Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Mitchel-Playfairin hoito ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
587
Mitraljöösi—Mitta
588
voittamaton aurinko. Kultti suoritettiin yleensä
maanalaisissa kammioissa. Vihityiltä vaadittiin
pidättymistä ja puhtautta. Kolmannella vuosis.
j. Kr. M.-uskonto kilpaili kristinuskon kanssa
ylivallasta. [Cumont, „Les mystères de Mithra"
(1902): Dieterich, „Eine Mithrasliturgie" (1903).]
E. K-a.
Mitraljöösi (ransk. mitrailleuse) ks.
Kuula-ruisku.
Mitras ks. Mitra.
Mitrovicza [-i’tsa], kaupunki
Kroatsia-Sla-voniassa, Syrmian komitaatissa, Savan vas.
rannalla Serbian rajalla; 11.518 as. (1900).
Viinin- ja silkin viljelystä, vilkasta puutavara-,
he-delmä- ja karjakauppaa. — M. oli roomalaisten
Sirmium, josta vielä raunioita on jälellä.
Mitscherlicli [mitserlih], E i 1 h a r d. saks.
kemisti (1794-1863), kemian professorina Berliinissä
v:sta 1821, Berzeliuksen oppilas. Hänen
monipuoliset tutkimuksensa koskivat kemian kaikkia aloja,
ja niillä on osaksi ollut suuri merkitys. Hän m. m.
keksi isomorfisuus-ilmiön (1819) 1. analogisesti
kokoonpantujen aineiden kiteytymisen
yhtäläisissä muodoissa (ks. Isomorfisuus) sekä
di-morfisuus-ilmiön (1823) (ks. D i m o r f i s m i).
M. on myös puhtaan bentsolin ja
nitrobentso-lin keksijä (1833). Hänen oppikirjansa „Lehrbueh
der Chemie" (1 pain. 1829-35) cli omituinen
laatuaan. Edv. Hj.
Mitta, tietty suure, jota käytetään yksikkönä
muiden samanlaatuisten suureiden suuruutta
määrättäessä. Kansoilla on jo hyvin
alkuperäisellä kehityskannalla ollessaan ollut tarve
mitata suureita kuten pituuksia, pintoja, aikaa
j. n. e. He perustivat tavallisesti
m."järjestelmänsä ruumiinosien, niinkuin käsivarren, käden
t. jalan pituuteen ja ajanlaskunsa
taivaankap-palten asennoista tehtyihin likimääräisiin
havaintoihin. M;t valittiin tavallisesti aivan
riippumattomiksi toisistaan. M:jen
ylimalkaisuudesta johtui mittausten epätarkkuus ja
mahdottomuus verrata eri henkilöiden tekemiä
havaintoja toisiinsa. M.-järjestelmien kehitys on ollut
läheisessä suhteessa kansojen sivistvskantaan s. o.
kansat ovat sikäli parannelleet m.-järjestelmiään,
mikäli ne ovat sivistyneet. Kansainvälisen
liike-yhteyden vilkastuminen ja tieteiden elpyminen
on tehnyt yhteisten, vakinaisten m:jen valinnan
välttämättömäksi. Sen ohessa on m:t valittu niin,
että ne ovat läheisessä riippuvaisuussuhteessa
keskenään, sillä on oivallettu, että
m.-järjestelmän paremmuuden takaa sen kaikkien m:jen
yksinkertainen keskenäinen yhteys. On pyritty
siihenkin, että valitut m:t voitaisiin jälleen
helposti määrätä tiettyjen luonnossa esiintyvien,
muuttumattomien suureiden avulla. Siinä
pyrkimyksessä ei vieläkään olla täydellisesti
onnistuttu, sillä ei nykyään kehittyneimmässäkään
m.-järjestelmässä, metrijärjestelmässä, ole tätä
tarkoistusperää saavutettu, sillä eihän metrin ja
kilogramman prototyyppejä muuteta sen mukaan,
mikäli tarkistetut havainnot meridiaanien
pituudesta tai 1 vesikuutiosentimetrin painosta
mahdollisesti tuottavat uusia tarkempia tuloksia
niiden suuruuksista. Ennenkuin metrijärjestelmän
perusyksiköt valittiin, oli Huygens 1664
ehdottanut pituusyksiköksi sekuntiheilurin pituuden,
mutta kun myöhemmin havaittiin tämän olevan
riippuvaisen maantieteellisestä leveydestä, eh-
dotti Bouguer 1749 sekuntiheilurin pituuden
45:nnellä leveysasteella ja La Condamine
myöhemmin saman pituuden päiväntasaajalla
pituusyksiköksi. V. 1670 tähtitieteilijä Mouton oli
ehdottanut pituusyksiköksi yhden minuutin
pituisen kaaren meridiaanista, otaksumalla maan
tarkkaan pallonmuotoiseksi. Ranskan suuren
vallankumouksen kansalliskokouksessa nostettiin sitten
kysymys m.-järjestelmän perinpohjaisesta
uusimisesta ja tehtävä uskottiin tunnetuista
tiedemiehistä kokoonpannulle valiokunnalle (ks.
Metrijärjestelmä). —
Absoluuttisessa 1. itsenäisessä m.-järjestelmässä, jota
Gauss sovellutti magneettisiin mittauksiin, m:t
ovat riippumattomat maan vetovoiman
vaihteluista. Sellaisessa m.-järjestelmässä valitaan vain
muutamien fysikaalisten suureiden yksiköt (n. s.
perusyksiköt) mielivaltaisesti, mutta toiset
johdetut yksiköt lasketaan tällaisten suureiden
kesken vallitsevista yhtälöistä. Pariisin
sähkö-kongressissa 1881 sovittiin otettavaksi
käytäntöön m.-järjestelmä, jossa perusyksiköt ovat:
pituusyksikkönä sentimetri, massayksikkönä
gramman painoisen kappaleen massa
(gramma-massa) ja aikayksikkönä sekunti
(keskiaikaa) . Tätä järjestelmää sanotaan sentähden
C. G. S. (sentimetri-gramma-sekunti)
järjestelmäksi. Voimayksikkö, n. s. dyne, on johdettu
yksikkö ja yhtäsuuri kuin se voima, joka
gramma-massalle antaa 1 cm:n akseleratsionin l:ssä
sekunnissa. Sen suuruus saadaan, kun gramman
painavuus jaetaan painovoiman akseleratsionilla.
Koska akseleratsioni on likipitäen 1,000 cm. niin
dyne on siis suunnilleen ’/J0KI grammaa 1. 1
milligramma. Koska dyne on hyvin pieni yksikkö,
käytetään suurempana voimayksikkönä
mega-d y n e ä = 1,000,000 dyneä. Johdettuja yksikköjä
ovat niinikään nopeuden, akseleratsionin.
energian, mekaanisen työn y. m. yksiköt.
Työyksikköä sanotaan ergiksi (ks. t.). Suurempi
työyksikkö on 10,000,000 ergiä sisältävä Watti.
C. G. S. järjestelmä on tieteessä joutunut yksin
käytäntöön. Sen mukaan määrätään myös
sähkövirran voimakkuus, elektromotorisen voiman
suuruus, johtovastus y. m. sähköopilliset suureet
(ks. Sähköopilliset mittayksiköt).—
Nykyään on vielä käytännössä teknillisiä
tarkoituksia varten (paitsi sähköopin alalla) vanha
m.-järjestelmä, jonka perusyksiköt ovat pituutta
varten metri, voimaa varten kilogramman
painavuus (tarkemmin: voima, jolla maa vetää
puoleensa 45:nnellä leveysasteella merenpinnassa
kilogrammapunnusta) ja aikaa varten sekunti.
Massavksikkö on johdettu ja yhtäsuuri kuin
kilogramman massa kerrottuna painovoiman
akseleratsionilla. Helsingissä siis 9,82 kertaa
kilogramman massa. Voimayksiköllä on se haitta,
ettei sitä varten voida valmistaa (kuten
massalle) määrättyä normaalimittaa, sillä maan
vetovoima on erilainen eri paikoilla maan pintaa,
eikä siis 45:nnellä leveysasteella valmistettu
nor-maalikilogramman alkutyyppi muuanne
siirrettynä enää kelpaa painavuudellaan voimayksikköä
ilmaisemaan. Teknillisen m.-järjestelmän
työyksikkönä on se työ, joka tarvitaan nostamaan
kilogramman painoinen kappale yhtä metriä
korkeammalle. Sitä sanotaan met ri
kilogrammaksi ja se on suunnilleen ’/„ Wattia
(Helsingissä esim. ’/9,8a Wattia). U. 8:n.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
