Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Modeen ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
001
Modeen—Modernismi
602
neuvoksen nimellä. V. 1743 hän oli
rauhan-komissionin sihteerinä Turun rauhanteossa.
M. on tunnettu varsinkin suuresta
lakikokoelmastaan „Utdrag utur alla sedän 1718 utkomna
publique Handlingar, Placater, Förordningar,
Re-solutioner och Publicationer. som angå riksens
styrsel samt invärtes hushällning" (15 osaa,
1742-1829). M. oli myös näytelmänkirjoittaja.
K. G.
Modeen [-d&n], Alexander Edvard
(1817-99), oppikirjainkirjoittaja; tuli ylioppilaaksi
1835, oli 1841-83 Viipurin lukiossa lehtorina. M.
oli ensimäisiä koulumaantieteen harrastajia
maassamme: julkaisemansa maantieteen oppikirjat
(„Förberedande kurs i allmänna och finska
geogra-fin", „Lärobok i Finlands geografi", ,.Geografi
för navigationsskolor" y. m.) ovat etevästi
kirjoitetut ja muutamassa suhteessa aikansa edellä.
M. julkaisi myös useita karttoja. (E. E. K.)
Modelleerata (ks. Modelli), muovailla.
Modelli (it. modello, < lat. modus, modulus),
malli.
Modena. 1. Provinssi Polijois-Italiassa, osaksi
Po-joen tasangolla, osaksi Apenniineilla; 2,597
km2, 352,212 as. (1911). Jakaantuu kolmeen
piirikuntaan. — 2. Ennen (1452-1859) Italian
herttua-kunta, ulottui lopulta Po-joesta Välimereen,
rajoittuen polij. Lombardian kuningaskuntaan, id.
Kirkkovaltioon, etel. Toscanaan, Välimereen ja
Sardiniaan sekä länn. Parmaan. Pinta-ala oli 6.132
km2, as. 606,000. Herttuakunta oli itsevaltainen
monarkia, jota Itävallan-Esten suku hallitsi
perinnöllisellä vallalla. Vastaa jotenkin nykyisiä
it. provinsseja M., Reggio ja Massa-Carrara.
1200-luvun lopulla Este-suku pääsee valtaan M:ssa ja
Reggiossa, Borso d’Este sai keisari Fredrik III :lta
1452 M:n ja Reggion herttuan arvon sekä paavi
Paavali II:lta Ferraran. Kun Este-suvun
päähaara sammui 1597, joutuivat M. ja Reggio sen
sivuhaaralle, mutta Ferrara takaisin
Kirkkovaltiolle. Viimeisen M:n herttuan Este-sukua. Ercole
III:n täytyi Campe Formion rauhassa 1797
luovuttaa maans.i, joka yhdistettiin Cisalpiiniseen
tasavaltaan (sittemmin Italian kuningaskuntaan).
V. 1814 M. tuli jälleen lierttuakunnaksi Ercolen
tyttärenpojan, taantumuksellisen Frans IV:n
aikana. Kansan tyytymättömyyden johdosta hänet
sekä hänen poikansa Frans V karkoitettiin
useamman kerran, mutta he palasivat Itävallan avulla.
V. 1859 Frans V jälleen karkoitettiin ja
erotettiin, jonka jälkeen M. liittyi Sardiniaan. — 3.
Kaupunki Polijois-Italiassa, M:n provinssin (ja
ent. herttuakunnan) pääkaupunki, sijaitsee
alavalla paikalla Po-joen tasangon eteläosassa Pon
lisäjoen Seechian varrella; 70,267 as. (1911;
kuntana). M. on kauniisti rakennettu, kadut leveät,
vanha, alkuaan roomalaisten rakentama tie Via
emilia kulkee keskellä kaupunkia. Rakennuksia:
romaanilainen tuomiokirkko (rak. 1099-1184).
jonka kellotorni on 96 m korkea Ghirlandina (rak.
1224-1319); ent. herttuan palatsi (aloitettu 1635)
on nyt sotakouluna ja observatorina;
taideakatemiassa (rak. 1767) on useitten kuulujen
taiteilijain tauluja; raatihuone. Yliopisto (per. 1683).
kunink. tiede- ja taideakatemia, kuuluisa
Biblio-teca estense (90.000 nid., 3.000 käsikirjoitusta),
Museo civico v. m. tieteellisiä laitoksia.
Arkkipiispan istuin. — M:n teollisuus on vähäinen,
samoin kauppa, jota käydään etupäässä maata-
loustuotteilla. M:ssa Mantovaan ja Veronaan
menevä rata yhtyy Milanon-Bolognan rataan.
Kaupunki (lat. Millinä) kuului alkuaan kelttiläisille
boijeille, mutta joutui roomalaisten valtaan,
tullen heidän siirtolakseen 184 e. Kr. Vv. 44-43
e. Kr. Antonius piiritti erästä Cæsarin
murhaajista, Decimus Brutusta M :ssa, kunnes tämä sai
apua Hirtius ja Pansa konsuleilta sekä
Octavia-nukselta (Mutinan sota). Keskiaikana M.
kuului Toscanan rajakreivittären Matildan alueisiin,
mutta pääsi vapaaksi; siellä raivosi sittemmin
taisteluja guelfien ja ghibelliinien välillä,
kunnes Obizzo II d’Este 1288 sai vallan, jonka hän
jätti jälkeläisilleen. — M:ssa eli kuuluisa oppinut
Muratori (k. 1750). E. E. K. rf- G. H.
Moderaatti (lat. moderä’tus, < moderä’ri =
pitää kohtuullisissa rajoissa), maltillinen,
kohtuullinen. — Moderatsioni, maltillisuus,
kohtuus, hillintä. — Modereerata, sovitella,
lieventää, hillitä.
Moderados [-&’-] (esp.), „maltilliset", nimitys,
jota Espanjassa v:sta 1820 käytettiin
maltillis-vapaamielisestä, v:n 1812 valtiosääntöön
tyytyvästä puolueesta.
Moderato /-«’-/ (it., = hillitysti), mus..
kohtuullisessa tempossa; allegro m., kohtuullisen
nopeasti.
Moderni (ransk. moderne, < uuslat.
mode’r-»ms, < modo = äsken), uudenaikainen,
uusimuoti-nc-n.
Modernismi, katolinen vapaus-ja uudistusliike,
joka sai tuomionsa paavi Pius X:nnen
julkaisemassa Encyklikassa: ,.Pascendi Domini gregis"
8 p. syysk. 1907. Encyklika sisältää esityksen „de
modernistarum doctrinis" = modernistien opeista.
Esitykseen on taitavasti yhdistetty piirteitä mitä
erilaisimmista virtauksista. Modernistista liikettä
on v:sta 1890 alkaen ilmennyt miltei kaikissa
katolisen kristikunnan osissa. —- Saksassa
edusti vapaampaa suuntaa Würzburgin yliopiston
dogmatiikan professori Hermann Schell (ks. t.),
joka kirjassaan: ..Der Katolizismus als Princip
(les Fortschritts" (1897) syytti katolista kirkkoa
keskiaikaisesta taantumuksesta ja kulttuurin
puutteesta. Schell pakotettiin vaikenemaan ja kuoli
jesuiittain vainoamana 1906. Samaa suuntaa on
lievemmässä muodossa jatkanut Strassburgin
professori Albert Ehrhard (ks. t.), jonka
julkaisuissa on johtavana aatteena: irti keskiajasta!
Saksalaisen m:n etevinä edustajina ovat vielä
mainittavat: Münchenin yliopiston
dogmihistorian professori Josef Schnitzer, joka
aikakauskirjassa ..Zeitschrift für Politik" (1911, vihko 1) on
antanut mieltäkiinnittävän yleisesityksen
modernistisesta liikkeestä, sekä tohtori Thaddeus
En-gert. joka myöhemmin on siirtynyt evankeliseen
uskoon.
Englannissa on modernismilla vielä
vanhemmat juuret, siellä kun kardinaali J. H.
Newman (ks. t.) kirjassaan „Essay on the
develop-ment of Christian doctrine" (1845) oli esittänyt
modernistisen dogmien kehitysopin. Tämän n. s.
„siementeorian" mukaan on myöhempi
katolinen dogmirakennus U:ssa T:ssa ainoastaan
siemenenä olemassa. Kirja saavutti tavattoman
vaikutuksen myöskin anglikaanisessa kirkossa, johon
Newman sitä kirjoittaessaan kuului. Newmanin
ja Lovolan oppilas oli Englannin suurin
modernistinen kirjailija George Tyrrel (1862-1909),
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
