- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
485-486

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Mielikuva ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

485

Mielikuva

486

pitää välittömän tajunsa kannalta itsestään
selvänä, että todellinen havainto ja paljas m. ovat
aivan eri asioita. Paitsi että havainto on m:aa
eloisampi, näyttää se senkin puolesta eroavan
m:sta, että siihen liittyy elollistunteita, jotka
voivat olla varsin voimakkaita. Aurinko loistaa ja
lämmittää, auringon m. sitä ei tee, ja ero on suuri
sen välillä onko minulla todellista hammassärkyä
vaiko vain hammassäryn m. Mutta monessa
tapauksessa havaintokuvan ja m:n erottaminen ei
suinkaan ole tajuavalle yksilölle ilman muuta
selvää (vähitellen heikkenevää ääntä
kuunnelles-samme emme varmasti tiedä onko meillä lopulta
varsin heikkoja aistimuksia vai paljaita m:ia;
unelmat tajuaa uneksija todellisiksi havainnoiksi;
illusionien ja hallusinatsionien olemassaolo
osoittaa myöskin m:ien ja havaintojen sekoittamista
toisiinsa y. m.), ja m:kin saattaa joskus olla niin
eloisa, että siihen liittyy elollistunteita
(iljettävän ruokalajin kuvitteleminen saattaa herättää
todellisia inhon tunteita). Kysymyksen ratkaisu
käy vaikeaksi sentähden, että sielutieteellisen
erittelyn kannalta 011 varsinaisesti vastattava siihen,
eroavatko yksinkertainen aistimus ja sitä
vastaava yksinkertainen m. laatunsa puolesta
toisistaan, mutta todellisessa havainnossa on aina
useita aistimuksia yhdessä. Kun esim. katsomme,
että jokin voimakas kuuloaistimus ja sitä
vastaava m. selvästi eroavat toisistaan laatunsa
puolesta, niin saattaa se ero, jonka teemme, riippua
niistä lisäaineksista, joita kuulovaikute tuottaa
kiihottaessaan aistimen koko tilaa, saaden aikaan
elollis- ja liikuntoaistimuksia ja yleensä
muutoksia koko elimistössä, eikä kenties kohdistukkaan
molempiin verrattaviin ilmiöihin. Se yleinen
erotus havaintojen ja m:ien välillä on, että m:t
suuremmassa määrin perustuvat sielun
itsetoimin-taan ja ovat enemmän yksilön omassa vallassa
kuin havainnot. Elämän kuluessa kootut m:t
voivat olla yksilön mieleen herätettävinä, vaikka
vastaavat havainnot ovat uudestaan
saavuttamattomia. Sielunelämämme olisi varsin köyhä, jos
siltä m:t kokonaan puuttuisivat ja sielu vain
siirtyisi toisesta havainnosta toiseen. Mutta ne
sisäiset rikkaudet, jotka m:iin sisältyvät, ovat
kuitenkin havainnosta peräisin, mitä niiden
perusaineksiin tulee. Keneltä puuttuu havaintoja
jonkun määrätyn aistin alalta, hänellä ei ole
myöskään vastaavia m:ia, joten esim. syntyänsä
sokealla ei voi olla m:iakaan väreistä. M:t
voidaan ryhmittää kolmeen pääluokkaan:
muistikuvat, fantasiakuvat ja tyypilliset m:t.
Muistikuvat ovat ne m:t, joiden avulla vastaavien
aikaisempien havaintokuvien sisällys niin
muuttumattomana kuin suinkin palautuu mieleen. Kun
havainnosta saadut kokemusainekset mielessä
yhdistellään huomattavasti toisella tavoin kuin ne
ovat olleet yhdistettyinä alkuperäisissä
havainnoissa, muodostuu f a n t a s i a k u v i a.
Tyypilliset m:t vastaavat 1. edustavat kokonaista
esineryhmää tai luokkaa. Niitä ei ole kuitenkaan
sekoitettava käsitteihin, sillä tyypillisellä m :11a
on huolimatta siitä, että se edustaa kokonaista
ryhmää, kuitenkin havainnollisuuden leima, jota
vastoin käsite ajatuksellisesti sisältää jollekin
ryhmälle kuuluvat yhtäläisyydet 1. yhteiset
tunnusmerkit. Kun esim. katselemme
luonnonopillisessa kuvastossa olevaa karhun kuvaa, niin tästä
katselemisesta aiheutuva m. muodostuu tyypilli-

j seksi 1. sellaiseksi että se havainnollisena
mielessämme edustaa karhuja yleensä. Berkeleyn
virittämänä se kysymys on joutunut laajasti
keskusteltavaksi uudenaikaisessa sielutieteessä, missä
merkityksessä meillä on yleisiä m:ia. Berkeley
kielsi niiden olemassaolon väittäen, että m :mme
aina ovat sisällykseltään jotakin yksityistä ja
yksilöllistä. Emme voi kuvailla mielessämme esim.
liikuntoa yleensä, vaan ainoastaan määrättyä
esinettä, joka liikkuu, ja liikkuu nopeasti tai
hitaasti, määrätyssä suunnassa j. n. e. Berkeleyn
kritiikin johdosta on entisen abstraktsioniteorian,
jonka mukaan ihmisellä on kyky „vetää irti 1.
esiin" yksityisten esineiden yhtäläisyyksiä 1.
yhteisiä ominaisuuksia ja niistä muodostaa uusia.
..abstraktisia" m:ia, täytynyt väistyä, sillä ei ole
olemassa selvää m:aa siitä, mikä on paljaastaan
yleistä, ilman yksityistä esimerkkiä. Mutta se
seikka, että tarkkaavaisuutemme ja
harrastuksemme avulla voimme erikoisesti kiinnittää
huomiomme määrättyihin ilmiön puoliin tai
ominaisuuksiin jättäen toiset syrjään, tekee meille
mahdolliseksi muodostaa yleiskuvia siinä
merkityksessä, että me valitsemme ilmiörylimästä koko
ryhmän edustajaksi sellaisen ilmiön, jossa selvim
min esiintyvät meidän mieltämme kiinnittävät
puolet, ja luomme tarkkaavaisuutemme vain
niihin puoliin, joiden tiedämme esiintyvän kaikissa
ryhmään kuuluvissa ilmiöissä, vaikkapa eri
selvyyden asteissa ja moninaisesti vaihtelevissa
muodoissa. Tällaiset yleiskuvat eivät esiinny
tarkkoina ja kiinteinä kuin määritetyt käsitteet,
vaan enemmän tai vähemmän epämääräisinä ja
kaavamaisina, ja jos niitä tahdotaan saada
mielessä selvästi ja yksityiskohtaisesti valaistuiksi,
niin ne ovat muutettavat yksityisiä määrättyjä
havaintoja vastaaviksi m:iksi. Huomattava
onkin, että sen tarkka tajuaminen, mikä on
yksityistä ja yksilöllistä, ei ole mikään helppo
tehtävä, eikä sielullinen kehitys ole ajateltava
sellaiseksi että yksilöllisistä määrätyistä
yksityis-kuvista vain kohotaan yleisempiin, vaan kehitys
vaatii myöskin sitä, että alkuaan epämääräiset,
kaavamaiset m:t muodostetaan yksilöllisesti
täys-piirteisiksi ja seikkakohtaisiksi. Tyypillisiin
m: ii n eivät kuulu vain yleiskuvat, vaan myös
ne m:t, joita on sanottava tyypillisiksi
yksilöis-mielikuviksi. Nämä ovat sellaisia m:ia, jotka
me useiden eri havaintojen perustuksella
muodostamme samasta yksityisestä esineestä,
henkilöstä tai suhteesta. Yksityisestä esineestä, esim.
kirjoituspöydästäni olen saanut monta eri
havaintoa, olen nähnyt sen eri valaistuksissa, eri
puolilta, eri esineitä kantavana j. n. e., ja näistä
monista määrätyistä yksityishavainnoista, joita
määrätyt yksityiset m:t vastaavat, on syntynyt
se m., joka minulla on tästä määrätystä
pöydästä erotettuna muista pöydistä. Jos tämä
tyypillisen yksilöismielikuvan muodostumistapa
otetaan huomioon, niin sen muodostumisen
selittämiseen liittyy sama vaikeus kuin yleiskuvankin,
sillä monien yksityisestä esineestä saatujen m :ien
(konkreettisten yksilöis-m: ien) suhde siihen
m:aan, jolla tämä esine yleensä tajutaan
(tyypilliseen yksilöis-m:aan), on sama kuin samaan
ryhmään kuuluvista vksityisesin >istä (tästä ja
tuosta koivusta, tästä ja tuosta hevosesta j. n. e.)
saadut m:t (tyypilliset yksilöis-m :t) ovat siihen
m:aan, joka meillä on ryhmän edustajista yleensä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0261.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free