Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Munanvalkuaisvirtsa ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
78ö
Mu nanvalkuaisvirtsa—Munasolu
78G
ensimäinen) johtuu niiden biologisesta
merkityksestä soluliman. protoplasman aineksina. Ne ovat
kaikkien elämänilmiöitten aineellisena perustana.
M:n kokoomus on erittäin monimutkainen ja
mo-lekylipaino hyvin suuri. Eri aineosien
prosenttiluvut vaihtelevat seuraavien raja-arvojen välillä:
hiili................50 —55 %
vety........6,5— 7,3 „
typpi.......15 —17,6 „
happi.......19 —24 „
rikki........0j— 2,4 „
M. hajaantuvat vettä kemiallisesti sitoen
(hydrolysoituvat) niiden liuoksia lämmitettäessä,
entsymien vaikutuksesta ja hapoilla tai emäksillä
käsiteltäessä kokoomukseltaan
yksinkertaisemmiksi aineiksi. Ensin syntyy n. s.
muuttuneita m :ta, kuten a 1 k a I i- ja a s i d a 1 b u m
i-naatteja, albumooseja ja peptoneja,
ja lopuksi poly peptidejä,
aminohappoja ja ammoniakkia. Eläinruumiissa
tapahtuu tällainen prosessi ruuansulatuksessa
kahden entsymin — mahanesteessä olevan pepsi
i-nin ja ohutsuolen haimanesteessä olevan t r y
p-s i i n i n — vaikutuksesta.
Eri m. voidaan erottaa toisistaan
liukenevai-suuden perusteella. Eräät liukenevat veteen,
toiset sitä vastoin ainoastaan suolaisiin, happamiin
tahi aikalisiin nesteisiin, jotkut taas ovat
liukenemattomia. Liuokset kääntävät aina
tasoutu-mistasoa vasemmalle, ja m. ovat niissä
kolloidi-tilassa. Liuoksia lämmitettäessä m. usein
erottuvat juustomaisena sakkana, hyytyvät 1. k o
a-guloituvat. Koaguloituminen tapahtuu
parhaiten heikosti happamassa, mutta ei lainkaan
alkalisessa liuoksessa. Paitsi hapoilla voidaan m.
saostaa useilla suoloilla ja alkoholilla.
Kosteina säilytettäessä m. hajaantuvat
mikro-organismien vaikutuksesta (mätänevät), jolloin
ammoniakin ja aminohappojen ohella syntyy
monenlaisia pahanhajuisia aineita, rasvahappoja,
fenoleja. indolia, skatolia. rikkivetyä,
merkaptaa-nia y. m. Samalla syntyy myöskin emäksisiä,
osaksi hyvin myrkyllisiä aineita (p toma
iiii e j a).
M. jaetaan monella eri tavalla. Uusimpia
jakoja on seuraava.
A. Yksinkertaiset m. eli proteiinit:
I. Varsinaiset m.:
a. Albumiinit (seerumi-, muna- ja maitoalbumiini):
b. Globuliinit (seerumi-, muna-, maito- ja soluglobu-
liini):
c. Knsviglobuliinit ja -vitelliinit:
il. Fibrinogeeni:
e. Myosiini:
f. Fosforinpitoiset m., n. s. nukleoalbumiinit (kaseiini.
vitelliini. suluprotoplasman nukleoalbumiinit):
g. Histonit:
h. Protamiinit.
II. Albuminoidit:
a. Kollageeni:
b. Keratiini (karvoista, höyhenistä, sarvista j. n. e.):
c. Elastiini:
(1. Fibroiini (silkistä);
e. Spongiini:
f. Amyloidi:
g. Albumoidi ja melaniinit.
13. Yhdistetyt m. eli proteidit:
a. Nukleoproteidit: m:n yhdistykset nukleiinihappo-
jen kanssa:
b. Hemoglobiini:
c. Glukoproteidit: m:n yhdistykset hiilihydraattien
kanssa (lima-aineet).
j. r.
Munanvalkuaisvirtsa ks. Albuminuria.
Munaoppi 1. oologia käsittelee
linnunmunien rakennetta, erittäinkin kuoren muotoa,
väriä ja muita ominaisuuksia. Munaoppiin liittyy
läheisesti pesäoppi 1. n i d o 1 o g i a. joka
esittää lintujen pesien rakennetta, munien lukusuh
teitä, poikasten kehitystä j. n. e. M :11a katsotaan
olevan verraten vähäinen arvo ja merkitys
lintu-tieteelle. erittäinkin lintusystematiikalle,
varsinkin sen takia, että useiden lintujen munat ovat
suuren vaihtelevaisuutensa takia vaikeat
määrätä. eivätkä useinkaan osoita yhteisiä
ominaisuuksia. joiden mukaan ryhmät olisivat
määrättävissä. Biologisessa suhteessa munien ja pesien
tutkiminen ja tunteminen sensijaan voi johtaa
hyvinkin huomattaviin tuloksiin. E. IV. S.
Munapesäke on munasiittoisteu kasvien
(kop-pisiemenisiä lukuunottamatta) naaraselin, jonka
sisässä munasolu kehittyy.
Yksinkertaisimmassa
tapauksessa m :n muodostaa
se emosolu. jonka sisässä
munasolu on syntynyt.
Tällainen m., oogoniuni,
tavataan munasiittoisilla levillä
ja sienillä; se eroaa muista
soluista tav. vain muotonsa
ja kokonsa puolesta (kuva A).
Pisimmälle erilaistunut on
sammalien, sanikkaisten ja
paljassiemenisten m.,
arche-gonium. Kaikissa näissä
ryhmissä se on
rakenteeltaan pääasiassa samanlainen
(kuva It) : mikroskooppisen ;
pieni, monisoluiuen.
pullo-mainen muodostus, jonka
laajenneessa tyviosassa si- ;
jaitsee m u n a s o 1 u,
kapeammassa, tav. 4 solurivin
muodostamassa kaulassa taas
rivi k a n a v a s o 1 u j a.
joiden luku eri ryhmissä vaihtelee. Kaulan
kanavaa pitkin siittiöt hedelmöityksessä tunkeutuvat
munasolun luo. I. V-s.
Munapirtti (ruots. Mogenpört), kylä
Pörtön saaren pohjoispäässä Loviisan ja Kotkan
keskivälillä, Pyhtään pitäjiin rannikolla.
Munasarja ks. Sukupuolielimet.
Munaskuu, munuainen, ks. Munuaiset.
Munasolu, eläint., on naaraspuolisissa
suku-rauhasissa, munasarjoissa 1. ovarioissa (harvoin
muualla ruumiissa) syntynyt solu. jolla on
kyky-kehittyä uudeksi yksilöksi yhdyttyään siittiön
kanssa, eräissä tapauksissa ilmankin tällaista
yhtymistä (partcnogenesis). M. on yksilön suurin
solu, sen läpimitta on erilainen eri eläinryhmissä :
Sammakon munasolun vakoutuminen. Numerot osoittavat
solujen lukumäärää eri asteilla.
A kappale
Oedogonium-levää, mp munapesäke.
m munasolu. H Funaria
hygrometrica-sammalen
munapesäke: b pesäkkeen
tyviosa, jonka sisässä
munasolu (alinna), h
pesäkkeen kaula, sisässä
kanavasolut.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
