Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Muinaistieteelliset kongressit ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
709
Muinais tieteelliset kongressit—Muinaisturkkilaiset kivi kirjoit ukset
770
imian maamme kiinteiden muinaisjäännösten
yleistä huolenpitoa senjälkeen kun nämä arm.
asetuksella 2 p:ltä huhtik. 1883 oli otettu lain
suojelukseen. Toimikuntaan kuuluu seitsemän
jäsentä, joista valtionarkeologi on vakinainen
ja muut asetetaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan
siten, että Suonien tiedeseura valitsee kaksi
jäsentä sekä yliopiston konsistori, Suomalaisen
kirjallisuuden seura. Suomen
muinaismuistoyhdistys ja Suomen historiallinen seura yhden
jäsenen kukin. Jäsenten vaalit vahvistaa
senaatin talousosasto. Toimikunnan puheenjohtajana
on se valituista jäsenistä, jonka senaatti on siksi
määrännyt, sihteerinä ja toimeenpanevana
jäsenenä on valtionarkeologi, jolla sihteerin
tehtävissä kuitenkin on apunaan lainoppinut
sihtee-rinapulainen. Sittenkun senaatin kirjelmällä
23 prltä lokak. 1884 oli määrätty ensimäiset
jäsenet, aloitti M. t. toimintansa 15 p. marrask.
1884 kanslianeuvos J. J. W. Lagus puheenjohtajana
ja prof. vapaah. E. G. Palmen ensimäisenä
sihteerinä, kunnes seuraavan vuoden alusta M:nt:n
jäsen, prof. J. E. Aspelin, ryhtyi sihteerin
toimiin ensin M:n t:n määräyksestä ja, sittenkun
hän 26 p. helmik. 1885 oli nimitetty
valtion-arkeologiksi, viran puolesta, ja on tässä toimessa
edelleen. — Toimikunta kokoontuu
puheenjohtajan kutsumuksesta niin usein kun tarve vaatii,
ja sen jatkuvasta toiminnasta huoltavat
valtionarkeologi sekä M:n t:u virkamiehet.
Viimeksi-mainituita ovat sääntöpalkkaiset vakinaiset:
konservaattori ja neljä intendenttiä (virat per.
arm. jui. 22 p. syysk. 1892) ja palkkiota nauttivat
amanuenssit (virat per. sen. kirj. 14 p. syysk. 1899),
joita nykyään on neljä, sekä museoarkkitehti.
Toimikunnan ylimpään valvontaan kuuluu
myöskin Valtion historiallinen museo, jonka
päällikkönä on valtionarkeologi. M:n t:n toimesta ja
kustannuksella on julkaistu sarjateosta A n
a-1 e c t a Archseologica f e n n i e a, jota tähän
asti osat I-IV ovat ilmestyneet sisältäen M:n t:n
vuosikertomukset 1884-1902, rakennushistorian
aineksia Turun ja Käkisalmen linnoista sekä
selvityksen Päiväniemen, Säijoen ja Kirmukarmun
polttokalmistoista. Tätäpaitsi on M:n t :n
hankkimilla valtion varoilla julkaistu Th. Schvindtin
toimittama ..Suomalainen kansatieteellinen
kuvasto I, Metsänkäynti ja kalastus" (1905) sekä
llj. Appelgren-Kivalon kirjoittama
.,Suomalaisia pukuja myöhemmältä rautakaudelta" (1907).
./. Re.
Muinaistieteelliset kongressit. Ranskalaisen
niuinaistutkijan Gabriel de Mortillefn (ks. t.)
esityksestä pidettiin 1866 Neufchätelissa
ensi-r,iäinen kansainvälinen muinaistutkijain kokous.
Tällaisia kokouksia pidettiin sittemmin usein,
m. m. Tukholmassa 1874 ja Moskovassa 1892, ja
niiden merkitys on ollut erinomaisen suuri,
etenkin alkuaikoina, jolloin juuri tieteeksi kehittyvän
muinaistieteen työmenetelmä ei ollut riittävästi
päässyt kehittymään. Kongressien virallinen kieli
oli viimeaikoihin asti yksistään ranska, jolla
kielellä kongressien esitelmät ja kertomukset
(„compte rendu") on julkaistu. Viimeksi pidettiin
kansainvälinen arkeologikongressi 1912 Genevessä.
Paitsi kansainvälisiä kongresseja on
pidetty paikallisia arkeologikongresseja,
Ranskassa, Saksassa. Venäjällä, viimeinen (15:s)
Novgorodissa 1911, ja kesällä 1912 Tukholmassa
25. VI. Painettu >6/214.
..Baltilainen kongressi" Itämeren ympärillä
olevien maiden muinaistutkijain kesken. A.M.T.
Muinaistieteelliset museot ks. >1 u e o.
Muinaistieteelliset opistot (instituutit) ks.
Muinaisjäännökset, klassillisen muinai
suuden jäännösten tutkimus.
Muinaisturkkilaiset kivikirjoitukset, tav.
hautojen viereen pystytettyihin kivipatsaisiin.
harvemmin kallioihin hakatut, skand. riimujen
näköiset kirjoitukset Keski-Aasiassa. Niitten
olemassaolosta mainitsee jo Kaarle XII:u aikuinen,
Siperiaan vankina joutunut soturi Strahlenberg.
Ensimäisinä tulivat tiedemiehille tunnetuiksi
Je-nisei-joen varsilla (Siperiassa ja Mongoliassa)
olevat kirjoitukset, josta nimi
Jenisei-kir-j oi t ukset; myöhemmin siperialainen kirjai
lija Jadrintsev toi tiedon samanlaisista
kirjoituksista myöskin Selengan lisäjoen Orkhonin
rannalta, josta nimi O r k h o n-k irjoitukset.
Näitten kirjoitusten valokuvaaminen ja
julkaiseminen on suureksi osaksi suoritettu suomalaisten
seurojen ja tutkijoiden toimesta
(Suomalais-ug-rilainen seura. Suonien muinaismuistoyhdistys,
prof. Otto Donner), mutta myöskin Pietarin tiede
akatemia on sitä innokkaasti harrastanut. Prof.
J. R. Aspelin kävi 1888 ja 1889 Jenisei-kirjoituk
sia kokoamassa ja toht. A. O. Heikel valokuvasi
1S90 Orkhou-kirjoitukset: samoja kiviä sekä
muutamia muita valokuvasi 1891 pietarilainen retki
kuuta (W. Radloff ja D. Klementz).
Kirjoituksista esitettiin aikoinaan monenmoisia arveluja
ja onnistumattomia selittämisyrityksiä, kunnes
marraskuussa 1893 tansk. prof. Vilhelm Thomsen
Kööpenhaminassa keksi kirjainten oikeat
äänne-merkitykset ja samalla osoitti kielen olevan
vanhaa, siihen asti tuntematonta turkkilaista
murretta. Tämän jälkeen ovat useat tutkijat (W.
llad-loff. P. Melioranskij y. m.), mutta etupäässä
kuitenkin V. Thomsen tehneet käännöksillään ja
selityksillään tärkeimmät näitä huomattavia
muistomerkkejä tunnetuiksi. Tätä kirjoituslajia,
jonka alkuperä ja aikaisempi kehitys toistaiseksi
vielä on hämärä, ovat Keski-Aasian turkkilaiset
käyttäneet erittäinkin Tyrk-dynastian
(kiinalaisilla T u-k i u, 681-746 j. Kr.) ja sitä seuranneen
uigurilaisen dynastian aikana (746-840).
Suurimmat tähän asti tunnetut kirjoitukset ovat erään
Tyrk-kaanin ja hänen veljensä Kiil-tiginin
hautakivissä (Orkhonin varrella, 731 ja 733), ministeri
Tonjukukin kivissä (Lh-gan itäpuolella, 721),
erään Ongin-golin varrella olevan kiven palasissa
(Tyrk-dynastian ajoilta; ja ensimäisen
uigurilaisen kaanin hautapatsaassa (Selengan ja
Orkhonin välillä, 759). Jenisei-kirjoituksia tunnetaan
useita (n. 30), mutta ne ovat lyhyemmät ja
aikaan nähden vaikeammin määrättävissä.
Luultavasti ei ole vielä läheskään kaikkia säilyneitä
m:ia k :ia löydetty. Samaa kirjoitusta on 1905
löydetty paperillekin kirjoitettuna Tien-san
vuoriston eteläpuolella 9-ll:nnellä vuosisadoilla
elii-neitten uigurien kaupunkien raunioista. Prof.
V. Thomsenin keksintö on ollut käänteentekevä,
se kun on avannut tien muinaisten turkkilaisten
ja heidän naapuriensa historian ja
kulttuurisuh-teitten tuntemiselle. [..Inscriptions de
1’Iénis-séi" (1889); »Inscriptions de 1’Orkhon" (1892);
„Atlas der Altertiimer der Mongolei" (1892);
V. Thomsen, .,Inscriptions de 1’Orkhon. döchiffröes
par " (1894 96); W. Radloff, „Die alttürkischen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
