- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
797-798

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Munkkilaisuus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

795

Munkki—Munkkilaisuus

797

ulkonaiset muodot ovat kerta toisensa perästä
uusiintuneet, ja läpikäyvänä piirteenä on yhä
voimakkaampi pyrkimys vaikuttamaan ulospäin
kirkkoon ja maailmaan. Länsimaille m:n ensin
toi Athanasius maanpakolaisaikanaau Roomassa
341-43; sitten sitä levittivät Ambrosius,
Hieronymus, Augustinus ja muut, mutta sitä
vastustetuinkin kiivaasti. Luostareita rakennettiin
mieluimmin saarille (Lerinum Ranskan
etelärannikolla) tai vuoristo- ja metsäseuduille.
Galliasta m. levisi 5:nnellä vuosis. Britannian ja
Irlannin kelttiläisille (ks. Kelttiläinen
kirkko), saaden heidän keskuudessaan
johtoonsa koko kirkollisen elämän; Irlanti sai
luostaririkkaudestaan nimen ,,pyhien saari".
Irlantilainen Columba vei 6:nnella vuosis.
kotimaansa m:n mannermaalle, perustaen kuuluisat
Luxoviumin ja Bobbion luostarit ja kirjoittaen
munkeilleen ankaran ohjesäännön.
Luostarisään-töjä kirjoittivat useat muutkin länsimaiset
munkkijohtajat (Johannes Cassianus, Cæsarius
y. m.), mutta niiden leveneminen oli rajoitettu,
ja yleensä järjesti kukin luostari itsenäisesti
oman elämänsä. Vasta Benedictus Nursialaisen
(ks. t.) sääntö saavutti paavi Gregorius Suuren
suosimana suunnilleen saman merkityksen kuin
Basiliuksen sääntö itämailla, ja tätä sääntöä
noudattavat benediktiiniluostarit olivat
8-11 :nteen vuosis. vallitsevassa asemassa.
Benediktiinit toivat m :n ohjelmaan lähetystyön
(perintönä kelttiläisiltä), rakkaudentoiminnan
(varsinkin matkamiesten hoivaamisen),
maanviljelyksen ja tieteiden harjoituksen; heidän suuret
luostarinsa (S:t Gallen Sveitsissä, Corbie
Pohjois-Ranskassa, Fulda ja Korvey Saksassa y. m.)
olivat kaikkialla tärkeitä sivistyskeskuksia. Kun
luostarit rikastuivat, höltyi kuri ja ihanteet
unohtuivat, jonka johdosta tuontuostakin
yritettiin m :tta puhdistaa (Benedictus Anianelainen
y. m.). Maailmanhistoriallisen merkityksen sai
se luostarireformi, joka 10:nnen vuosis. alussa
C 1 u n y stä (ks. t.) levisi laajalle;
clunyläis-munkeista tuli paavinvallan nousun päätuki.
Uutta m:n järjestykseen nähden oli varsinkin
se, että eri luostarit yhtyivät liitoksi
(,,kongre-gatsioniksi", munkkikunnaksi), joka
tehokkaasti valvoi jäseniänsä. Monta muutakin
samanlaista, laajalle levinnyttä munkkikuntaa
syntyi 11 :nnellä ja 12:nnella vuosis. (Camaldoli-,
Vallombrosa- ja Grandmont-munkit,
kartusiaa-nit, premonstratenssit,
sistersiläi-set eli hernhardilaiset y. m.). Ristiretkien aikana
yhdistyi munkin ja ritarin ihanne
hengellisissä ritarikunnissa (johanniitit,
temppeliherrat, Saksan ritarit, kalpaveljet y. m.).
Munkistojen luku kasvoi siinä määrässä, että
Innocentius III katsoi tarpeelliseksi 1215 kieltää
uusien perustamisen ilman paavin lupaa. Paitsi
varsinaisia munkkeja otettiin tämän ajan
luos-tareihin lukuisia „palvelevia veljiä" eli
,,maal-likkoveljiä".

Uuden ajanjakson länsimaisessa m :ssa alkoi
13:nnella vuosis. Franciscus Assisilainen, k e
r-jäläismunkistojen (ks. K e r j ä 1 ä i
s-munkit) luoja; näistä olivat tärkeimmät
fransiskaanit ja dominikaanit (ks. n.);
lisäksi mainittakoon karmeliitat ja
augustino-hiiset. Kovennettua askeesia merkitsi
kerjätyistä almuista eläminen („apostolinen köy-

hyys"); omaisuudesta luopumisen vaatimus ei
koskenut vain yksityistä munkkia, vaan itse
munkistoakin, joka ei saanut omistaa
rakennuksia eikä tiluksia. Toisaalta m. vaikutti nyt
entistä tarmokkaammin ulospäin, siten että
ker-jäläismunkit liikkuivat kansan keskuudessa
saarnaajina ja rippi-isinä sekä toimivat
yliopiston-opettajina. Näitä munkistoja johti
täysvaltainen kenraali, ja niistä sai paavius taas
kuuliaisen sotajoukon. Heidän luostarinsa olivat
kaupungeissa, ei niinkuin vanhemmat luostarit
maaseudulla. Kerjäläismunkeilla oli tavattoman
suuri vaikutus keskiajan viime vuosisatojen
yleisiin sivistysoloihin, niin että tätä aikaa kirkon
historiassa syystä sanotaan kerjäläismunkkien
aikakaudeksi. Sen koko järjestö soveltui silloin
kehittyneeseen kaupunkikulttuuriin yhtä hyvin
kuin vanhempien munkistojen järjestö
aikaisempaan maalaiskulttuuriin. Muutoin m. keskiajan
lopulla nopeasti rappeutui ja tuli ylenkatseen
alaiseksi, johon osaltaan vaikutti se tapa, millä
renesanssin miehet vitsoivat munkkien laiskuutta
ja tietämättömyyttä („Epistolæ obseurorum
viro-rum", ks. t.). — Munkkiluostarien rinnalla oli
länsimaillakin nunnaluostareita. Fransiskaaneja
vastaava nunnajärjestö oli P. Klaaran
nunna-kunta. Ruotsissa perusti P. Birgitta (ks. t.)
birgittiinieu järjestön yhdistettyine munkki- ja
nunnaluostareineen (Vadstena, Naantali), joilla
on ollut erinomaisen suuri merkitys
Pohjoismaiden sivistyselämälle.

Uskonpuhdistus, joka oli saanut alkunsa
au-gustinolaismunkin Lutherin luostarikokemuksista,
hylkäsi m:n, koska se oli periaatteellisessa
ristiriidassa uskonvanhurskaus-opin ja evankelisen
elämänihanteen kanssa. Kirjassaan
„Luostari-lupauksista" (syyskuussa 1521) Luther osoitti
niiden merkityksettömyyden; kohta senjälkeen
lähti suuri joukko Wittenbergin augustinolaisia
luostarista, ja esimerkkiä seurattiin yleisesti.
Protestanttisella pohjalla on jonkunlaista m:tta
esiintynyt vain harvoin, kuten katolisuutta
lähinnä olevissa anglikaanisissa piireissä. —Uuden
ajan roomalaiskatolisessa kirkossa m. sensijaan
nousi uuteen kukoistukseen, samalla vieläkin
kehittyen kerjäläismunkistojen viittomaan
suuntaan. Vanhat munkistot lykkäsivät uusia vesoja,
joista esim. benediktiineistä lähtenyt mauriinien
veljistö sai suuren maineen tieteellisestä
työstänsä. Mutta suuremman merkityksen saivat
uudet m:n muodostukset, joiden tarkoitusperänä
ei enää ollut yksistään oman sielunautuuden
etsiminen luostarin hiljaisuudessa, vaan etupäässä
kirkollinen työ ja rakkaudentoiminta
maallikko-maailmassa, ja useat järjestöt valitsivat siinä
oman erikoisalansa. Näistä n. s.
pappismunkis-tot, joiden kaikki varsinaiset jäsenet ovat
papiksi vihityitä, vaikuttavat etupäässä
sielunhoitajina, rippi-isinä, koulujen ja yliopistojen
opettajina sekä lähetystyössä; sellaisia ovat
thea-tiinit (per. 1524), barnabiitit (1530), piaristit
(1597) ja ennen kaikkea jesuiitat (1540),
katolisen uudistuksen varsinaiset johtajat. Uusia
tavallisia munkki- ja nunnakuntia olivat
kapu-siinit (per. 1528), Ursula-nunnat (1537),
Sales-nunnat (1610) y. m. Näinä aikoina syntyi
kolmaskin järjestömuoto, n. s.
kongregatsio-n i t, joiden jäsenten lupaukset ovat
yksinkertaisempia ja asema vapaampi; tämä muoto on

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0419.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free