Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Muinaismuistot - Muinaismuistoyhdistys ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
765
Muinaismuistoyhdistys—Muinaisslaavilainen kirkkokieli
766
sesta. Annettu Helsingissä, 2 p:nä huhtikuuta
v. 1883." Sen 1 § kuuluu: ..Kaikki kiinteät
muinaisjäännökset, niinkuin vanhain
linnoitusten, linnain, varustusten, kirkkoin, kappelien,
rukoushuoneiden ja muiden merkillisten
julkisten rakennusten rauniot; hautakummut,
hauta-kentät, kiviroukkiot. muistokivet;
riimukirjoituksilla taikka muilla piirtokirjoituksilla tahi
kuvauksilla varustetut kivet, paadet ja vuoret;
kuin myöskin kiviristit ja senlaatuiset
muistopatsaat, sekä muut samankaltaiset muistomerkit,
jotka ovat sen ikäisiä, ettei niitä nyt enää sovi
katsoa yksityisen henkilön omiksi, otetaan tämän
kautta lain suojelukseen, eikä siis maan
omistaja tahi haltia taikka muu henkilö saa niitä
muuttaa, liikuttaa tahi hävittää muulla ehdolla,
kuin tässä alempana säädetään". Asetus määrää,
että jos joku tuollainen muinaisjäännös syystä
tai toisesta on poistettava, maanomistajan tulee
tehdä siitä ilmoitus kruununpalvelijalle tai
maistraatille edelleen ilmoitettavaksi
Muinais-tieteelliselle toimikunnalle, jonka tulee
kyseenalainen muinaisjäännös ennen sen hävitystä
tutkia tai ryhtyä muihin asian vaatimiin
toimenpiteisiin. sallimatta maan omistajalle tulla
»tarpeetonta viivytystä tahi haittaa". Joka ilman
lupaa turmelee muinaisjäännöstä, voidaan
langettaa korkeintaan 200 mk:n sakkoon. — Asetus
määrää vielä, että kirkkoja ei saa missään
suhteessa korjailla Muinaistieteelliselle toimikunnalle
asiasta ilmoittamatta. Kirkon kalusto, vanha ja
uusi, on tämän asetuksen nojalla niinikään
turvattu myynniltä ja hävittämiseltä. Vielä
määrätään, että kaikki tilapäisesti maasta löytyvät
muinaisesineet — kivet, pronssit, rauta ja jalot
metallit, rahat, astiat j. m. s. — on edesvastuun
uhalla tarjottava kruunun lunastettaviksi,
tarkasti ilmoittaen löytösuhteet y. m. sekä varoen
esineitä tuhoamasta tai vahingoittamasta. Valtio
lunastaa tuollaiset maalöydöt mahdollisimman
korkeasta hinnasta: ellei niitä yleisiin
kokoelmiin haluta, palautetaan ne löytäjälle. Tämän
asetuksen tarkoitus on suojella maan
muinaismuistoja, joiden vaaliminen on jokaisen
kunnian-asia yhtä hyvin kuin velvollisuus. A. M. T.
Muinaismuistoyhdistys, yksityisten
henkilöiden muodostama yhdistys, jonka
tarkoituksena on jonkun maan tahi maakunnan
muinais-ja kansatieteellisten sekä
kulttuurihistoriallisten muistomerkkien suojaaminen, kerääminen
ja julkaisujen kautta tunnetuiksi saattaminen.
Maamme ainoa m. on per. 1870 (ks.
Suomen Muinaismuistoyhdistys).
Ruotsissa on paitsi 1SG9 perustettua m. (»Svenska
Fornminnesföreningen") melkein joka
maakunnassa. vieläpä pienemmilläkin alueilla ja
joissakin kaupungeissa erikoinen m., joista useat
julkaisevat omia aikakauskirjojaan. Vanhin
näistä on Närken kansankieli- ja
muinaismuistoyhdistys, per. 1856. Norjan m. („Foreningen til
norske fortidsmindesmærbers bevaring") on per.
1844. Samanlaisia yhdistyksiä on melkein
kaikissa sivistysmaissa. A. Es.
Muinaispreussi ks. Preussin kieli.
Muinaissaksi 1. muinaisalasaksa,
alasaksalaisella kielialueella asustaneitten vanhojen
saksilaisten heimojen puhuma kieli sen
varhaisimpana historiallisena kehitysjaksona, jonka
tavallisesti lasketaan kestävän noin v:sta 800 v:een
1100. Toinen kehityskausi (1100-1500) on keski
alasaksa ja sitä seuraa uusalasaksa.
vrt. M u i n a i s y 1 ä s a k s a. II. S-liti.
Muinaisskandinaavilainen kieli ja
kirjallisuus (muinaisskandinaavilainea = ruots.
fornnor-disk, tansk. oldnordisk, saks. altnordisch) on
muinaisen islannin-norjan kielen ja
kirjallisuuden vanha nimitys, jota vielä käytetään
Tanskassa ja Saksassa, mutta ei Ruotsissa, missä
tätä kieltä (näitä kieliä) ja kirjallisuutta
nimitetään (muinais-)islantilaiseksi ja
muinaisnorja-laiseksi tai yhteisellä nimellä
muinaislänsiskandi-naavilaiseksi (fornvästnordisk). Nimitys
..muinais-skandinaavilainen" perustuu siihen väärään,
ennen yleiseen mielipiteeseen, että kaikki nykyiset
skandinaavilaiset kielet muka polveutuvat tästä
kielestä, ks. Islannin kieli ja
kirjallisuus, Norjan kieli ja kirjallisuus.
Ruotsin kieli ja kirjallisuus.
Tanskan kieli ja kirjallisuus,
Skandinaavilaiset kielet. Ii. S.
Muinaisslaavi ks. M u i n a i s s 1 a a v i 1 a i
nen kirkkokieli.
Muinaisslaavilainen kirkkokieli on vanhin
muoto sekä itäisten ja kaakkoisten slaav.
kansain kirkollisena kielenä käyttämää että yleensä
slaav. kirjakieltä. Sen kehittivät 9:nnen vuosis.
jälkipuoliskolla ensinnä Kyrillos ja Methodios
sekä heidän oppilaansa käännettyään
kristinuskoon Määrin ja Pannonian slaavilaiset.
Ensi-mäiset m:lle k :lie käännetyt kirjat olivat osia
Raamatusta ja kirkollisia käskikirjoja. Tällaisen
kielen jo paljas esiintyminen on itsessään
merkillinen ilmiö. Kristillinen kirkko ei tietänyt
Euroopan mHiniermaalla muusta
jumalanpalveluksen kielestä kuin latinasta ja kreikasta;
ainoastaan iiriläiset ja muutamat Afrikan ja
Aasian vanhat sivistyskansat käyttivät omaa
kieltänsä jumalanpalveluksessa. Siksi ei ole
kumma, että varsinkin roomalainen kirkko
kaikin tavoin esteli slaav. kirkkokielen käyttöä
Määrissä ja Pannoniassa. Näistä maista
siirtyikin slaavilaiskielinen kirkollinen kulttuuri
Makedoniaan, joka silloin kuului Bulgaarian
valtakuntaan. Täällä karttui slaavilaiskielinen
kirjallisuus yhä uusien käännösten ja mukailujen
kautta bysanttilaisesta kirjallisuudesta.
Muinaisslaavilainen kirjallisuus on yksinomaan
käännöskirjallisuutta kreikasta ja sisällykseltään
kirkollista: Raamatun ja kirkkoisien kirjoja sekä py
himyslegendoja. M. k. on slaavilaiselle ja yleensä
vertailevalle indoeurooppalaiselle
kielitutkimukselle erittäin tärkeä siksi, että se on hyvin
vanhanaikaista ja yleensä vanhin kirjoituksessa
käytetty slaav. kieli. Kuitenkaan ei pidä luulla,
että se olisi vanhin aste slaav. kieliä, aste, jolta
kaikki slaav. kielet myöhemmin ovat kellitty-,
neet. Kauan on kiistelty siitä, minkä
eteläslaavilaisen kielen pohjalta m. k. on noussut.
Miklosich oli sitä mieltä, että se perustui
vanhaan muotoon nykyistä sloveenin kieltä, koska
Pannonian 1. Tonavan eteläpuolisen Unkarin
slaavilaiset, jotka ennen unkarilaisten tuloa
pitivät tätä maata hallussaan, olivat nähtävästi
sloveeneja. Siksi nimittääkin hän m :ta k :tä
„muinaissloveeniksi". Tätä käsitystapaa sanotaan
„pannonialaiseksi teoriaksi". Mutta myöhemmät
tutkijat, etupäässä Leskien ja Jagie, ovat
osoittaneet, että, koska slaavilaisapostolit Kyrillos
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
