Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Munanvalkuaisvirtsa ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
787
Munatiehyt—Munch
788
eräillä pienimmillä madoilla O.04 mm. ihmisellä
n. 0,2 mm, suurilla linnuilla monta cm.
Huomattava on, että vain n. s. keltuainen kuuluu
lintujen m :uun, valkuainen ja kuori ovat ovarion
ulkopuolella syntyneitä muodostuksia. — M:ssa
voi erottaa elävän, jakautumiskvkyisen a 1 k
u-liman (protoplasman), tämän keskellä
olevan tuman, sekä sikiön ravintoaineen,
keltuaisen (deutoplasman). Jälkimäistä on
sitä runsaammin, mitä kauemmin munan on
oltava ilman ulkoapäin saatavaa ravintoa. Nuoren
m:n tuma (alkiorakko) on suuri, rakkomainen,
tumanesteen täyttämä ja sisältää samat osat kuin
tavallinen solutuma. Sellaista m :ua nimitetään
kypsymättömäksi, eikä se vielä ole valmis
hedelmöitettäväksi. Kypsäksi se tulee reduktsionijaon
kautta. -— Hedelmöittymisen jälkeen m. alkaa
jakautua. Tällöin eri solut ovat vakomaisten
uurteiden erottamat, jonka vuoksi munan
jakautumista nimitetäänkin vakoutumiseksi.
Va-koutuminen tapahtuu eri lailla eri eläinryhmien
m:issa riippuen 2 seikasta: keltuaismäärästä ja
siitä, miten keltuainen on sijoittunut munasoluun.
Olien itse kykenemätön aktiiviseen
jakautumiseen keltuainen on vain esteenä alkuliman
jakautumiselle. Mitä enemmän siis keltuaista on
suhteessa alkulimaan, sitä hitaammin
vakoutu-minen käy, ja keltuaismäärän ollessa hyvin suuri
vakoutuu vain alkulima ja sen lähistöllä oleva
keltuainen, muun keltuaisen jäädessä
jakautu-mattomaksi massaksi. M :ja, jotka vakoutuvat
kokonaan (totaalisesti), nimitetään h
o-loblastisiksi, osittaisesti
(partsiaali-s e s t i) jakautuvia taas meroblastisiksi.
Keltuaisen erilaiseen sijoittumiseen nähden
voidaan erottaa kolmenlaisia munia: 1)
keltuais-sekaiset (isolecithaaliset), joissa niukka
keltuaismäärä on jakautunut tasaisesti m:n
kaikkiin osiin, 2) keltuaislaitaiset (t e 1 o 1 e c i t h a
a-1 i s e t), joissa keltuainen on keräytynyt n. s.
vegetatiivisen navan ympärille alkuliman
ollessa animaalisella navalla, ja 3)
kel-tuaiskeskiset (cen t r oi ec i t li aal i set), joissa
keltuainen on m:n keskellä ja alkulima sen
ympärillä. — Totaalinen vakoutuminen on
kahdenlaista: tasaista (e k v a a 1 i s t a) ja
epätasaista (i n e k v a a 1 i s t a). Edellisellä tavalla
vakoutuvat isolecithaaliset m:t (suikulaisen,
imettäväisten), jako-osat ovat jokseenkin yhtäsuuret
ja yhtä keltuaispitoiset. Inekvaalisesti
vakoutuvat keltuaisköyhät telolecithaaliset m:t
(sammakkoeläinten) : vakoutuminen on hitaampaa
vegetatiivisella navalla, ja solut siis suurempia
kuin animaalisella. Partsiaalinen
vakoutuminen on sekin kahdenlaista: paikallista (d i
s-coidaalista) ja kokopintaista (s u p e r £
i-ciellista). Discoidaalisesti vakoutuvat
kel-tuaisrikkaat telolecithaaliset m:t (kalojen,
matelijoiden, lintujen): vakoutuminen rajoittuu vain
animaaliseen napaan. Superficiellista on
(niveljalkaisten) centrolecitliaalisten m:ien
vakoutuminen: keltuaista ympäröivä alkulimakerros
vakoutuu, keskellä oleva keltuainen jää vakoutumatta.
— Vakoutumisen tuloksena on blastula-aste (vrt.
Sikiö). — Kasvit. Kasvien m. on
mikroskoop-piseu pieni, paljas alkulimajoukkio, jonka
kes-kessä on tuma. M. syntyy munapesäkkeessä
(ks. t.) tai (koppisiemenisillä) siemenaiheen
sydämessä sijaitsevassa alkiorakossa (ks. t.). Kun
m. tavalla tai toisella on hedelmöitetty, saa se
keton ympärilleen, jonka jälkeen kehitys eri
kasviryhmissä käy eri suuntiin (vrt. Kasvit,
palsta 483-484). Muutamissa tapauksissa
kasvienkin m. saattaa kehittyä uudeksi yksilöksi
ilman hedelmöitystä (partenoyenesis).
H. A. S. (I. V-s.)
Munatiehyt 1. munajohdin ks.
Sukupuolielimet.
Munaöljy, munankeltuaisen rasva, saadaan
puristamalla tahi petroleumieetterillä uuttamalla.
Sakea, helposti härskivtyvä öljy, käytetään
ihonhoitoon ja hienoimpien nahkalajien rasvaukseen.
J. V.
Munch [mur]k], 1. Peter Andreas M.
(1810-63), norj. historiantutkija ja kielimies, tuli
1837 yliopiston lehtoriksi, 1841 professoriksi, 1861
valtioarkistonlioitajaksi. Valittuansa Norjan
vanhemman historian tutkimustensa pääaineeksi hän
teki sitä varten laajoja matkustuksia koti- ja
ulkomaalla, harjoittaen muinaistieteellisiä ja
historiallisia tutkimuksia. V. 1851 ilmestyi sitten
hänen pääteoksensa ,,Det norske Folks Historie"
l:nen osa, jota jatko pian seurasi. V. 1858 hän
lähti Roomaan, jossa hänen onnistui saada lupa
vapaasti käyttää siihen aikaan vielä tutkijoilta
yleensä suljettuja Vatikaanin arkiston runsaita
aarteita, ja löysi sieltä ja julkaisi useita
Pohjoismaiden (myöskin Suomen) keskiaikaista
historiaa valaisevia asiakirjoja. V. 1863 hän
toistamiseen lähti Roomaan, mutta siellä äkkinäinen,
liikarasituksesta johtunut kuolema yllätti hänet
kirjoituspöytänsä ääressä. Hänen pääteostansa
ilmestyi 8 osaa, jotka ulottuvat Kalmarin
unioni-kokoukseen asti, ja. se on, huolimatta myöhemmän
ajan uusista tuloksista, aina pysyvä perustavaua
teoksena Pohjoismaiden vanhemman historian
alalla. Sen ohella M. julkaisi lukuisan joukon
yksityistutkimuksia, joita on koottu kokoelmaan
„Samlede afhandlinger". [Brinchmann,
„Natio-nalforskeren P. A. M."] K. <1.
2. Andreas M. (1811-84), norj. runoilija,
edellisen serkku, opiskeli aluksi lakitiedettä,
mutta antautui varsin pian kirjallisiin
töihin. V. 1836 hän julkaisi esikoisteoksensa,
runokokoelman ,,Efemerer" ja näytelmän „Kong
Sver-res ungdom". Toimitti 1841-46
konservatiivista päivälehteä „Den Constitutionelle" ja sai
1850 amanuenssin toimen Kristiaanian
yliopistossa sekä 1860 dosenttiapurahan. Hänen
runokokoelmistaan mainittakoon: „Digte, gamle och
nye" (1848), „Nye digte" (1850) ja ..Sorg og
trost" (1852), „Jesu hillede" (1865) ja ..Efter
scmmer" (1867). Sitäpaitsi hän on julkaissut
näytelmät: „Donna Clara" (1840), „Salomon de
Caus" (1854), „En aften paa Giske" (1855). „Lord
William Russell" (1857) sekä „Hertug Skule"
(1864), jonka viimemainitun Ibsenin samaan
aikaan ilmestynyt „Kongsemnerne" asetti kokonaan
syrjään. M. on tyypillinen romantikko.
II. Kr-n.
3. Edvard IM. (s. 1863), norj.
taidemaalari; historioitsija Peter Andreas M:n serkun
poika. Opiskeli Kristiaanian taide- ja
käsityö-läiskoulussa ja Chr. Krohgin sekä Pariisissa
Bonnafn johdolla. M:n ensimäinen 1883
näytteille asettama taulu oli ajan naturalistiseen
suuntaan tehty maalaus „Aamuhetkellä", jota
seurasivat Kristiaanian taidemuseoon ostetut, ai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
