- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
679-680

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Montholon ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

679

Montmédy—

Montpensier

680

merenp.j ja sille iak. kaupunginosa (18 :s
arron-ilissementti) Pariisin pohjoisosassa.
Roomalais-ai-kana kummulla oli Marsille pyhitetty temppeli,
josta syystä sillä oli nimi Mons Martis (,.Marsin
vuori"). Myöhemmin sanotaan pyhän Antoniuksen
seuralaisineen siellä kärsineen
marttyyrikuoleman, ja kummulle annettiin nimi Mons
marty-rum (marttyyrien vuori). M:11a oli ennen
bene-diktiiniläisluostari ja on nyt suuri kirkko
Sacré-Coeur (room.-bysantt. tyyliä), vihitty 1891;
länteen siitä on M:n hautausmaa, vanhin Pariisin
nyk. hautausmaista. Liittoutuneitten hyökkäys
Rl:lie 30 p. maalisk. 1814 pakotti Pariisin
antautumaan, kommuunin aikana kommunardeilla
M :11a oli tykistönsä. M. on Pariisin
taiteilijaelämän keskuksia.

Montmédy [mömedi’], kaupunki
Koillis-Rans-kassa lähellä Belgian rajaa Meusen dep.,
Chiers-joen varrella; 2,250 as. (1901). M:n sitadelli on
korkealla kummulla (294 m yi. merenp.). — M.
per. 1235, rajalinna Espanjan ja Ranskan
alueitten välillä, joutui monta kertaa ransk.
sotajoukkojen haltuun, mutta vasta 1659 Espanja luopui
M:sta; Vauban varusti sen lujilla linnoituksilla.
Saks. valloittivat M:n 1815 ja 1870.

Montmirail [mömira’ij, Ranskassa, Marnen
departementissa oleva kaupunki, jonka luona
hel-mik. 11 p. 1814 Napoleon I :n johtamat
ranskalaiset (25,000) voittivat kenraaliluutnantti v.
Sacke-nin ja kenraaliluutnantti v. Yorkin johtamat
venäläiset ja preussilaiset (39,000). Taisteluun otti
osaa 13,000 ranskalaista ja 23,000 liittolaista.
Voittajain mieshukka 16,i<pc, voitettujen 17,
Taktillinen arvo 1,8. -Iskm-.

Montmorency [mömoriisV], vanha ransk.
aatelissuku; johti alkunsa 10:nneltä vuosis.; eräällä
haaralla oli v:sta 1551 herttuan arvo ja se
sammui 1632; myöhemminkin on toisilla haaroilla
ollut sama arvo. — Alankomaihin siirtynyt, n. s.
M.-Nivelien haara sammui kreivi Horniin (ks. t.)
ja hänen veljeensä Montignyyn, jotka
menettivät henkensä Alankomaiden levottomuuksien
aikana (1568 ja 1570). Suvun ransk. jäsenistä,
joista 6:11a oli konnetabelin ja 12:11a marsalkan
arvo, mainittakoon:

1. Anne (1492-1567), M:n herttua, marsalkka
ja konnetabeli, oli vaikutusvaltainen Frans I:n
ja Henrik II :n aikana, joutui Pavian taistelussa
vangiksi: pakotti 1536 Kaarle V:n peräytymään
Provencesta, tuli Languedocin kuvernööriksi,
marsalkaksi, konnetabeliksi sekä (1551) M:n
herttuaksi. Henrik II: n aikana hän menetti St.
Quentin’in taistelun (1557). Ollen kiihkokatolinen
M. herttua Frans Guisen ja marsalkka St. Andrén
kanssa muodosti n. s. triumviraatin katolisuuden
suojaamiseksi protestantteja vastaan. Voitti
hugenotit Dreux’n luona 1562, mutta joutui itse
vangiksi. Kuoli St. Denis’n taistelussa
saamistaan haavoista.

2. Henri II (1595-1632), M:n herttua,
edellisen pojanpoika, Languedocin kuvernööri,
marsalkka, osoitti urhoollisuutta sodassa hugenotteja
vastaan sekä Mantovan perimyssodassa; nosti
1632 kapinan Ludvik XIII:n veljen, Orléans’in
herttuan Gastonin puolesta sekä ylimystön eduksi
Richelieu’n johtamaa hallitusta vastaan, mutta
joutui haavoitettuna vangiksi Castelnaudaryn
taistelussa, tuomittiin kuolemaan ja mestattiin
valtionkavaltajana.

3. MatthieuJean Felicité (1767-1826),
M.-Lavalin herttua, ransk. valtiomies, nuorempaa
suvun haaraa, otti osaa polijois-ameriikkalaiseen
vapaussotaan, kuului vallankumouksen alkaessa
1789 perustuslakiasäätävän kokouksen jäsenenä
vapaamieliseen puolueeseen; puolusti 4 p:nä elok.
aatelisten etuoikeuksien poistamista. Pakeni 1793
Sveitsiin, mutta palasi hirmuvallan kukistuttua,
pysyen kuitenkin poissa valtiollisesta elämästä
Bourbonien paluuseen asti 1814. Liittyi silloin
kiivaisiin rojalisteihin, tuli 1815 pääriksi sekä
1821 ulkoasiain ministeriksi ja
ministerineuvoston presidentiksi. Lähettiläänä Veronan
kongressissa 1822, puuhasi sekaantumista Espanjan
asioihin Ferdinand VII: n auttamiseksi, erosi
sam. v. Vaikutti senkin jälkeen valtiollisen ja
uskonnollisen reaktsionin hyväksi. G. R.

Mont Pelée [mö pai?] ks. Martinique.

Montpellier [möpeljc ’], kaupunki
Etelä-Ranskassa, Hérault departementin pääkaupunki, 12 km
Välimerestä; 80,230 as. (1911). — M. on kaunis
kaupunki. Kolmattakymmentä kirkkoa, m. m.
tuomiokirkko 1300-luvulta, oikeuspalatsi
(Languedocin ent. säätyjen talo), kaupungintalo,
kaunis teatteri, Ludvik XIV:n kunniaksi 1692 rak.
riemuportti, neljä tiedekuntaa (vanhastaan
kuuluisa on komeassa talossa asuva lääketiet,
tiedekunta, per. 1289; jo aikaisemmin täällä oli
olemassa kuuluisa lääketieteellinen koulu), joiden
kirjastoissa liki 100,000 nid., taidekoulu,
maatalous-, viininviljelys- ja kauppakoulu;
kaupunginkirjasto (n. puolentoistasataatuhatta nid.),
museo (suuri joukko tauluja). M. on katolilaisen
piispan, reformeeratun konsistorin,
kauppatuomio-istuimen, kauppa- ja maanviljelyskamarin asunto.
— Teollisuus melkoinen (kynttilä-, saippua-,
kemiallisia. korkki-, viina- y. m. tehtaita. Kauppa
(viiniä, paloviinaa, silkkiä) hyvin vilkas. —
Useita rautateitä haarautuu M :stä. — M., room.
Mons puellarum, keskiajan Mons pessulanus, oli
900-Iuvulla kylä, joka kuului Maguelonnen
piispalle, mutta alkoi kukoistaa 1100-luvulla, jolloin
sen arabialaisten perustama lääketieteellinen
koulu tuli kuuluisaksi. Henrik III:n aikana
(1574-89) M:stä tuli yksi hugenottien tärkeimpiä
paikkoja ja tavallaan itsenäinen tasavalta, kunnes
Ludvik XIII sen valloitti 1622.

E. E. K. A G. R.

Montpensier [möpàsié’]. 1. Anne Marie
Louise d’Orleans (1627-93), mainittu
nimellä Ia Grande Mademoiselle, M :n
herttuatar, Orléans’in herttuan Gaston’in, Ludvik
Xlll:n veljen, tytär; peri äitinsä kautta M:n
herttuakunnan. Rikkaana perijättärenä hänellä
oli monta kosijaa, itse hän tavoitti avioliittoa
serkkunsa Ludvik XIV:n kanssa. Kun Mazarin
vastusti sitä, liittyi M:n herttuatar
Fronde-kapi-naan 1652, otti persoonallisesti osaa sotaan;
käännätti m. m. Condéta auttaakseen Bastiljin
tykit Turennen johtamia hovin joukkoja vastaan.
Hovin päästyä voitolle, hänet karkoitettiin
joksikin ajaksi. Hänen miestänsä, Lauzun’in
kreiviä, jonka kanssa hän oli mennyt salaiseen
avioliittoon, pidettiin kauan vangittuna Ludvik
XIV:n käskystä. Osa omaisuudestaan hänen
täytyi miehensä vapauttamiseksi luovuttaa
kuninkaan lapsille, jäännös jäi hänen kuoltuaan
Lud-vikin veljelle, Orléans’in herttualle. M:n
herttuattaren jälkeen jättämät muistelmat (julk. 1729,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0358.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free