- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
715-716

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Morgenstern ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

T15

Morits

716

tiin edelleen salaisuudessa harjoittavan entistä
, uskontoansa, seuraavina aikoina useasti
vainottiin. Epätoivoissaan he silloin ryhtyivät
kapinoihin. Niin esim. 1568, kun Filip II käski heidän
luopua entisistä elämäntavoistaan ja antaa
lapsensa kristittyjen pappien kasvatettaviksi. Tämä
kapina kukistettiin verisesti 1570, ja m:oja
pakeni tuhansittain Afrikan puolelle. V. 1609
annettiin kuninkaallinen ,,armojulistus", jonka
mukaan m. olivat maasta karkoitettavat. N. 800,000
moriskoa poistui seur. vuosina Espanjasta, joka
siten menetti uutterimmat asukkaansa. Ne
Andalusian seudut, jotka m. olivat ahkeruudellaan
saattaneet kukoistavaan taloudelliseen tilaan, tulivat
pian autioiksi. Maahan jäi tai palasi jonkun
verran m:oja, joiden jälkeläisiä vielä tavataan
esim. Valencian tienoilla. J. F.

Morits (holl. Maurits), Orani an prinssi
(1567-1625), Alankomaiden maaherra, Vilhelm I
Oranialaisen toinen poika, jonka Oldenharneveld
y. m. isänmaallisen puolueen miehet isän saatua
surmansa (1584) korottivat valtioneuvoston
etunenään. V. 1585 M. valittiin Zeelandin ja
Hollannin maaherraksi ja kenraalikapteeniksi
(ylipäälliköksi) ja 1590 hän sai Utrechtin ja
Over-Tjsselin maaherran arvon. Saatuaan armeiansa
hyvään kuntoon M. soti Farnesea vastaan yhä
kasvavalla menestyksellä, vapautti Gelderlandin,
jonka maaherraksi hun tuli 1591, ja sai suuren
maineen varsinkin kaupunkien valloittajana.
Vaikka M :11a olikin korkein toimeenpanovalta,
seurasi hän kuitenkin valtioasioissa kauan
Olden-barneveldin neuvoja. Mutta 12-vuotisen
välirauhan tekeminen 1609, jota M. oli vastustanut, sai
aikaan heidän välinsä kylmenemisen; M.
huomasi joutuneensa syrjään. Oldenbarneveldin
johtama Hollannin maakunta tavoitti ylivaltaa
unionissa; häntä kannatti n. s. tasavaltalaisten
puolue; sen vastustajat taas liittyivät M:iin,
joka tahtoi laajentaa maaherran valtaa. Tähän
yhtyi myös uskonnollinen vastakohta:
Oldenharneveld puolueineen kuului lievempään
kalvinilaiseen suuntaan (arminiolaiset 1. remonstrantit) ;
M. taas kannatti jyrkkiä kalvinilaisia
(gomari-laisia 1. kontraremonstrantteja). Riita yltyi
kiivaaksi, ja kun liiton eduskunta (staten
gene-raal), jossa jyrkkä suunta oli voitolla, antoi
M:lle rajattoman vallan, vangitutti hän käyttäen
sitä hyväkseen Oldenbarneveldin, Grotiuksen y. m.
vastustajansa. Oldenharneveld mestattiin ja
ar-miniolaisteu puolue kukistettiin. M :11a oli nyt
miltei rajaton valta, mutta hän ei ryhtynyt
parantamaan sisällisiä epäkohtia; jälleen alkaneessa
sodassa Espanjaa vastaan hänellä ei myöskään
enää ollut paljon menestystä. — M. oli
erinomainen sotapäällikkö, mutta valtiomielienä
vähäpätöinen; luonteeltaan hän oli umpimielinen ja
pitkävihainen. Hänen asemansa peri hänen
velipuolensa Fredrik Henrik. [Groen van Prinsterer,
..Maurice et Barnevelt".] G. R.

Morits (saks. Moritz), saks. ruhtinaita:

1. M., Saksin herttua v:sta 1541 ja
vaaliruhtinas v:sta 1547, herttua Henrik Hurskaan
vanhin poika, osoitti jo aikaisin itsenäistä
luonnetta ja samalla välinpitämättömyyttä
uskonasioissa. Oli kireissä suhteissa sukulaiseensa
Saksin vaaliruhtinas Juhana Fredrikiin, kieltäytyi
yhtymästä Schmalkaldenin liittoon; kuitenkin
hän tehokkaasti järjesti maansa kirkolliset olot

ja edisti opetuslaitosta. Haluten laajentaa
aluettansa M. lähestyi keisari Kaarle V :tä, avustaen
häntä sodissa turkkilaisia ja ranskalaisia
vastaan; 1546 M. teki salaisen liiton keisarin
kanssa. Sam. v. syttyi Schmalkaldenin sota, ja
Kaarle uskoi M:ile valtakunnankiroustuomion
toimeenpanon Juhana Fredrikiä vastaan.
Sittenkuin keisari nimenomaan oli luvannut hänelle
Saksin vaaliruhtinaan arvon ja Juhana
Fred-rikin maat, M. aloitti sodan tätä vastaan, ja
sittenkuin Juhana Fredrik Mühlbergin tappelussa
keisarin vangiksi joutuneena oli luopunut
maastaan ja arvostaan, jätti Kaarle ne lupauksensa
mukaan Moritsille 1547. Siten mainittu arvo
siirtyi Ernstin sukuhaaralta Albertin haaralle.

— Kun M. tästä huolimatta ei tahtonut avustaa
keisaria evankelisen uskon sortamisessa eikä
perinnöllisen yksinvaltiuden perustamisessa, haki
hän jälleen sovintoa uskolaistensa kanssa.
Paheksuen varsinkin sitä. että keisari vastoin
lupaustaan piti hänen appeansa, Hesseniu
maa-kreiviä Filipiä vangittuna, M. teki salaisen
sopimuksen muutamien Pohjois-Saksan ruhtinasten
sekä myös Ranskan Henrik II:n kanssa, jolle
hän jätti alttiiksi Metzin, Toulin ja Verdun’in
hiippakunnat. Saatuaan varustuksensa valmiiksi
M. äkkiä hyökkäsi sotavoimilleen Tyroliin, missä
Kaarle V silloin oleskeli; keisari vältti vangiksi
joutumisen vain nopeasti pakenemalla, hänen
täytyi laskea Juhana Fredrik ja Filip vapaiksi sekä
ryhtyä rauhanhieromisiin, jotka johtivat Passaun
sovintoon 1552. Kun Brandenburg-Kulmbachin
rajakreivi Albrekt sovinnosta huolimatta omin
päin jatkoi sotaa, ryhtyi M. taisteluun ja voitti
hänet Sievershausenin luona, mutta kuoli
tappelussa saamastaan haavasta. — M. oli etevä,
kunnianhimoinen ja omaa etuaan katsova ruhtinas;
hän osasi viekkaasti salata aikeensa ja sopivalla
hetkellä panna ne tarmokkaasti toimeen. M:n
tyttärenpoika oli Morits Oranialainen.
[Brandenburg, „Moritz v. Sachsen".]

2. M. (1696-1750), Saksin kreivi, Ranskan
marsalkka, tunnettu nimellä Saksin marsalkka,
Puolan kuninkaan August II:n (Saksin
vaaliruhtinaan Fredrik August I:n) ja kreivitär
Aurora v. Königsmarckin äpäräpoika, otti Itävallan
palveluksessa osaa Espanjan perimyssotaan ja
sittemmin sotaan Turkkia vastaan. Opiskeli
innokkaasti sotatiedettä; meni 1720 Ranskan
palvelukseen. V. 1726 Kuurinmaan säädyt valitsivat
M:n maansa herttuaksi, mutta venäläisten
vastustuksen tähden hänen jälleen täytyi poistua
maasta 1729. Otti, taaskin Ranskan armeiassa,
osaa Puolan perimyssotaan. Itävallan
perimyssodassa M. hankki mainetta Praagin
valloituksella (1741) sekä sai sarjan loistavia voittoja,
kuten Fontenoy’n (1745), Raucoux’n (1746) ja
Laffeldin luona (1747). Nimitettiin Ranskan
marsalkaksi sekä valloitettujen Alankomaiden
käskynhaltijaksi. Aachenin rauhan jälkeen 1748
M. vetäytyi Ludvik XV:n hänelle lahjoittamaan
Chambord’in linnaan viettäen aikansa oppineiden
ja taiteilijain seurassa; kirjoitti sotatieteellisen
teoksen. Tunnettu on M:n rakkaussuhde
kuuluisaan uäyttelijättäreen Adrienne Lecouvreuriin.

— Eräästä M:n äpärätyttärestä polveutui
kirjailijatar George Sand. [Weber, „Moritz, Graf von
Sachsen", Colin, „Les campagnes du maréchal de
Saxe".] G. R.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0376.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free