- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
513-514

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Mikkelinpäivä ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

513

Mikkelin päivä—Mikluha-Maklaj

514

pantiin alulle. Muista henkilöistä, jotka
pitemmän ajan ovat seuran hyväksi toimineet, ovat
mainittavat maanviljelysopettaja, sittemmin
lää-ninagronomi F. A. Serlachius, sihteeri ja
rahastonhoitaja 1868-87, sekä agronomi A.
A1-p o 1 a, sihteeri ja maanviljelyskonsulentti
1899-1908. Jäseniä oli 1863 merkittyinä yhteensä 288
(talonpoikia 159, säätyläisiä 124, muita 5), joista
kuitenkin ainoastaan 89 suoritti jäsenmaksunsa.
V. 1912 oli jäseninä 33 maamiesseuraa ja niissä
jäseniä yhteensä 3,153. [Kaarlo Teräsvuori,
,,Mikkelin läänin maanviljelysseuran toiminta ja
vaiheet vuosina 1861-1911".] V. B.

Mikkelinpäivä on kristillisen kirkon
pienempiä juhlapäiviä. Esiintyy jo ennen 9:ttä vuosis.
ja sitä vietetään katolisessa kirkossa ylienkeli
Mikaelin kunniaksi, käsittämällä hänet tässä yleensä
enkelien edustajaksi. Luterilainen kirkko on
säilyttänyt tämän juhlan, mutta ei enää enkelien,
vaan Jumalan kunniaksi vietettynä, sj’ystä, „että
hän on säätänyt pyhät enkelit meille
palvelukseksi" (Luther). Katolisessa kirkossa syysk. 29 p.
vietetty juhla on luterilaisessa kirkossa tätä
päivää seuraavana sunnuntaina. U. P.

Mikkelin rovastikunta käsittää Mikkelin
{maa- ja kaupunkiseurakunnat), Anttolan,
Ristiinan, Hirvensalmen, Kangasniemen ja
Mäntyharjun seurakunnat Savonlinnan hiippakuntaa.

Mikkelin tuomiokunta käsittää seuraavat 4
käräjäkuntaa: 1. Mikkeli; 2. Kangasniemi; 3.
Haukivuori; 4. Anttola. Viipurin hovioikeuden
alainen. L. H-nen.

Mikkelsen, Ejnar (s. 1880), tansk.
pohjoisnavan seutujen tutkija; otti 1900 osaa
Itä-Grönlantiin, 1901-02 Frans Josefin maahan tehtyihin
retkikuntiin, johti 1906-07 „Ducliess of
*Bed-ford"in haaksirikkoon päättynyttä retkeä
Alaskan ja Siperian välisessä Beaufort-meressä, lähti
1909 „Alabama"lla etsimään
Koillis-Grönlan-nissa tietymättömiin joutuneita.
Mylius-Erichse-nin johtaman „Danmark"-retkikunnan jätteitä.
Kevättalvella 1910 M. toverinsa Iversenin
seurassa erosi „Alabamasta", tunki luoteeseen
Tanskan-vuonolle, jossa löysi Mylius-Erichsenin
muistiinpanot; näistä kävi ilmi, että saareksi luultu
Pearyn-maa onkin niemi ja Pearyn-kanava
niinollen vuono (vrt. karttaa kirjoituksessa
Grönlanti). Paluumatka tapahtui tavattoman
vaikeissa olosuhteissa, ja M:n ja Iversenin täytyi
vielä viettää kaksi talvea Shannon-saarella ja
Bass rockilla („Alabama" oli nimittäin tällävälin
uponnut ja retkikunnan muut jäsenet pelastuneet
kotimaahan). Vihdoin kesällä 1912 norjalainen
valaanpyytäjä heidät pelasti nääntyneessä tilassa.

Reki retkellään M. kartoitti kulkemansa
seudut. E. E. K.

Mikkola, Jooseppi Julius (s. 1866),
kielentutkija, yliopp. 1886. fil. kand. 1889. fil. toht.
1893. v:sta 1895 slaavilaisen kielitieteen
dosenttina ja v:sta 1900 ylimäär. professorina
yliopistossamme; ollut kielitieteellisillä
tutkimusmatkoilla m. m. 1893-94 Liettuassa ja 1896-97
Pom-merissa ja Länsi-Preussissa. Julkaissut etupäässä
slaavilaisten kielten alalta joukon tutkimuksia,
joista tärkeimmät ovat: ,,’Berührungen zwischen
den westfinnischen und slavischen spraclieu"
(väitöskirja 1893, laajennettuna Suom.-ugr.
seuran toimituksissa VIII, 1894),
..Koillis-Pommo-rin kasubilais-murteista" (venäjäksi 1897), „Be-

17. VI. Painettu 18/, 14.

tonung und quantität in den vvestslavischen
sprachen" (1899), „Lisätäydennys Vernerin
lakiin" (1913), „Die chronologie der türkischen
Donaubulgaren" (1913) sekä pääteos: „Urslavische
Grammatik" I (1913). Suomeksi M. on julkaissut
m. m. sovitelman Asböthin „Venäjän kielioppia"
(1897), „SlaaviIaisten kansain
kirjallisuus"),.Yleisen kirjallisuudenhistorian" IV osassa, siv.
391-629) sekä „Kansallinen liike Böömissä" (1903).
Heidelbergissä ilmestyvän ,,Wörter und Sachen"
nimisen kielitieteellisen aikakauskirjan
toimittajia. M:n puoliso on kirjailija Maila Talvio
(ks. t.).

Miklagardr (mskand. mikil, my k il = erittäin
suuri), „suuri kaupunki", muinaisten skand.
pohjoismaalaisten Konstantinopolista käyttämä
nimitys.

Miklosich [-sits], Franz Xaver von
(1813-91), itäv. slaavilaisten kielten tutkija, oli
syntynyt sloveenilaisista vanhemmista
Steier-markista, opiskeli Grazissa ja Wienissä, tuli 1844
virkamieheksi Wienin hovikirjastoon ja
nimitettiin 1848 slaavilaisen filologian ylimääräiseksi
ja 1850 vakinaiseksi professoriksi Wienin
yliopistoon. M. on Dobrovskyn ja Kopitarin
rinnalla vertailevan slaavilaisen kielitieteen
perustaja. Hänen pääteoksensa ovat ,.Vergleichende
Grammatik der slavischen Sprachen" (4 os.
1852-74), „Lexicon linguæ slovenicæ veteris
dia-lecti" (1850, uusi laajennettu pain. 1865),
„Ety-mologisches Wörterbuch der slavischen Sprachen"
(1886). Hänen muista lukuisista tutkimuksistaan
slaavilaisten kielten alalta mainittakoon „Die
slavischen Elemente im Magyarischen" (1871),
„Die ehristliche Terminologie der slavischen
Sprachen" (1875), „Subjectiose Sätze" (1883),
teksti- ja asiakirjajulkaisut ,,Monumenta linguæ
palæoslovenicæ e Codice suprasliensi" (1851),
„Monumenta serbica" (1858). Sitäpaitsi 51. on
tehnyt suuren palveluksen albanin kielen
tutkimukselle erottamalla sen sanavarastosta
slaavilaiset ainekset, samoin hän on tutkinut
slaavilaista vaikutusta romaanian kieleen ja
uuskreik-kaan. Tärkeät ovat myöskin hänen
tutkimuksensa mustalaiskielen alalla: „über die Mundarten
und die Wanderungen der Zigeuner Europas"
(I-XII, 1873-80). Tieteellisten ansioitten takia
Itävallan keisari antoi hänelle 1864 aatelisarvon.

J. J. M.

Mikluha-Maklaj f-Iti’-], Nikolaj N i
kola evits (1847-87), ven. tutkimusmatkailija ja
luonnontieteilijä, lähti 1866 Kanarian-saarille,
Madeiralle ja Marokkoon, 1869 Vähään-Aasiaan,
1871 Venäjän maant. seuran ja Berliinin
antropologisen ja etnologisen seuran avustamana
Uuteen-Guineaan. 1872 Jaavalle, Sundasaarille ja
Malakalle, palasi 1876 Uuteen-Guineaan, josta
1878 kävi Singapooressa ja Sidneyssä.
Matkusteli 1879 Austraalian saaristossa; tältä matkalta
Austraaliaan palattuaan hän innokkaasti ryhtyi
taistelemaan saaristossa harjoitettua
alkuasukasten pakkovärväystä vastaan. Kävi 1882
Venäjällä, palasi 1883 Austraaliaan, josta käsin hän
koetti saada Venäjää valtaamaan koillisen
Uuden-Guinean (jonka Saksa sitten anasti).
Loppuosan elämästään 51.-M. asui Venäjällä,
ehtimättä lopullisesti järjestää suuria kokoelmiaan
ja muistiinpanojaan. — 51.-51. on julkaissut
tutkimuksiaan Venäjän maant. seuran „Izvestija"

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0275.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free