Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Montholon ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
077 Montholon-
velukseen ja nimitettiin 1896 oikeusosaston
varapuheenjohtajaksi, jossa virassa kuoli. M. oli myös
v:sta 1868 v :een 1882 yksi Suomen pankin
neljästä valtuusmiehestä. — M. on julkaissut m. m.
..Om bolagskoutraktet i 1734 års lag" (1870),
.,lIandbok i Finlands allmänna privaträtt" I,
1 ja 2 (1S89 ja 1895). joka sisältää
laajaperäisen esityksen Suomen siviilioikeuden yleisistä
opeista, „Om anklagelseprincipen i nyaste
ut-Iändska straffprocesslagar" (18S0) sekä
(venäjäksi) ,.Senaattori Tagantsevin Suomen
rikoslakia vastaan tekemien muistutuksien johdosta"
(1890). — Yliopistonopettajana M. oli
roomalaisen oikeuden ja tämän pohjalla olevan
pandekti-opin innokas tutkija. Sitävastoin M. pysyi
uudemmalle germaanilaisen oikeuden tutkimukselle
jokseenkin vieraana. Sitä todistaa myöskin hänen
yllämainittu „Ilandhok" teoksensa, joka sisältää
suuret määrät pandektioikeutta. Näin ollen on
ymmärrettävää, ettei M:n opettaja- ja
kirjailijatoiminnalla ollut Suomen oikeudelle samaa
merkitystä kuin häntä ennen J. Ph. Palménin ja
myöhemmin I?. A. Wreden ja J. J. Serlachiuksen.
— Valtio- ja virkamiehenä M. oli Suomen
vaikuttavimpia henkilöitä. Ollen ritariston ja
aatelin jäsenenä mukana kaikilla säätyvaltiopäivillä
v :sta 1863 alkaen M. otti tehokkaasti osaa sekä
varsinaiseen lainsäätämistyöhön että mainittujen
aikojen valtiollisten kysymysten ratkaisuun.
M. kuului n. s. liberaaliseen puolueeseen. Tämä
seikka ynnä M:n miellyttävä persoonallisuus
vaikuttivat epäilemättä jossakin määrin M:n
valtiolliseen menestykseen. A. Ch.
Montholon [mötolö’], Charles Tristan
de (1782-1853), markiisi, ransk. sotilas ja
muis-telmain kirjoittaja; kohosi nopeasti Napoleonin
sodissa, tuli kamariherraksi ja pääsi Napoleonin
lähimpään seurueeseen, 1811 brigadikenraaliksi;
toimi satapäiväisen keisarivallan aikana
keisarin kenraaliajutanttina; lähti Napoleonin mukana
S:t Helenan saarelle (1815), jossa oleskeli
Napoleonin kuolemaan asti (1821). M. oli niitä
Napoleonin ystäviä, jotka ovat tulleet tunnetuiksi n. s.
Longwood-politiikasta, s. o. Napoleonin
kärsimysten ja engl. kuvernöörin Hudson Löwen
rettelöi-misten liioittelemisesta; julkaisi yhdessä
Gour-gaud’n kanssa Napoleonin muistelmat „Mémoires
pour servir à 1’histoire de France sous Napoléon
écrits à Sainte-Hélöne sous sa dictée" (1823-25).
V. 1840 M. auttoi prinssi Louis Napoléonin
ka-pinanyritystä, tuomittiin tämän johdosta
vankeuteen, mutta vapautettiin 1847; oli 1849
lakiasäätävän kokouksen jäsenenä; julkaissut muistelmat
„Récits de la captivité de 1’empereur Napoléon à
Sainte Hélène" (1846). M:n vaimon „Souvenirs de
Sainte-Hélène" ilmestyivät 1901. [Rosebery,
„Na-poleon, the last phase".] J. F.
Monti, Vincenzo (1754-1828), it. runoilija,
opiskeli Ferrarassa ja kirjoitti jo nuorena lat.
ja it. runoja. V. 1778 hän kardinaali Borghesen
mukana lähti Roomaan, missä tuli ruhtinas
Braschi’n sihteeriksi (1781). M:n ensimäinen
murhenäytelmä „Aristodemo" (1787) saavutti
suuren menestyksen. Seur. v. esitetty „Galeott.o
Manfredi" sai vähemmän suosiota, vaikka sen
luonteet ovat paremmin piirretyt. Kun Ranskan
lähettiläs, Hugo Bassville, joka oli saapunut
Italiaan levittämään vallankumouksen aatteita ja
yllyttämään kansaa kirkkoa ja paavia vastaan,
Montmartre 67.H
Roomassa 1793 kiihottuneen kansan kädestä oli
saanut surmansa, kirjoitti M. vallankumousta
vastustavan runoelmansa ,.Cantica in morte di
Ugo Bassville", tav. mainittu nimellä
..Bassvil-liana". Etupäässä tämä runoelma, joskin kesken
eräiseksi jääneenä, on kantanut Monti’n maineen
jälkimaailmaan. Danten . Divina commedia"a
vapaasti mukaellen se kuvaa murhatun sielua
jonkunmoisessa kiirastuli-vaelluksessa kautta
vallankumouksen kauhujen. V. 1797 M. läksi Roomasta,
kirjoitti jakobiinilienkiset runoelmat ..II
Fana-tismo". „La Superstizione" ja „I! Pericolo" ja
sai sittemmin professorinpaikan Brerassa.
Napoleonia M. ylisti runoissa „Musogonia" (1797) ja
„Prometeo" (aloitettu 1797, päätetty 1825). V. 1800
M. pakeni Pariisiin venäläis-itävaltalaisen
ar-meian samoillessa Italiaan. Pariisissa hän kir
joitti murhenäytelmänsä ..Cajo Gracco" (18001.
V. 1801 ilmestyi kuuluisan matemaatikko
Ma-sc-herom’n kuoleman johdosta kirjoitettu runoelma
„Mascheroniana". V. 1804 M. valittiin Italian
kuningaskunnan runoilijaksi. Tämän arvon
velvoittamana hän kirjoitti useita juhla- ja
tilapäis-runoja varsinkin keisarillisen perheen kunniaksi.
Napoleonin hallitsijasuvun sorruttua M. auliisti
viritti ylistyksen suitsutusta uudelle Italian
käskijälle, Frans Iille. — M. oli todellinen
runoilija, etevä muototaituri, mutta vakaumuksiltaan,
varsinkin valtiollisilta, hyvin häälyvä.
Täydellisimmät M:n teosten painokset ilmestyivät
Milanossa (1839-42, 6 nid.) ja Firenzessä (1857, 5 nid.).
[Cantü, „V. Monti e l’età che fu sua" (1879) ;
Vichi, „V. M., le lettere e la politica in Italia
dal 1750 ai 1830" (toistaiseksi 4 nid.); Zumbini,
„Sulle poesie di V. M." (1894).] J. H-l.
Montia, kasvisuku Portulacacece-heimossa.
Meillä 1 laji, lietekaali (M. fontana*
larnpro-sperma), vähäpätöinen ruoho vastakkaisin,
mehevin lehdin ja pienin, valkein kukin; kasvaa
kosteilla paikoilla, rannoilla, ojissa y. m.; yleinen
koko maassa. I. V-s.
Monticelli [tse’l-J, Adolph Thomas
Joseph (1824-S6), ransk. taidemaalari; syntyi ja
kuoli Marseillessa, jonne hänen vanhempansa
olivat muuttaneet Italiasta. Tuli 1840-luvulla
Pariisiin, jossa sai vaikutusta Diazilta ja herätti
huomiota pienillä väriloisteisilla tauluillaan.
Sotavuonna 1870 M. vetäytyi takaisin
Marseilleen, ei asettanut enää kuviaan näytteille ja jäi
yleisöltä aivan unhotuksiin, kunnes kuoltuaan
saavutti suurta ihailua. Luonnosmaisen kevyesti
ja nopeasti M. on maalannut tuhansittain
pienikokoisia maisemia sekä m. m. mytologisia
kohtauksia, it. juhlia, rokokoaiheita ja itämaisia
satu-kuvauksia, joissa muoto ja sisällys miltei
kokonaan katoavat sekoittamattomien väritäplien
aikaansaamaan, ilotulituksen tapaiseen
värileikkiin. [A. Gouirand (1901), Ch. Faure (1909) ja
C. Mauclair (1909).] E. R-r.
Montigny [mötinji’], Charles Marie V a
Ien ti n (1819-90), belg. fyysikko ja
tähtitieteilijä. tuli 1841 Namurin ateneumin (korkeampi
oppikoulu) professoriksi, muutti 1856
Antverpe-niin samanlaiseen toimeen ja 1868 Brysseliin. M.
teki ilmatieteellisiä havaintoja ja julkaisi
joukon fysikaalisia teoksia. V. 1864 M. keksi
scin-tillometrin, jolla hän teki havaintoja
kiintotäh-tien tuikkimisesta. V. S :ti.
Montmartre [möma’rtr], kumpu (129 m yi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
