- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
705-706

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Mordvan kieli ja kirjallisuus - More ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

705

More—Moreau

7 OH

sat ..Oikeauskoinen lähetysseura".) Brittiläisen
pipliaseuran toimesta ovat Helsingissä
ilmestyneet Johanneksen evankeliumi (pappi N.
Barso-vin kääntämä) moksan murteella 1901 ja kaikki
evankeliumit ersän murteella 1910. —
Tieteellistä tarkoitusta varten on edellämainituista
transskribeerattuina uudelleen julkaistu:
vanhasta ersäl. U:sta T:sta Mateuksen evankeliumi
(F. J. Wiedemannin korjailemana, prinssi Lucien
Bonaparten kustannuksella, Lontoossa 1865) ;
Tju-menevin Mateuksen evankeliumi moksan
murteella (Budenz, „Nyelvt. közlemények" XVI, ynnä
sanaluettelo); ersäl. piplianliistoria (I. Kflnos,
..Nyelvt. közlemények" XIX, liitteenä Budenzin
laatima sanaluettelo ynnä kielellisiä
huomautuksia) .

Ensimäiset mordvalaisen
kansanrunon-<1 e n vähäiset näytteet ilmestyivät Ahlqvistin
ja Budenzin edellämainituissa kielitieteellisissä
julkaisuissa. Tarkemman kuvan varsinkin
laulurunoudesta antoi vastamainittu „Oikeauskoisen
lähetysseuran" julkaisu. Myöhemmin on
mordvalainen kansanrunous tullut yhä paremmin
tunnetuksi seuraavien julkaisujen kautta: II.
Paasonen, „Erzjanische lieder", Suom.-ugr. seuran
aikakauskirja IX, 1891; „Erzjanische
zauber-sprüche, optergebete, räthsel, sprichwörter und
märchen", Aikak. XII, 1, 1894 (myös
eripainoksena); „Mordwinische chrestomathie", 1909:
A. A. Sahmatov, „Mordovskij etnografitseskij
sbornik", 1910 (sisältää myös muutamia
laulu-sävelmiä). — Mordvalaisessa kansanrunoudessa
ilmenee yleensä paljon venäläistä vaikutusta.
Lauluista ovat etupäässä huomattavat tavalliset
laulut, jotka ovat enimmäkseen balladin tapaisia ja
joissa vuoropuhelulla on huomattava sija, ja
lyyrillistä laatua olevat häälaulut. Laulujen rakenne
on syllabinen: samassa laulussa säkeet yleensä
ovat samanpituisia, sisältävät yhtä monta tavua
ja ne jakautuvat yhdenmukaisesti saman- tai
eripituisiin polviin 1. tavuryhmiin, joille on
ominaista vain se, että polven loppu samalla aina
on sanan loppu. Tämmöisiä runomittoja on monta
eri laatua. Niillä on yleensä tarkat vastineensa
nykyisessä vähävenäläisessä kansanrunoudessa:
mordvalaiset lienevät omistaneet ne venäläisiltä
naapureiltaan n. 200-300 vuotta sitten.

Mordvalaista kansanrunoutta ovat käsitelleet:
Ahlqvist, „Einige proben mordv. volksdichtung"
(Suom.-ugr. seuran aikak. VIII); Paasonen.
.,Proben der mord. volkslitteratur" I. 1 (= Aikak.
IX), esilause; „Itäsuomal. kansojen runoudesta"
(Valvoja 1897); „über d. versbau des mord.
volksliedes" (Finn.-ugr. forschungen X);
Mansikka, „über russische Zauberformeln" (Suom.
tiedeakat. toim. B. I). Tl. P.

More [möa], Henry (1614-87), engl. filosofi,
opettaja Cambridgen yliopistossa. Kuului
,,Cambridgen platonilaiseen oppikuntaan" (ks. C u
d-w o r t h) ja suosi mystillisiä ja teosofisia,
Para-celsuksen luonnonfilosofiaan sekä Kabbalaan
nojautuvia aatteita. A. Gr.

More /mÖ3], Sir Thomas (lat. Thomas
Mörns| (1478-1535), engl. valtiomies ja
kirjailija; harjoitti humanistisia opintoja ja oli jo
nuoresta pitäen läheisissä ystävyyssuhteissa
Eras-niukseen; toimi aluksi asianajajana Lontoossa
ja valittiin 1504 parlamenttiin, missä rohkeasti
vastusti Henrik Vll:n liiallisia verovaatimuksia;
23. VI. Painettu V, 14.

Thomas More.

joutui tämän johdosta kuninkaan vihoihin, niin
että hänen täytyi Henrik VII:n kuolemaan asti
(1509) pysytellä julkisesta
elämästä syrjässä. Sen
jälkeen M. jonkun aikaa toimi
Lontoon ali-sheriffinä,
saavutti uuden kuninkaan
Henrik VIII:n
luottamuksen, kohosi nopeasti
arvo-asteissa ja nimitettiin 1529
Wolseyn jälkeen korkeaan

lordikanslerin virkaan,
josta hän kuitenkin erosi
jo 1532, koska ei
hyväksynyt kuninkaan
ensimäistä avioeroa eikä
hänen paavinvaltaa vastaan
suunnattua
kirkkopolitiikkaansa. Kun hän sitten

hartaana katolilaisena
kieltäytyi vannomasta n. s.

suprematiavalaa, niin hänet vangittiin, tuomittiin
valtiopetoksesta syytettynä kuolemaan ja
mestattiin 6 p. heinäk. 1535. M:n kuuluisin teos on
latinaksi kirjoitettu valtioromaani „De optimo statu
reipublicæ deque nova insula Utopia" (1516).
Siinä M. esittää keskustelun, joka hänellä muka
oli ollut erään paljon matkustaneen
portugalilaisen kanssa. M. antaa tämän arvostella ankarasti
Englannin silloisia oloja (erityisesti
yksityisomaisuutta) ja asettaa niiden vastakohdaksi sen
ihanneyhteiskunnan, johon portugalilainen oli
tutustunut Utopia-saarella käydessään. Täällä on
sekä tuotanto että kulutus järjestetty
kommunistisesti. ateriat yhteiset, työaika 6-tuntinen,
uskonto jokaisen yksityinen asia, j. n. e. M. oli
en-simäinen, joka asetti kommunismin koko
inhimillisen yhteiskuntajärjestyksen (eikä niinkuin
esim. Platon vain hallitsevan luokan) ihanteeksi.
Hänen „Utopiansa" on viime aikoihin asti ollut
esikuvana lukuisalle joukolle jäijittelijöitä. ja sen
vaikutus sosialistisen aatepiirin kehitykseen on
ollut erinomaisen suuri. Muita teoksia: „The lyfe
of John Picus, earle of Mirandula" (1510),
,,His-tory of Richard III", „Epigrammata" (1518).
M:n englanninkieliset teokset julkaistiin 1557, la
tinalaiset 1563. [Roper, „The life and death of
Sir Th. M.", Kautsky, „Th. Morus und seine
Uto-pie", Vallat, „Ktude sur la vie et les oeuvres de
Th. M."; sama, ,.Th. M. et son oeuvre immortelle".
Bridgett, „Life and writings of Th. M.", Hutton.
..Life and writings of Th. M."] J. F.

Morea, 1200-luvulta Peloponnesoksen nimi. ks.
Kreikka, IV, palstat 1,504-5.

Moreau [-rö’], Gustave (1826-98), ransk.
taidemaalari; oli École des beaux-arts’issa
oppilaana ja sen jälkeen 9 vuotta Italiassa. M.
kuvasi tunnelmallisia satu- ja taruaiheita, jotka
hän enimmäkseen valitsi klassillisesta
mytologiasta. Ajan akateemisesta ja
impressionistisesta suunnasta eroten on M:n esitystapa usein
a rkaiseeraavaa, väritys osoittaa itämaista
rikkautta ja loistoa ja koko hänen taiteessaan on
aivan erikoinen, ylenhienostunut sävy ja
omituisen huumaava, eksoottinen tuoksu. M. on
mielikuvitustaiteilija niinkuin esim. engl. Watts
ja saks. Böcklin. Hänen maalauksistaan
mainittakoon ..Oidipus ja sfinksi" (1864) sekä
Luxem-bourg-museossa olevat ..Orfeus" (tvttö kantaa O :u

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0371.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free