiden kasveja. Samalla työllä ja
pääomalla tuottavat esim. Tanskan, Saksan ja
Englannin y. m. tasangot paljoa parempia
satoja; mitään varsinaista kilpailua ei näiden
maiden kanssa ole ajateltavissakaan.
Maanviljelyksellä on siihen soveltuvissa maissa — varsinkin
laajoilla aroalueilla (Siperiassa), präärioilla ja
pampaskentillä y. m. — vielä melkein
rajattomat laajenemismahdollisuudet, ja koska maan-

viljelystuotteita, niiden verrattain korkean
yksikköhinnan takia voidaan, etenkin vesitse,
kuljettaa mitä pisimpiä matkoja, niin ei ole
odotettavissa, että niiden hinnat tulisivat ainakaan
mainittavasti kohoamaan. Niinpä maksoi 1000 kg
rukiita Preussissa keskimäärin v. 1871-80 172
Rmk., 1881-90 152 Rmk, 1891-1900 142 Rmk. ja
1903 132 Rmk.; Bayerissa maksoi sama määrä
rukiita 1871-80 184* Rmk., 1881-90 162,5 Rmk.,
1891-1900 154 Rmk. ja 1902 147 Rmk. Ei ole
näin ollen odotettavissa, että maanviljelyksen
edellytykset Suomessa edes hintojen
nousemisenkaan johdosta paranisivat. -— Karjanhoidolla
näyttää ensi silmäyksellä olevan paremmat
edellytykset, sillä eihän meidän ilmastomme ole
varsinkaan heinänkasvatukselle vallan epäsuotuisa.
Mutta talven ankaruus pakottaa käyttämään
paremmin varustettuja navettarakennuksia kuin
eteläisemmissä maissa, mikä on omiaan
lisäämään karjatalouden tuotantokustannuksia.
Pohjois-Venäjällä ja varsinkin Siperiassa 011
melkein loppumattomat kehitysmahdollisuudet
karjanhoidon alalla. Siperian jokivarsilla on
satoja penikulmia pitkät, useita kilometrejä, jopa
välistä penikulmiakin leveät tulvamaat, jotka
ovat mitä rehevimpinä, sammaltumattomina
niittyinä, tai, mikäli ne ovat metsän tai pensaston
vallassa, voidaan ne erinomaisen helposti raivata
mitä tuottavimmiksi niityiksi. Nämät
jokivarsiniityt kasvavat tiheätä, 50-180 cm pituista
heinää ja on niiden tuotanto parempi kuin
meidän parhaidenkin, runsaimmin lannoitettujen
viljeltyjen nurmien. Koska jokitulva vuosittain
lietteillään lannoittaa näitä niittyjä, ei niiden
ylläpito maksa juuri mitään.
Karjatalousraken-nukset tulevat huokeiksi, syystä että metsällä
moniaalla ei ole mitään kantohintaa lainkaan tai
ainoastaan hyvin alhainen. Koska lisäksi
karjan-tuotteet sietävät verrattain pitkää kuljetusta
niiden korkean yksikköhinnan takia (v. 1909 oli
Suomesta viedyn voikilon hinta noin 8’/s kertaa
suurempi kuin paperikilon keskihinta), niin
tulee Siperian ja myös Pohjois-Venäjän karjatalous
vastaisuudessa varmasti kehittymään
erinomaisesti (Tobolskin kuvernementissa rakennettiin
ensimäinen meijeri v. 1894, v. 1912 oli
meije-reitä noin 1,200; Tomskin kuvernementissa oli
v. 1895 12 meijeriä, v. 1912 oli yli 2,200) ja
huokeampien tuotantokustannuksiensa takia
saattamaan meikäläisen karjataloutemme tuotteet
mitä ankarimman kilpailun alaisiksi — joskin
Siperia tuskin voi meidän metsäliikkeellemme
mitään (ks. Metsävarat).

Huomioon ottaen ylempänä esitetyt seikat
näyttää ilmeiseltä, että meidän
maallamme on parempia luonnollisia ja
taloudellisia edellytyksiä
metsätalouteen ja
puunjalostusteollisuuteen kuin maanviljelykseen ja
karjanhoitoon, sekä että
metsätalous niin ollen voi maallemme
tarjota varmemman taloudellisen
tulevaisuuden kuin maatalous. M:n ja
maatalouden välisessä tuotantosuhteessa onkin
jo kauan ollut huomattavissa selvä siirto m:n
hyväksi, ja huomattava on, että tämä on
tapahtunut huolimatta siitä, että maatalouden
edistämiseksi on tehty intensiivistä työtä (valtio
uhraa tähän tarkoitukseen vuosittain lähes

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0235.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free