Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Muinaisjäännökset - Munaiskristillinen kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
759
Muinaiskristilli
nen kirjallisuus
760
myös Qal’at Sergatissa, Nippurissa ja
Babylonissa, osaksi H. Rassamin avustamana.
Nini-vessä Layard m. m. kaivatti esille Sanheribin,
Asarhaddonin, Assurnasirpalin ja Salmanassarin
palatsit. W. Iv. Loftus kaivoi 1850 ja 1854
War-kassa (Erekissä), Senkereliissä (Larsassa eli
Raamatun Ellasarissa) ja Tell Sifrissä sekä kävi
Nip-purin ja Muqaijarin (Urin) raunioilla.
Jälkimäistä paikkaa ja Eridun raunioita Abu
Sahrei-nissa tutki J. E. Taylor 1854 ja 1855.
Kaivauksiin Niuivessä ryhtyi uudelleen jo mainittu
Rassaili 1852-54, joka löysi Assurbanipalin palatsin
ja kirjaston. Pitkän väliajan perästä
englantilaiset ryhtyivät jälleen 1873 kaivaustöihin. G. Smith
1873, 1874 ja 1876 tutki Niniven raunioita
ja löysi joukon Raamattua valaisevia tekstejä.
Rassam 1877-S2 toimitti kaivauksia Balawätissa,
Nimrudissa ja Abu Ilabbassa (Sipparissa).
Jälkimäisessä paikassa hän paljasti suuren
auringon-temppelin, niistä löytyi n. 60,000
nuolenpäätau-lua. Sittemmin ovat E. A. Wallis Budge (1887,
1888, 1890) ja L. W. King (1901-02) British
Mu-seumin toimesta toimittaneet kaivauksia
Kujun-dzikissa ja muualla. V. 1888 ameriikkalaiset
rupesivat kilpailemaan ranskalaisten ja
englantilaisten kanssa. Philadelphian
Pennsylvania-yliopiston lähettämät retkikunnat W. H. Wardin,
J. P. Petersin, J. H. Haynesin ja H. V.
Hilprech-tin johdolla 1888-89, 1893-96, 1898-1900 tutkivat
pääasiassa Nippurin raunioita, joista on saatu
erinomaisen runsaita ja tärkeitä
muinaisjäännöksiä sumerilaiselta ja muinaisseemiläiseltä
aikakaudelta. Chicagon yliopiston kustannuksella
tutki E. J. Banks 1903-04 Bismäjan raunioita
Etelä-Babyloniassa. Pater Scheilin toimittamat
kaivaukset Abu Habbassa 1894 kustansi Turkin
sulttaani. Vihdoin ovat saksalaisetkin v:stal886
alkaeu ottaneet osaa tutkimustyöhön
toimittamalla kaivauksia Surghulissa, elHibbassa,
Fä-rassa ja Abu Hatabissa y. m., nyttemmin
kohdistaen harrastuksensa etupäässä Babyloniin ja
As-suriin. Hyvin mieltäkiinnittävät ovat löydöt
As-surista, ne kun luovat aivan uutta valoa
Assyrian vanhimpaan historiaan.
Persian muinaisjäännösten tuntemisen
päälähteitä ovat maalari E. Flandin’in ja arkkitehti
P. Costen runsaasti kuvitettu kertomus
tutkimusmatkastaan, jonka he Ranskan valtion toimesta
tekivät Persiaan 1840-42, F. Stolzen teos
..Persepolis" (1882), jossa suuri joukko Persepoliin,
Istakhrin, Pasargadaen ja Sapurin
muinaisjäännöksiä on valokuvattuna, ja Dieulafoy’n ,.L’art
antique de la Perse" (1881). Laajakantoisen
merkityksen koko Etu-Aasian muinaistutkimukselle
ovat saaneet kaivaustyöt, joita Ranskan valtio,
saatuansa (1895) yksinoikeuden toimittaa
arkeologisia tutkimuksia Persiassa, J. de Morganin
johdolla 1897 pani alulle muinaisen Elämin
pääkaupungissa Susassa (ks. Elam, M o r g a n,
Siis a).
Vähässä-Aasiassa toimitetuista
muinaistutki-muksista ovat tärkeimmät ne kaivaukset, jotka
Sehliemann ja Dörpfeld 1870-90-luvuilla
toimittivat Hissarlikissa (ks. Ilion), Humann, Conze
ja Dörpfeld 1878-86 ja v :sta 1900 Pergamonin
linnassa ja H. Winckler 1906-07 Kappadokian
Boghasköissa (Pteriassa), mistä hän löysi
heet-tiläisvallan entisen pääkaupungin ja
kuninkaallisen arkiston. Ennen Wiuckleriä oli E. Chantre
1893-94 kaivanut Boghasköissa ja muutamissa
muissa Kappadokian paikoissa (vrt. „Mission en
Cappadoce", 1S98). Kappadokian, Fryygian,
Lyydian ja Galatian omituisia muinaisjäännöksiä
tutkivat Hamilton, Texier, G. Perrot. Ramsay
y. m.
Pohjois-Syyrian Sendzirlissä ja
Pohjois-Meso-potamian Teli Halafissa ovat saksalaiset
paljastaneet hyvin tärkeitä muinaisjäännöksiä, jotka
valaisevat heettiläisten ja osaksi aramealaisten
kulttuuria. Foinikian muinaistutkimuksen
päälähde on E. Renan’in »Mission en Phénieie"
(1864). Palestiinassa tutkijain harrastus ensi
kädessä kohdistui Jerusalemiin. Pyhän maan
muinaistutkimuksen tienraivaajina ovat
pidettävät amer. E. Robinson, ja saks. Titus Tobler, jotka
1830- ja 1840-luvuilla matkustivat Palestiinassa.
Tärkeä alustava merkitys oli myös kapteeni
Con-derin ja luutnantti (nyk. lordi) Kitchenerin
topografisilla tutkimuksilla 1872-75, 1877-78.
Varsinkin 1865 perustetun »Palestine exploration
fund"in ja saksalaisen ,.Orient-Gesellschaft"in
toimesta on kahtena viimeisenä vuosikymmenenä
toimitettu useita tärkeitä kaivaustöitä eri
seuduilla Palestiinassa. Flinders Petrie ja F. J. Bliss
(1890-93) tutkivat Teli elHesin rauniokummun,
josta löysivät kahdeksan kaupungin jätteiden
kerrostumat. Taanakissa toimitti kaivauksia
Sellin 1902-03, Gezerissä Macalister, Teli
elMute-selliniissa (Megiddossa) Schumacher, Jerikossa
Sellin 1907, Samariassa Reisner j. n. e.
Palestiinan tutkimista varten toimivat myös »Deutscher
Verein zur Erforschung Palestinas" (perustettu
1877) ja v :sta 1901 saksalaisten Jerusalemissa
ylläpitämä »Arcliäologisches Institut". K. T-t.
Muinaiskristillinen kirjallisuus, se
kirjallisuus, mikä kristinuskon aatteiden kannattajaksi
syntyi antiikkisessa maailmassa. Se on
pääosaltaan kreikankielistä, muodostaen tärkeän
haarauksen Kreikan kirjallisuudesta (ks.
Kreikan kieli ja kirjallisuus); pienempi
osa on latinankielistä (ks. Rooman
kirjallisuus). Sivuhaaroina kuuluvat
siihen myös syyrian-, koptin- ja armeeniankielisen
kirjallisuuden alkeet.
M:n k:n vanhin ryhmä, varsinainen
alkukristillinen kirjallisuus, on
syntynyt vv:n 50-140 välisenä aikana. Kristilliset
seurakunnat elivät silloin omaa intensiivistä
elämäänsä syrjässä maailman huomiolta ja niiden
piirissä syntynyt kylläkin runsas kirjallisuus
aiheutui melkein yksinomaan välittömästä
käytännöllisestä tarpeesta, vaikka ympäröivän
maailman kirjalliset muodot jonkun verran siihen
vaikuttivatkin. Pääosan tästä
alkukirjallisuu-desta muodostavat Uuden testamentin
(ks. t.) kirjat. Niitä lähinnä iältään ja
luonteeltaan tulevat n. s. apostolisten isien
(ks. t.) kirjat ja muut ,,uustestamentilliset
apokryfikirjat", joista useat olivat vähällä
joutua pyhien kirjojen kokoelmaan. Tapaamme
tässä kirjallisuudessa niinliyvin historiallisia
teoksia (evankeliumit, apostolien teot) kuin
kiertokirjeitä (useimmat Paavalin kirjeet,
Bar-nabaan kirje, Ignatius kirjeet) yksityiskirjeitä
(Philemonin kirje), saarnoja (n. s. 2:nen
Klemens-kirje) ja ilmestyskirjoja (Johannes-apokalypsi,
lierinään »Paimen", Pietarin apokryfinen
apo-kalypsi). Vanhin sekä sivevsoppi että seura
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
