- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
481-482

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Miekka ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

481

Miekka—Miekkailu

482

(1910) 4.978 ha (siinä luvussa luonnonniityt
2,221 ha). Manttaalimäärä 25,7», talonsavuja 431.
torpansavuja 16 ja muita savuja 392 (1907).
4.813 as. (1912), joista 65 ruotsink. (ovat
pääasiallisesti Ruotsista siirtynyttä lasitehtaan
työväkeä). 773 ruokakuntaa, joista maanviljelystä
pääelinkeinonaan harjoittavia 631 (1901). 572
hevosta, 1,899 nautaa (1910). — Kansakouluja 9
(1913), joista 1 ruotsinkielinen Kalliokosken
lasitehtaan kustantama. 1 kiinteä pientenlastenkoulu.
Säästöpankki (talletukset 31/121912 n. 250,000 mk.).
— Teollisuuslaitoksia: Kalliokosken (ks. t.)
lasitehdas, saha ja mylly; Savankosken saha ja
mylly (omist. J. Pääskynen). — Kotiteollisuutena
harjoitetaan huomattavassa määrin pärekorien
tekoa. -— 2. Seurakunta, keisarillinen,
Savonlinnan hiippak., Haminan rovastik.;
määrättiin (keis. käskykirj. 13 p:ltä liuhtik. 1863)
erotettavaksi omaksi khrakunnaksi Virolahden
pitäjästä; eroaminen tapahtui 1887. Kirkko
tiilestä, rak. 1881. [Karjala lehden „Virolahden
ja Miehikkälän pitäjän numero" N:o 20 A, B
ja C 25 p. tammik. 1913.] L. II-nen.

3. Entinen lahjoitusmaa, käsitti 16 taloa nyk.
M:n pitäjän M:n ja Kylmälän kylissä, yhteensä
4% manttaalia, n. 25,700 tynnyrinalaa. Nämä
tilukset ynnä lisäksi 6 taloa nyk. Virolahden
alueella keisarinna Katariina II 1790 lahjoitti
.,ikuiseksi ja perinnölliseksi omaisuudeksi"
majuri Matvei Olsufjeville, joka jo 1793 möi koko
lahjoitusmaan kapteeni Kilchenille. 1800-luvulla
oli M:n lahjoitusmaa, sittenkuin
Virolahden-puo-leiset alueet 1799 oston kautta olivat joutuneet
toisiin käsiin, kauppaneuvos Carl Bruunilla ja
hänen leskellään, sittemmin kapteeni Apollon
Alfthanin hallussa ja viimeksi kreivi Mengdenillä,
jolta valtio lunasti sen 1877. Kauppahinnan sai
omistaja kohoamaan 275,000 mk:aan antamalla
yhtäaikaa muuttokäskyn kaikille alustalaisilleen
ja siten pakottaen valtion pikaiseen lunastukseen.

A. Es.

Miekka, suorateräinen, väistöraudalla
varustettu lyönti- ja pistoase. ks. Aseet, Floretti
ja Miekkailu.

Miekkailu, taito säännönmukaisesti käyttää
miekkaa, varsinkin kaksintaistelussa. —
Miekan-käyttö on melkein yhtä vanha kuin sota.
Kuitenkin on varsinainen m. kehitettynä erityiseksi
järjestelmäksi, jota eri menetelmät ja
koulukunnat edustavat, luettava nykyaikaan. Sen alun
tapaamme jo muinaisajan aasialaisten
sivistyskansojen keskuudessa. Kreikkalaiset ja
roomalaiset harjoittivat muun ohessa m:ua, jossa heillä
oli varsinaisia opettajia (roomalaisten armaturæ
doctores), ja taitava aseitten käyttö kuului
heidän yleiseen kansalaiskasvatukseensa.
Myöhemmin, kun roomalainen ylimys piti m :ua arvoaan
alentavana, se siirtyi orjien tehtäväksi
(gladiaattorit). Ritarilaitoksen aikana m. pääsee taas
jalosukuisten aseharjoitukseksi. Sitä opettivat
kuitenkin alhaissyntyiset ammattimiekkailijat, jotka
15:nnellä vuosis. järjestäytyivät erityisiksi
ammattikunniksi. Aseena oli tähän aikaan raskas
lyömämiekka, sillä ainoastaan sellainen kelpasi
raskaiden rautavarusten rikkomiseen.
Samoihin aikoihin kuin haarniska tuliaseitten takia
menettää merkityksensä sodassa, kehittyy
hienostunut, ovela miekankäyttö. Italialaiset
ensimäi-sinä älysivät, että nyt, kun ei haarniskaa enää
16. VI. Painettu »/■ 14.

oliut rikottavana, kärki on miekan ja pisto
miek-kailutaidon tärkein tekijä, ja he kehittivät
16:n-nella vuosis. ensimäisen varsinaisen
m.-järjestelmän. Aikaisemman raskaan lyömäaseen tunki
nyt tieltään uusi kevyempi kaksintaisteluase, jolla
saattaa sekä viiltää että pistää ja joka samalla
miellyttää silmää. Keveä harjoitusase, f 1 o r e 11 i,
joka mainitaan 1600-luvulla, lienee myöskin
italialaisten keksintöä, vaikka se todennäköisesti
oli nykyistä kookkaampi ja muodoltaankin siitä
poikkeava. Kun tuliaseet yhä kehittyvät,
häviävät miekkailukunnat Saksassa. M. siirtyy
yliopistoihin ja sotilaskouluihin varsinkin
Ranskassa. 17:unen vuosis. puolivälissä vallitsi vähän
aikaa espanjalaisten matemaattinen, mitä
tarkimmin harkittuja kaavoja noudattava koulu, mutta
jo saman vuosisadan lopussa kohoaa nykyiseen
johtoasemaansa ranskalainen koulu. Sen laatima
on nykyisin yleisesti käytetty m.-sanasto.
Harjoituksissa ei käytetty minkäänlaisia suojuksia,
vielä vähemmän kaksintaistelussa. 1700-luvun
lopussa tulee harjoituksissa käytäntöön
naamari, myöhemmin rintavarukset ja
hansikkaat. Nykyään ei harjoituksissa käytetä juuri
ollenkaan kaksintaistelumiekkaa, vaan keveätä
florettia, jonka käyttely kehittää parhaiten
kaksi ntaistelukätevyyttäkin. Napoleonin sodat
kohottivat raskaan lyömäaseen, sapelin käytön
jälleen kukoistukseensa. Pääasiallisimmin eroavat
nämä miekkatyypit painosuhteissaan. Miekan
tärkeimmät osat ovat terä ja kahva.
Jälkimäisessä erotamme, kärjestä päin lukien, kättä
suojaavan väistölevyn, varsinaisen
kädensijan sekä sen päässä terän vastapainona
olevan napin. — Taiteen kaikkien sääntöjen
mukaan tapahtuvan miekkailun ytimenä on antaa
pisto saamatta itse takaisin. Kun toiselta puolen
on rintasuojusten ja naamarin avulla vähennetty
hajjoitusmiekkailun vaaroja ja siitä seuraavia
vaikeuksia kaksintaisteluun verrattuna, on
vastapainoksi aikojen kokemuksen nojalla harkittu
sovinnaisia sääntöjä, joiden tarkoituksena on siis
tehdä floretin terän pehmeä nuppipää muka yhtä
vaaralliseksi kuin kaksintai.-telumiekan paljas
kärki, joka ei juuri houkuttele vaihtopiston
vaaroihin. Sen vuoksi ei nykyisessä
koulumiekkai-lussa riitä, että antaa
piston, jota vastustaja ei
saanut väistetyksi tai
maksetuksi; se on
sitäpaitsi annettava niin,
ettei vastustaja olisi
edes voinut sitä väistää.
Varoasento (garde)
oli alkujaan
puolustusasento, nykyään sen
sijaan asento, josta on
yhtä helppo hyökätä
kuin puolustaa. Oikeassa
varoasennossa ovat molemmat kantapäät,
etumainen polvi, molemmat olkapäät, molemmat
käsivarret sekä ase samassa pystysuorassa tasossa,
syöksytasossa. Syöksyllä ymmärretään
ruumiin kurotusta siirtämällä syöksytasossa
etumaista jalkaa eteenpäin, jonka kautta
miekkailija saa pistonsa ulottumaan mahdollisimman
kauaksi ja voimakkaana, samalla kuitenkin
säilyttäen suojatun asemansa. Sen
perussääntönä on voiman ja nopeuden keskittäminen

Varo-aseuto.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0259.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free