- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
555-556

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ministerineuvosto ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

555

Ministerin vastuunalaisuus

550

jimmassa merkityksessään käsittää jokaisen
syytteen. jonka alahuone panee vireille, ja jota
ylähuone tuomioistuimena käsittelee. Vaikka
im-peachment siis alkuaan ei ollut mikään
tyypillinen ministerisyyte eikä edes tyypillinen
virki-syyte, kehittyi siitä parlamentille tehokas ase
sen taisteluissa kuninkaan kanssa, keino, jolla
se tarpeen vaatiessa saattoi hallitsijan
neuvonantajat ja muut ylimykset vastuuseen. Vv. 1621-88
sitä käytettiin kaikkiaan 40 kertaa, sen jälkeen
se alkoi käydä perin harvinaiseksi, ja
nyttemmin on Englannissa ministerien poliittinen
vastuunalaisuus tehnyt impeachmentin käyttämisen
tarpeettomaksi. Jos se kuitenkin jolloinkin vielä
osoittautuisi välttämättömäksi, kuuluisi nyt,
kuten ennenkin, syytteeseenpano-oikeus alahuoneelle,
kun taasen ylähuone toimisi tuomioistuimena.
Kuninkaan neuvonantajia ei voida asettaa
syytteeseen ainoastaan suorastaan lainvastaisista
teoista, vaan vastaavat he myöskin
virkatoin-tensa »kunniallisuudesta ja hyödyllisyydestä".
Pohjois-Ameriikan Yhdysvalloissa on m:tta
järjestettäessä suureksi osaksi noudatettu
Englannin esikuvaa. Valtiosyvtteen (impeachmentiu)
alaisiksi voivat joutua sekä presidentti ja
varapresidentti että kaikki siviili virkamiehet; eri
mieltä ollaan siitä, voiko syyteperusteena olla
ainoastaan rikos, vaiko muukin valtiolle
vahingollinen toiminta. Syyttäjänä toimii
edustajainhuone, tuomioistuimena senaatti.
Rangaistusseuraamuksena saattaa olla ainoastaan viraltapano
sekä kelvottomuus julkisiin toimiin. —
Ranskassa edustajainkamarilla on valta asettaa
ministeri senaatissa syytteeseen virkarikoksesta:
ministerien poliittinen vastuunalaisuus on
kuitenkin käytännössä tehnyt tämän keinon
käyttämisen tarpeettomaksi. — Useimmissa Saksan
valtioissa käsittelee kamarien taikka, muutamissa
valtioissa, jommankumman kamarin nostamaa
ministerisyytettä joko erityinen, varta vasten
asetettava, mutta kokoonpanoltaan
valtiosäännössä määrätty „valtiotuomioistuin"
(Staats-gerichtshof) taikka maan yleinen korkein
tuomioistuin. Ministerisyytteellä on täällä
ylimalkaan selvästi rikosoikeudellinen luonne.
Eräissä valtioissa, erittäinkin Saksan
valtakunnassa ja Preussissa, on m. kyllä
periaatteellisesti tunnustettu, mutta puuttuu säännöksiä
syytteeseenpanon ja oikeudenkäynnin muodoista;
ennenkuin sellaisia säännöksiä on annettu, ei m :tta
siis voida saattaa voimaan.

Ruotsissa m. on järjestetty monessa suhteessa
erikoisella tavalla. Valtiosääntövaliokunta
tarkastaa valtakunnanneuvoston (ministeristön)
pöytäkirjoja, jos se havaitsee lainrikkomuksen
tapahtuneen, päättää se syytteen nostettavaksi
valtakunnanoikeudessa, jonka määrätyt ylhäiset
tuomarit y. m. virkamiehet muodostavat.

Ministerivastuunalaisuussäänuöstö osoittaa siis
huomattavia vaihteluja eri maissa, varsinkin
siihen nähden että tuomioistuimena toisissa toimii
parlamentin ylähuone, toisissa erityinen
valtio-tuomioistuin. toisissa yleinen korkein oikeus.
Niinikään on syyteperusteisiin nähden
eroavaisuutta olemassa. Niissä maissa, missä
muunlainenkin kuin suorastaan lainvastainen
virkatoimi voipi aiheuttaa ministerisyytteen, saattaa
tämä jossain määrin menettää puhtaasti
oikeudellisen luonteensa. Toisissa maissa hallitsija on,

toisissa hän ei ole oikeutettu armahtamaan
tuomittua ministeriä. Näistä eroavaisuuksista
huolimatta m: n perustus kuitenkin kaikkialla on
sama. Säännöllisten, laillisten olojen yallitessa
siihen ei ole pakko turvautua, mutta pelkällä
ole-massa-olollaan se vaikuttaa hallituksen
toimintaan ja estää valtiosäännön loukkauksia
tapahtumasta.

Suomen perustuslait eivät säädä mitään
hallituksen jäsenten vastuunalaisuutta eduskunnalle;
tämä onkin julkisen oikeutemme kaikkein
suurimpia puutteita. Hallitusmuodosta johtuu, että
hallituksen (senaatin) jäsenet ovat hallitsijalle
yksin vastuunalaiset. Nyk. valtiopäiväjärjestys
sisältää tosin määräyksen (§ 33), että
eduskunnan oikeudesta tutkia hallituksen jäsenten
virkatointen laillisuutta säädetään erityisessä laissa.
Että tässä edellytetään mainittua eduskunnan
oikeutta ja siis samalla hallituksen jäsenten
oikeudellista (1. ministerin-) vastuunalaisuutta,
riippuu siitä, että säädyille 1906 oli annettu
hallituksen esitys puheena-olevaa asiata koskeviksi
perustuslainsäännöksiksi. Kun säädyt katsoivat
välttämättömäksi tehdä muutamia muutoksia
tähän ehdotukseen, ei niitten hyväksymä ehdotus
saanut hallitsijan vahvistusta, joten tuo ylen
tärkeä uudistus jäi toteutumatta. Mitä tulee
minis-terivastuunalaisuuden mahdolliseen vastaiseen
voimaansaattamiseen Suomessa, on kyllä totta,
että varsinaisella varmentamisella ei Suomessa,
kuten muualla, ole merkitystä senaatin jäseniin,
vaan ainoastaan ministerivaltiosihteeriin nähden,
koska ainoastaan viimemainittu varmentaa
hallitsijan päätöksiä, mutta huomattavaa on, että
senaa-lille kuuluu muita tehtäviä, jotka asiallisesti ovat
arvosteltavat oleellisesti samoin kuin ministerien
varmennustehtävä muualla. Etupäässä vain
muodollisessa suhteessa m. siis täällä tulisi osittain
eroamaan muitten maitten vastaavasta
säännöstöstä.

2. Poliittinen m. käsittää sen, että
ministerit vastaavat kamareille virkatointensa
tarkoituksenmukaisuudesta. Se kuuluu oleellisesti
parlamentaarisesti hallittujen valtioitten
hallitusjärjestelmään. vaikka sillä saattaa olla jonkun
verran merkitystä muuallakin. Vastakohtana
oikeudelliselle m:lle poliittinen m. ei toteudu
oikeudellisissa menettelymuodoissa, virkasyytteen
ja oikeudenkäynnin avulla. Ollen poliittisesti
vastuunalaiset kansaneduskunnalle ministerit
ensinnäkin ovat velvolliset tekemään niille tiliä
virkatoiminnastaan ja toiseksi he ovat kamareista
riippuvaiset sillä tavoin, että ovat velvolliset
jättämään virkansa, kun kansaneduskunta, taikka
sen alahuone yksin, tahdonilmaisullaan
(epäluottamuslauseellaan) tai muuten käytöksellään
osoittaa, että se ei hyväksy jotakin hallituksen
toimenpidettä taikka kannata sen politiikkaa yleensä.
Tämä vastuunalaisuus pyrkii ylèensä yhä
enemmän muodostumaan solidaariseksi 1.
yhteisvastuulliseksi. Varsinkin interpellatsionien avulla
toteutetaan ministerien poliittinen
vastuunalaisuus parlamentaarisesti hallituissa valtioissa.

[Mohl, „Die Verantwortlichkeit der Minister
in Einherrschaften mit Volksvertretung" (1837);
Pistorius, „Die Staatsgerichtshöfe und die
Minis-terverantwortlichkeit nach heutigem deutschen
Staatsrecht" (1891); v. Frisch, „Die
Verantwortlichkeit der Monarchen und höchsten Magistrate"

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0296.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free