Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Museo ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
835
Omaperäisenä rakennusmuotona alkavat m.
rakennukset esiintyä vasta 1800-luvun alkupuolella
.Münchenin Glyptoteekki ja vanha Pinakoteekki
1820-luvulta) — pitkät ajat ensiksi
monikerroksisina, p a 1 a t s i t v y 1 i s i n ä taloina; sittemmin
syntyy n. s. a g g 1 o m e r a t s i o n i-järjestelmä,
jonka mukaisessa rakennuksessa on useampia.
m:n eri osastoille varattuja, yhteiseen keskustaan
liittyviä osia, joita osastojen tarpeiden mukaan
saatetaan itsenäisesti jatkaa (Baierin
Kansallismuseo Miinchenissä. Suomen Kansallismuseo
Helsingissä).
Suomen m :i t a: historialli s-k
ansa-tieteellisiä Kansallismuseo (ks. t.)
Helsingissä ja erinäiset maakunta-mit (ks.
Paikallismuseot): Yliopiston raha- ja
mitalikokoelma (Yliopiston päärakennus) ;
ulkomuseoita Seurasaaren ulkomuseo
Helsingissä (sai alkunsa, kun Antellin valtuuskunta
toht. A. O. Heikelin ehdotuksesta v. 1906 osti
Maalahdelta vanhanaikaisen karjatuvan, joka
siirrettiin v. 1911 Seurasaarelle, jonne jo
aikaisemmin eli v. 1909 oli sijoitettu kauppias M.
Pasasen Antellin kokoelmiin v. 1907 lahjoittama
Niemelän torppa Konginkankaalta: v. 1912
lisääntyivät kokoelmat v. 1685 rakennetulla
Kiirunan seurakunnan kirkolla, joka v. 1912
perustetun Seurasaaren ulkomuseon osakeyhtiön
toimesta siirrettiin museoon, ja v. 1913 m. m.
Niemelän talon savutuvalla Kaukolan pitäjästä;
v:n 1913 alusta museo on valtion huostaan
otettuna liitetty Kansallismuseon osastoksi) sekä
ulkomuseon alut Turussa (linnan pihalla),
Kimi-tossa (opettaja N. O. Janssonin perustama),
Lappeenrannassa ja Sortavalassa;
luonnontieteellisiä Yliopiston eläintieteellinen m.,
Mineraloginen kabinetti, Bonsdorffin m.
(anatomiset ja osteologiset kokoelmat, Kirkkokatu 20),
Kasvitieteellinen m. (Yliopiston kasvitarha)
Helsingissä, Biologinen m. Turussa (konsuli J. A.
Jacobsonin perustama), Kuopion luonnonystäväin
museo; t a i d e-m :i t a Ateneum (ks. t.),
Cygnaeuksen galleria (Kaivopuistossa) ja Yliopiston
veistokuvakokoelma (Nikolaink. 5) Helsingissä.
Taidemuseo Turussa (perustivat veljekset
kauppaneuvokset Ernst ja Magnus Dahlström),
Kauppaneuvos Renlundin m. Kokkolassa. Viipurin m.,
jossa m. m. on taiteilija William Grommén
lahjoittama kokoelma taideteoksia;
taideteolli-s i a Taideteollisuus-m. Hakasalmen huvilassa ja
Kotiteollisuus-m. Erottajalla Helsingissä;
teknillisiä Rautatiemuseo (uudessa asematalossa),
Työväen terveyden suojelus- ja tapaturmien
es-tämisnäyttely (Bulevardink. 11) ja Hygieeninen
m. (Elisabetink. 21). Kalastusmuseo (E.-Espl. 4)
Helsingissä. U. T. S.
Museotiede, tutkimus, jonka tarkoituksena on
päästä selville museoesineiden parhaasta
puhdis-tamis-, säilyttämis-, luettelemis- ja
nävtteille-panotavasta sekä käytännöllisimmistä
näyttely-telineistä. ’ U. T. S."
Musette [myze’t] (ransk.), mus. 1. Säkkipilli
(ks. t.). — 2. Ransk. maalaistanssi, levollisessa
3-jakoisessa tahtilajissa. — 3. Gavotin, menuetin
t. muun tanssin keskisikermä (trio), jossa basson
uikupiste aikaansaa säkkipillinsoittoa
muistuttavan vaikutuksen. I. K.
Museum ks. M u s e o.
Musiikkeri ks. Muusi keri.
83f.
Musiikki (kreik. müsikë’ = runottarien taide)
oli alkuaan runous-, sävel- ja tanssitaiteen
yhteisenä nimityksenä. Alistuen yhteisten rytmilakien
hallittaviksi nämä kolme taiteenhaaraa yhtyivät
muin.-kreik. kuorolyriikassa ja säveldraamassa
eheäksi kokonaisvaikutukseksi. Myöhemmin
nimitys jäi yksinomaan säveltaidetta tarkoittamaan.
■— M:n aineksena on sävel, siis epämääräisin
ja haihtuvin kaikista taideaineksista. Sävelten
erilaisen voiman, aikamäärän, sävelkorkeuden ja
sointivärin moninaisista sommituksista johtuvat
m:n ilmaisukeinot: rytmi, melodia, harmonia,
po-lyfonia, instrumentatsioni, dynamiikka,
ago-giikka. Suhteessaan muihin taiteisiin on m:He
runouden ja orkestiikan (1. tanssitaiteeni kanssa
yhteistä, että sen tuotteet esiintyvät ajan
puitteissa. Rakennustaiteen kaltainen m. on taas
ilmaisukeinojensa ylimalkaisuudessa
(„rakennus-taide on jähmettynyttä musiikkia"). Siten ei
m. kykene ilmaisemaan elämän ulkonaisia
ilmiöitä eikä ajatusmaailman käsitteitä, vaan sen
ilmaukset kuuluvat yksinomaan tunne-elämän
piiriin. Laajemmille aloille m. pääsee ulottumaan
vain yhtymällä runouteen taikka käyttämällä
otsikkoja, selvittäviä ohjelmia y. m. ,,ohjelma
musiikin" keinoja. — Alkeellisemmissa
ilmauksissaan m. on tullut erinomaisen yleistajuiseksi
ja kansanomaiseksi taiteenhaaraksi. Mutta
toisaalta se on taiteellisissa ilmauksissaan edennyt
tasolle, jonka täysi tajuaminen edellyttää mitä
kehittyneintä musiikillista ja yleensä henkistä
vastaanottokykyä. — Säveltuotteiden
merkitsemiseen käytettiin muinoin kirjainkirjoitusta ja
sittemmin sävelkorkeuden nousua ja laskua
havainnollisesti ilmaisevia merkkejä (ks. Neumit).
joista nykyinen nuottikirjoitus on vähitellen
kehittynyt.
M:n historia on vasta 18:nnen vuosis.
toisella puoliskolla tullut tieteellisen käsittelyn
alaiseksi (Padre Martini, I-III, 1757-81, Havvkius,
I—V, 1776. Burney, I-IV, 1776-89, Forkel, I II,
1788-1801. Labordes, I-IV, 1780). Melkoisen
väliajan jälkeen seurasivat sittemmin Ambrosin
(I-IV, 1862-78) ja Fétisin (I-V, 1869-75) laajat
teokset. Enimmät näistä m:n h:n esityksistä
jäivät kuitenkin keskeneräisiksi. Tämä aiheutui
aivan luonnollisesti aineksien suunnattomasta
karttumisesta uudemman ajan musiikin alalla.
Nykyisin on pyritty näitä vaikeuksia voittamaan
siten, että on jaettu työ useain tutkijain kesken,
joko aikakausittain („Oxford History of Music"
I-VI, v:sta 1901, Hadow y. m.) tahi
erikoisalojen mukaan („Kleine Handbiiclier der
Musik-geschichte nach Gattungen", v:sta 1904,
Kret-sclimar y. m.). Yksinomaan uudemman ajan
m:n h:aan ovat teoksissaan rajoittuneet
Kiese-wetter (1834), Brendel (1852), Langhans (I-II.
1882-86). Riemann (1900), Bellaigue (1900),
Me-rian (1902), Grunsky (1902), Rietsch (1900) ja
Louis (1909). Helppotajuisia m:n h:n
käsikirjoja on julkaistu 19:nnellä vuosis. suuret
määrät. Pohjoismaisista m:n h:n kirjoittajista
mainittakoon ruots. Mankeli (I-III, 1864), tansk.
Panum ja Behrend (I-II, 1905) sekä suom.
M. Wegelius (T-II, 1891-92) ja A.Törnudd (1907).
Runsaita aineksia on saatettu päivänvaloon
yk-sityistutkimuksien kautta, jotka aineensa
mukaan lajittuvat useanlaisiin ryhmiin: 1)
säveltäjien elämäkerrat ja niihin liittyvät m.-elämää
Museotiede—Musiikki
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
