- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
483-484

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Miekka ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

483

Miekkakala

—Mielikuva

484

Syöksy.

suoraviivaiseen liikkeeseen. Väistöksi (parade)
nimitetään omalla aseella suoritettua liikettä,
jolla vastustajan tähtäämä pisto väistetään.
Hyvä sääntö on suorittaa se niin, että oman aseen
terän vahva kantaosa tapaa vastustajan aseen
hennon kärjen. E. S. cf L. P.

Miekkakala. 1. Pelecus cultratus,
rakkosuis-ten alalahkoon kuuluva, 20-30 cm:in pituinen,

Xiphias gladius.

suoraselkäinen terävävatsainen luukala. Itämeren
etelä- ja itärannoilla, Mustassa-meressä,
Kaspianmeressä, Araljärvessä, harvinaisena
Suomenlah-dessa ja Laatokassa. Liha arvotonta. — 2.
Xiphias gladius. Piikkieväisten alalahkoon kuuluva
luukala, jonka yläleuka on miekkamaisesti
pidennyt. Suomuton, vailla vatsaeviä, hampaita
vain poikasilla. Suurimpia luukaloja, voi tulla
5 m:n pituiseksi ja 400 kg painoiseksi. Elää
Atlantin ja Intian merissä sekä Välimeressä,
Skan-dinaavian rannoilla harvinainen. »Miekallaan"
se käy kalojen, uivien ihmisten jopa valaittenkin
kimppuun. Liha maukasta. H. A. S.

Miekkatähdistö (ruots. Svärds orden) ks. K
i-tarimerkki.

Miekkavalas (Orca gladiator) on pvöriäisen
heimoon kuuluva 5-6 (joskus 9:kin) m pitkä
hammasvalas. Se on selkäpuolelta musta, alta
valkea, silmien ja selkäevän takana vaalea täplä.
Selkäevä hyvin pitkä, pysty (siitä nimitys m.);
suussa 43 tai 52 hyvin suurta hammasta. M. on
erittäin saaliinliimoinen ja ahne; se syö paitsi
kaloja myöskin hylkeitä ja valaita, joita se
parvissa ahdistelee kuin sudet saalistaan. Asuu
Jäämeressä ja Pohjois-Atlantissa, mistä se parveilee
Englannin, Ranskan ja Saksan rannikoille.
Eksynyt aniharvoin Itämereen. P. B.

Mielck [mille], Ernst (1877-99), suom.
säveltäjä, Bruchin oppilas. Saatuaan kodissaan
Vii-purissa jo varhain runsaasti kuulla hyvää
musiikkia, opiskeli M. Berlinissä 1890-94.
Nuoruudestaan huolimatta hän sävelsi useita
laajapiir-tcisiä ja pysyvän arvon omistavia teoksia
(jouhi-kvartetti ja -kvintetti, suom. sinfonia, suom.
orkesterisarja, suom. fantasia kuorolle ja
orkesterille. 2 uvertyyriä y. m.). I. K.

Mielenheikkous ks. H e i k k o m i e 1 i s y v s.

Mielenhäiriö, ohimenevää laatua oleva
sekavuustila. jonka aiheuttajana useimmiten on joku
ulkonainen syy, kuten kuumetauti, myrkytys,
ankara mielenliikutus, tapaturma y. m.

Mielenkiihtymys on ankaraa laatua oleva mie
lenliikutus, joka ryöstää mielenmaltin ja tyynen
punnitsemiskyvyn.

Mielenliikutus on tunteenilmaus, joka
esiintyy ilona, suruna, pelkona, vihana j. n. e.

Mielenvika ks. Mielisairaus.

Mielikki, metsän emäntä, mieluisasta metsän
emännästä Annikin (ks. t.) mukaan muodostettu
runollinen nimitys. K. K.

Mielikuva on aistimukseen ja havaintoon
verrattuna toisasteinen tietopuolinen sieluntoimi (vrt.
Havainto, Ajatteleminen). Kun se
tajun kiihotustila, joka aiheutuu aistimeen
kohdistuvasta ja keskihakuista hermosäiettä pitkin
aivoihin johdetusta vaikutuksesta, on ulkonaisen
kiihotuksen syrjäydyttyä tauonnut, niin se ei
kuitenkaan ole kokonaan tajulta hävinnyt, vaikka
se ei siinä enää aktuaalisesti 1. sillä hetkellä ole.
Sielullisen ja hermokeskuksellisen vaikutuksen
johdosta taju voi uudestaan joutua tilaan, joka
on alkuperäisen kiihotustilan vastine ja sen
kanssa yhtäläinen perustumatta sillä hetkellä
ulkoapäin tulevaan vaikutukseen. Tämä sielun uusi
kiihotustila, joka sisällisenä sielun tuottamana
kuvana vastaa alkuperäistä havaintokuvaa, on m.
Kun esim. katselen ja koskettelen edessäni olevaa
pöytää, on minulla tästä esineestä näkö- ja
kos-ketusaistimuksia, jotka yhtyvät pöydän
havaintokuvaksi; kun sitten siirryn pöydästä syrjään ja
silmät ummessa kuvailen sitä mielessäni, on
minulla pöydän m. Sielutieteessä on usein tapana
sanoa, että havainto jättää sieluun jonkunlaisen
jälkikuvan, joka säilyy sielussa tajuttomana,
kunnes se jostakin syystä uudistetaan 1. palautetaan
mieleen tajuttuna m:na, mutta tällainen puhe
sielussa säilyvistä kuvista sisältää helposti
erehdyttävän vertauksen, sillä sielu ei ole mikään
irrallisia ja pysyväisiä esineitä säilyttävä varasto
huone, vaan se on tajuavana alituisesti toimiva
1. vaihtelevissa tiloissa esiintyvä voimakeskus. M.
on niinmuodoin havaintoon verrattuna uusi
sieluntoimi. Se eroaa havainnosta sen puolesta, että
se on havaintoa kalpeampi, epämääräisempi ja
haihtuvampi. sillä ei ole havainnon jykevyyttä ja
vilkkautta. Kun esine on minulla aistillisesti
havaittavana, esiintyy se minulle selvempänä,
tarkkapiirteisempänä ja voimallisemmin tajuttuna,
kuin milloin vain kuvailen sitä mielessäni. Onko
tämä erotus katsottava aste-erotukseksi 1.
erotukseksi, joka ilmenee voimallisuuteen, selvyyteen,
tarkkuuteen ja pysyväisyyteen nähden, vaiko
myöskin laatupuoliseksi, siitä on sielutieteessä
eri mieliä olemassa. Sen puolesta, että m. on
laadultaan jotakin toista kuin havaintokuva,
näyttää sisäinen kokemus puhuvan, sillä jokainen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0260.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free