Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Moissan ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
615
Molare:
Moldova
616
vapaaherra, virkamies; yliopp. 1836; fil.
maisteri 1840; ensimiiinen toimitussihteeri
valtiosihteerin virastossa Pietarissa 1854;
kenraalikuvernöörin kanslian päällikkö 1858; Hämeenläänin
kuvernööri 1865, jossa toimessa hän osoitti
intoa nälänhädän torjumisessa; senaattori ja
ka-maritoimituskuunan päällikkö 1869; v:sta 1871
kuolemaansa asti valtiovarain toimituskunnan
päällikkö. M. vaikutti ahkeruudella ja
tunnollisuudella hyvän raha-asiain tilan
aikaansaamiseksi. Hänen aikanaan siirryttiin hopeakannalta
kultakantaan 1877. Puuhasi lahjoitusmaiden
lunastamista Viipurin läänissä ja valvoi Suomen
ja Venäjän välistä tullitariffia koskevassa
kysymyksessä tehokkaasti maamme etuja. V. 1390
asetetuissa seka-kommissioneissa, joiden
tarkoituksena oli tulli- ja raha-asioissa aikaansaada
lähestymistä keisarikuntaan, M. vastusti
venäläisten ehdotuksia. Aateloitu 1863, salaneuvos
1S75, vapaaherra 18S7. O. R.
Molares ks. Hampaat.
Molay [-ë’], Jacques Bernard de (n.
1244-1314), temppeliherrain ritarikunnan
viimeinen suurmestari; rupesi n. 1265 jäseneksi
temppeliherrain ritarikuntaan ja mainitaan io 1296
suurmestarina. Suunnitteli Kyproksessa
ristiretkeä saraseeneja vastaan ja saapui siitä syystä
Ranskaan luottaen Filip IV:een. Mutta 1307
hänet kuninkaan käskystä, tämä kun vihasi
temppeliherroja ja tahtoi anastaa heidän
omaisuutensa, vangittiin yhdessä muiden Ranskassa
oles-kelevain ritarikunnan jäsenten kanssa ja
pakotettiin kidutuksen avulla tunnustamaan
ritarikunta syypääksi häpeällisiin rikoksiin. V. 1314
paavi Klemens V;n asettama oikeusto tuomitsi
hänet elinkautiseen vankeuteen. Mutta kun M.,
jota vaadittiin julkisesti vahvistamaan
tunnustuksensa, päinvastoin peruutti väitteensä,
poltettiin hänet Filipin toimesta erään toverinsa
kanssa Pariisissa. M:n kerrottiin polttoroviolla
haastaneen kuninkaan ja paavin vastaamaan
vuoden sisässä Jumalan tuomioistuimen edessä; he
kuolivatkin sam. v. G. R.
Molbech [-bek]. 1. Christian M.
(1783-1857), tansk. tiedemies, tuli ylioppilaaksi 1802 ja
sai jo 1805 viran kunink. kirjastossa, jossa sitten
palveli kuolemaansa asti; 1829 hän sen ohessa
tuli kirjallisuushistorian professoriksi yliopistoon.
M. oli sangen ahkera ja monipuolinen tutkija
liikkuen historian, kielitieteen ja yleensä
kirjallisuuden tutkimuksen alalla. Arvostelijana hän oli
ankara ja kiivas, joten joutui moniin kirjallisiin
taisteluihin. Loppuiällään hän otti osaa
valtiolliseenkin keskusteluun konservatiiviselta
kannalta. Hänen teoksistaan mainittakoon: ..Breve
fra Sverige i aaret 1812" (3 osaa, 1814-17),
„Fore-læsninger over den danske poesie" (1831-32),
„Fortællinger og skildringer af den danske
historie" (1837-40), ,.Historiens philosophie" (1840-41),
„Dansk ordbog" (1833), „Dansk dialectlexicon"
(1833-41), „Danske ordsprog, tankesprog og
riimsprog" (1850), v. m. m. K. G.
2. Christian Knut Frederik M.
(1821-88), edellisen poika, runoilija ja kriitikko.
Esikoisteos ,,Billeder av Jesu liv" (1840); sen
jälkeen hän julkaisi taide- ja
kirjallisuusarvosteluja sekä useita runoteoksia („Dæmring", 1851)
ja näytelmiä, joista „Ambrosius" (1878) saavutti
tavattoman menestyksen. Hänen päätyönsä on
Danten ,,Divina Commedia"n käännös tanskan
kielelle. H. Kr-n.
Moldau. 1. Joki Böömissä (tsek Vitana),
El-ben lisäjoki vas.; alkaa Böhmerwaldilta kahdesta
Iähdejoesta (Lämmin M. 1,179 m yi. merenp. ja
Kylmä M. 1,107 m yi. merenp.), virtaa ensin
kaakkoon, kääntyy Hohenfurthin luona
pohjoiseen, jonka pääsuunnan M. pitää suuhunsa asti
Melnikin kohdalla; 425 km, vesialue 30,840 km’,
vesimäärä suurempi kuin Elben. M:n laakso on
enimmäkseen kapea, paitsi alajuoksulla, uoma
monessa kohdassa ahdas. Kuljettava M. on
Budwei-sistä, höyryaluksilla Praagista alaspäin. Vaikka
kulku ei ole aivan mukava, on M. kuitenkin
tärkeä puutavaroiden, kivihiilen, viljan y. m. s.
kuljetukselle. — Suurimmat lisäjoet: Luznice,
Sä-zawa oik., Vatava, Berounka vas. — 2. ks. M o
1-dova. (E. E. K.)
Molde, kauppakaupunki Norjassa
Romsdalin-(1. Molde-) vuonon pohjoisrannalla, lounaiseen
Trondhjemista; 2,145 as. (1910). Harjoittaa
sillin-vientiä. Matkailijaliikenne kesäisin hyvin
vilkasta; M:n ympäristö on suurenmoisen kaunis.
— M. sai kauppa-kaupunginoikeudet 1742.
Moldova (myös Moldau), Romaanian
pohjoinen osa, Karpaattien itäpuolella; 38,224 km’,
1.848,122 as. (1899). M:n maantiedettä y. m. s.
ks. Romaania.
Historia. Nyk. M:n vanhimmat tunnetut
asukkaat olivat skyyttiläiset, getalaiset ja
daa-kialaiset. Vv. 101-106 Rooman keis. Trajanus
valloitti maan, joka siitä lähin, yhdessä samaan
aikaan valloitetun nyk. Valakian kanssa kuului
roomalaiseen Dacia-provinssiin (Valakian
vaiheisiin M:n seuraava historia läheisesti liittyy).
Keis. Aurelianus luovutti Dacian gooteille 270;
kansainvaellusten aikana M:aan sittemmin
tulvasi kansa toisensa jälkeen, m. m. hunnit
(jälkeen v:n 375), avaarit (n. 557), slaavilaisia
kansoja, bolgaarit (600-luvun jälkipuoliskolla),
ma-gyarit (n. 898), tataarit (1200-luvun alussa).
Roomalaistunut ent. väestö vetäytyi vain osaksi
syrjään läntiseen vuoristoon ja siirtyi sieltä
jälleen takaisin tasangolle sekaantuen
valloittaja-kansoihin; täten syntyi nyk. romaanialainen
(va-lakilainen) kansa. 1300-luvulla muodostettiin
voi-vodikunta M., jonka ensimäinen itsenäinen
ruhtinas lienee ollut Bogdan; hän eli vielä 1365.
Useiden hallitsijavaihdosten jälkeen M:n olot
vakaantuivat Aleksanteri Hyvän aikana
(1401-n. 1432), joka tunnusti Puolan kuninkaan
lääni-herrakseen (sitä ennen Unkarin kuninkaat olivat
vaatineet M:n yliherruutta). Hän järjesti
hallinnon ja koko yhteiskuntalaitoksen.
Kirkollisessa suhteessa tunnustettiin Konstantinopolin
kreikkalaisen patriarkan yliherruus. —
Sittemmin M:lie koitui vaara turkkilaisten puolelta.
Heitä vastaan soti varsinkin Tapani Suuri, joka
sai Rakovan voiton 1475. Myös Puolaa vastaan
hän taisteli menestyksellä. Hänen poikansa
Bogdan III:n täytyi 1513 suostua suorittamaan
turkkilaisille veroa; M. säilytti kuitenkin
itsehallintonsa. Sisälliset riidat lisäsivät
myöhemmin turkkilaisten vaikutusvaltaa, ja voivodien
täytyi rasittaa kansaa voidakseen suorittaa
veroa. -—• Huomattavin M:n ruhtinaista
1600-luvulla oli Vasile Lupul (1634-53), joka kokosi
lait, järjesti kirkko- ja koulu-olot sekä edisti
romaanialaista kirjallisuutta perustamalla kirja-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
