- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
795-796

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Munif paša ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

795

Munkki—Munkkilaisuus

796

asumaan 1872 Pariisiin, jossa hänen värinsä
saivat hiukan enemmän valoisuutta. Täällä hän
maalasi aluksi salonkitauluja, sitten intohimoista
paatosta ilmaisevia historiallisia ja uskonnollisia
kuvia. Draamallisilla sommitteluillaan, kuten
esim. parhaimmalla teoksellaan „Milton sanelee
tyttärilleen Kadotettua paratiisia" (1878), New
Yorkin Lennox-galleryssä) ja ennen muita
ympäri Euroopan ja Ameriikan kiertäneellä,
korkeasti kiitetyllä jättiläistaulullaan „Kristus
Pilatuksen edessä" (1882, Philadelphiassa), M.
saavutti erinomaisen kuuluisuuden, joka kuitenkin
perustui enemmän ulkonaisiin häikäisykeinoihin
kuin varsinaisesti taiteellisiin ominaisuuksiin.
M:n muista teoksista mainittakoon vielä „Kristus
ristinpuussa" (1884, Dresdenissä), „Mozartin
viime hetket" (1886) sekä koristeelliset
maalaukset Wienin taidehistoriallisessa museossa ja
Budapestin parlamenttitalossa. Kuningas korotti
M:n aatelissäätyyn, kotimaassaan häntä
kunnioitettiin kansallissankarina ja 1896 hänestä tuli
Budapestin kansallisgallerian johtaja. Sam. v.
hän julkaisi elämäkerralliset muistelmansa.
[W. Ilges, „M." (1899).] E. R-r.

Munkki (kreik. monakho’s = yksinolija),
luos-tariveli, munkkikunnan jäsen. ks.
Munkkilaisuus ja Nunna sekä Luostari.

Munkkikirjoitus 1. goottilainen
kirjoitus, keskiaikaisissa asiakirjoissa ja
käsikirjoituksissa (1200-1400-luvuilla) esiintyvä
kirjoitus. Se on kehittynyt roomal. kirjaimista. —
vrt. Fraktuura, Kirjasin.

Munkkikorppikotka ks. Korppikotkat.

Munkkikunta ks. Munkkilaisuus.

Munkkilaiset, kansantarinoissa esiintyvä
mui-naiskansa, jonka mukaan useat kiinteät
muinaisjäännökset ovat saaneet nimensä. Niin esim.
tunnetaan hautarauniot (ks. Hiidenkiuas)
paikoin Koillis-Satakunnassa nimellä
„munkki-laisten muurit", Kymin seuduilla nimellä
„munk-kien" 1. „munkkain uunit" j. n. e. Nimitys ei
ole tietenkään keskiaikaa vanhempi. Nunna-sana
liittyy myöskin useiden muinaisjäännösten
kansanomaisiin nimitvksiin (vrt. Nunnatarhat).

A. Es.

Munkkilaisuus, määrättyjen sääntöjen
mukainen askeettinen elämä joko kokonaan erillään
maailmasta yksinäisyydessä tai samanmielisten
kanssa luostarissa. M:tta on brahmalaisuudessa,
buddhalaisuudessa ja kristinuskossa
kreikkalais-ja roomalaiskatolisessa kirkossa. Kristikunnassa
oli hyvin aikaisin miehiä ja naisia, jotka
harjoittivat askeesia, luopuen avioliitosta, lihan ja
viinin nautinnosta ja omaisuudesta, joskus
myöskin kiduttaen ruumistaan. Nämä askeetit
elivät kuitenkin muiden kristittyjen keskuudessa.
3:nnen vuosis. lopulla järjesti Hierakas Egyptissä
ensimäisen askeettivhdistyksen. Samoihin
aikoihin kehittyi Egyptissä askeesista varsinainen m.,
ensin anakoreetti- 1. erakkoelämän
muodossa. Askeetit lähtivät, pyhän
Antoniuksen (ks. t.) esimerkkiä noudattaen, kylistä
ja kaupungeista erämaihin, viettääkseen siellä
,.yksineläjinä" (monakhos, siitä munkki)
elämäänsä mietiskelyissä ja
hartaudenharjoituk-sissa. Kuuluisain johtajien ympärille muodostui
erakkosiirtoloita, ja Ylä-Egyptissä järjesti eräs
näistä munkki-isistä, Pakom (ks. t.) niistä
luostarin ympäröimällä useita lähekkäin si-

jaitsevia erakkomajoja yhteisellä muurilla ja.
antamalla luostarin asukkaille ensimäisen
ohjesäännön (munkkisäännön). Naisetkin, joille
varsinainen erakkoelämä ei soveltunut,
saattoivat nyt nunnina asettua heitä varten
rakennettuihin nunnaluostareihin, joista ensimäisen
perusti Pakom sisartansa Mariaa varten.
Egyptin m:n innokas kannattaja oli kirkkoisä
Athanasius. — Syynä yleiseen maailmanpakoon olivat
osittain Egyptin silloiset kurjat
yhteiskunnalliset olot ja jonkunlainen kulttuuriväsymys tässä
maailman vanhimmassa sivistysmaassa, mutta
myöskin kristillisen elämänihanteen kehitys. Jo
myöhäisempi antiikkinen siveysoppi (stoalainen,
uusplatonilainen) suositti viisaalle irtaumista
jokapäiväisistä toimista, jotka häiritsevät
ikuisten ihanteiden mietiskelemistä, ja piti pahan
alkujuurena ihmisen aineellisuutta ja
ruumiillisuutta. Tämä vaikutti kristillisiinkin
ajattelijoihin (gnostikot, Origenes), ja m. on tämän
katsantokannan sovitusta käytäntöön. M. oli
samalla vastalause kirkon maallistumista vastaan,
ja uskonnollinen yksilöllisyys etsi siinä
itselleen liikkumisalaa. M:n välittömiä esikuvia on
etsitty buddhalaisuudesta, Egyptin Serapis-uskon
nosta v. m., mutta historiallista yhteyttä
niiden ja kristillisen m :n välillä ei ole voitu
varmuudella osoittaa. M:n syntyhistoriassa on
monta epäselvää kohtaa ja vaikeata probleemia.

M:n jatkuva kehitys on erilainen itämailla ja
länsimailla. Itämaisessa kirkossa m.
levisi erittäin nopeasti Egyptistä käsin, varsinkin
Syyriaan ja Kappadokiaan, jossa Basilius Suuri
(ks. t.) oli sen vaikutusvaltainen suosija. B
a-silius Suuren munkkisääntö on
vieläkin yhteisenä ohjeena koko itämaiselle m :lle.
Luostarielämän rinnalla edelleen säilyvä
erakko-elämä pukeutui toisinaan hyvin kummallisiin
muotoihin („pylväspyhimykset", metsissä sekä
vuorilla kuljeskelevat puolieläimelliset askeetit
y. m.). Sensijaan sai muutamissa luostareissa
tieteiden viljelys jalansijaa. Tärkeitä itämaisen
m:n keskuspaikkoja olivat Konstantinopolin
Studion-luostari (per. 459) ja myöhemmin
A t h o s-luostarit (ks. t.), joissa kreik.
munkki-mystiikka kehittyi huippuunsa. Ven. luostareista
mainittakoon Kiovan „luolaluostari", Solovetskoi
Vienanmeressä ja Valamo Laatokassa.
Kuvarii-dan aikoja ja muita harvinaisia tilaisuuksia
lukuunottamatta ei itämainen m. koettanut
vaikuttaa ulospäin; munkin päämäärä on ensi
sijassa hänen oman sielunsa autuus, ja
korkeintaan hän saattaa rippi-isänä olla muiden
johdattajana. Kuta yksinomaisemmin munkki voi
antautua mietiskelyyn, sitä enemmän
„enkeli-mäistä" on hänen elämänsä. Tässä suhteessa
on itämaisessa m:ssa eri asteita. Muutamissa
luostareissa saa munkeilla olla
yksityisomaisuutta. Ankarampi on askeesi varsinaisissa
luostareissa (koinobion, lavra); esimiestä sanotaan
arkkimandriitiksi tai igumeniksi. Munkit, jotka
tahtovat täydellisemmin erota maailmasta,
siirtyvät pääluostarista syrjäluostariin (skiitta) tai
erakkomajaan (kellion)-, semmoisia on
Valamossakin. Itämaisen kirkon korkeampi papisto
(piispat y. m.) otetaan munkeista (n. s. „musta
papisto").

Länsimaisen m:n kehitys on paljon
rikkaampi; sekä munkki-ihanne että munkkielämän

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0418.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free