- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
775-776

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Muisti

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

773 Muisti

776

kuvan tekeminen aktuaaliseksi 1. sen
herättäminen palautumisen mahdollisuudesta esiin
tietoiseksi tajussa. Mieleenpalauttamistoimi on sekin
tekä ruumiillisten että sielullisten ehtojen alainen.
Niinpä erinäisten kiihotusaineiden, kahvin,
oop-piumin y. m. nauttiminen voi tilapäisesti
vaikuttaa mieleenpalauttamistoimeen kiihottavasti. Kun
yksilön hermosto suuren vaaran niiatessa
kiihottuu. niin mieleenpalauttamistoimi jännittyy niin
suuresti, että hänestä koko hänen elämänsä
mieli-kuvasarjojen muodossa ikäänkuin liitää yhtenä
hetkenä läpi hänen mielensä. Puhtaasti sielull nen
mieleenpalauttamisen edellytys 011 esim. se. että
tämä toimi käy helpommin, jos mielemme ei ole
kiintynyt ulkonaiseen huomioon. Senvuoksi esim.
ummistamme silmämme, kun tahdomme hartaasti
palauttaa jotakin mieleemme.
Mieleenpalauttamistoimi edellyttää sellaisten mieleenjohtuvien
mielikuvien käyttämistä, jotka ovat muistettavan
asian kanssa yhteydessä 1. assosiatsionisuhteessa
tks. Assosiatsioni).

Kaikkeen mielikuvani palaamiseen ei liity
sitä tietoisuutta, että palautetut mielikuvat ovat
ennen olleet tajussa. Kun esim. kirjailijalle tai
säveltäjälle voi sattua, että hän tietämättään
..varastaa" toiselta aatteita ja aihe ta. niin tämä
on sellaisen mieleenpalauttamisen esimerkkinä,
johon ei liity n. s. jälleentuntemista 1. tunnistamista
(ruots. igenkännande). Samoin kuin siis voi olla
muistamista ilman jälleentuntemista, voi myöskin
olla jälleentuntemista ilman mieleenpalauttamista.
Esim. tapaan kadulla henkilön, jonka saatan
varmasti sanoa ennen nähneeni, mutta vaikka hänet
huomaan tutuksi, en voi ollenkaan muistaa,
milloin. missä tai millaisissa olosuhteissa olen häneen
tutustunut. Tässä tapauksessa liittyy siis
huoltooni välittömästi se tietoisuus, että olen tuon
henkilön ennen nähnyt, siis jälleentuntemiseu
eli tuttuuden tietoisuus, mutta entisen
kokemuksen mielikuva ei ole mieleenjohdettavissa.
Tällaisen tunnistamis lmiöu selitykseksi on
varsinkin fysiologiselta kannalta viitattu siihen, että
ktrran koettu havainto tai yleensä tajuaminen
(esim. henkilön näkeminen ensi kerran) 011 saanut
aikaan d spositsionin 1. taipumuksen, jonka
perustuksella havainto tai tajuaminen toisella kertaa
tuntuu käyvän helpommin: tuo saavutetusta
taipumuksesta johtunut helppouden tunne se on
tunnistamisen perustuksena. Psykologisesti
tunnistaminen 011 sidottu mielikuva (ks. M i el
i-kuva). Sellaisiakin tapauksia esiintyy,
varsinkin väsymyksen tai sairaloisuuden mielentiloissa,
että henkilö luulee aikaisemmin nähneensä tai
kokeneensa, mitä hänelle tarjoutuu huomattavaksi,
vaikka kokemus onkin hänelle aivan uusi. Tätä
ilmiötä on nimitetty paramnesiaksi. Normaalinen
tunnistaminen esiintyy täydellisessä asteessaan
silloin, kun henkilö ei ainoastaan varmasti tajua,
että hänellä ennen 011 ollut sama kokemus, vaan
hän voi sen lisäksi tietää, milloin ja minkä
olosuhteiden vallitessa hänellä ennen on ollut sama
kokemus; silloin yksilö osaa ikäänkuin s i j o i
t-t a a (lokaliseerata) m.-kuvan määrättyyn
paikkaansa 1. määrätä sen suhteen niihin mielikuviin,
jotka hänellä muuten on.

M:n kehityksestä ja sen voimakkuudesta eri
ikäasteilla ovat tutkijain mielipiteet jonkun
verran eriäviä. Niinpä esim. toiset tutkijat ovat
arvelleet. että 111:11 kehittyneimmän asteen aika on

6-10 vuoden ikäkausi, toiset taas katsovat, että
m. paranee jatkuvasti läpi koko lapsuuden ja
nuoruuden, on korkeimmillaan täysikasvuisuuden
iässä ja heikkenee vasta vanhuudessa. Tätä
kysymystä arvosteltaessa on otettava huomioon, että
m :11a ymmärretään toisinaan oppimisen 1. tiedon
hankkimisen kykyä, toisinaan taas
mielessäsäilv-tyskykyä. Tävskasvuinen henkilö voi esim.
paljoa helpommin ja pikemmin kuin lapsi oppia
sarjan merkityksettömiä tavuja, niin että hän
kykenee sen samassa tilaisuudessa esittämään ulkoa.
Tämä ei kuitenkaan tarkasti katsoen todista
muuta kuin että oppimiskyky ja erittäinkin
tähdellinen tarkkaavaisuuden suuntautuminen
harrastusta herättämättömään tietoainekseen on vah
vempi täyskasvuisella kuin lapsella. Se ei
todista mitään muistissasä lytyskyvystä, joka
sittenkin saattaa olla lapsella parempi. Välitön
tiedon-hankkimiskyky näyttää olevan vahvimmillaan
noin 25 v:n iässä, joten siis 25-vuotiaalle on
helpointa esim. oppia lauseita siten, että hän ne voi
esittää ulkoa samassa tilaisuudessa kuin on ne
oppinut. Muistissasäilytyskyky näyttää taas olevan
lapsuudessa vahvin ja heikkenee vähitellen, mutta
sen heikkenemistä iän kasvaessa korvaa toiselta
puolen 25:nteeu ikävuoteen asti kasvava
oppimiskyky, toiselta puolen vielä kauemmin jatkuva
harjaantumisesta koituva etu.

Hyväu m:n tunnusmerkkeinä pidetään
helppoutta 1. sitä ominaisuutta, että yksilö
suuresti tarkkaavaisuuttaan ponnistamatta ja aivan
monta kertausta tarvitsematta saa asian m:iinsa
painetuksi; luotettavuutta 1. u s k o 1 1
i-suutt a. että muistikuvat säilyvät
väärentämättöminä: kestävyyttä, että ne pysyvät
mielessä kauan; laajuutta, että m. ulottuu
suureen joukkoon asioita; ja käytettävyyttä
1. n o p e u 11 a. että muistikuvaryhmittelyt aina
tarvittaessa ovat valmiina tarjolla, kun yksilö
suuntaa niihin huomionsa. — M:n eri lajeja
erotetaan konemainen 1. mekaaninen m.,
j ika perustuu vain mielikuvien
kosketusassosiat-sioneihin (ks. Assosiatsioni) eikä edellytä
niiden välillä asiallista ja ajatuksellista yhteyttä;
loogillinen 1. arvostelu taitoinen m.,
joka nojautuu mielikuvien ajatusyhteyteen ja
asialliseen yhteenkuuluvaisuuteen, sekä
keksiin i s t a i t o i 11 e n m., joka käyttää
tarkoituksellisesti muodostettuja, keinotekoisia apuneuvoja
mielikuvien säilyttämiseksi (vrt. M n e m
o-n i i k k a).

Lopuksi esitettäköön pari sellaisten tulosten
esimerkkiä, joita viime vuosikymmeninä hartaasti
viljelty kokeellinen 111:11 psykologia katsoo
saavuttaneensa. On kysytty, mikä menettelytapa on
tarkoituksenmukaisin jonkun kohtuullista
laajuutta olevan ainesmäärän, esim. yksityisen
runon. oppimiseksi ulkoa, onko parempi opiskella
pala palalta, painaa mieleensä yksi runosäkeistö
kerrallaan lukemalla se monta kertaa peräkkäin,
vai opiskella koko ainesmäärä yhteen menoon,
lukea koko runo alusta loppuun niin monta kertaa,
että sen osaa. Kokeet näyttävät osoittavan, että
jälkimäinen menetelmä, runon lukeminen joka
kerta alusta loppuun on parempi. Kun opitaan
runo pala palalta, syntyy tarpeettomia ja vääriä
mielikuva-assosiatsioneja, nimittäin ne. jotka
yhdistävät luetun ja taas uudestaan luetun
kappaleen 1. säkeistön lopun ja alun. Tämä menetelmä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0408.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free