- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
839-840

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Musiikki ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

889

Musiikki

840

joismaiset ja slaav. säveltäjät (Gade. Grieg,
Sibelius, Tsaikovskij, Dvorak). Kansansävelmien
aarteita kootaan ja järjestetään. Mutta myös
eklektisismi voittaa alaa; haetaan esille
entisten aikakausien tuotteet, muinaisten ja
eksoottisten kansojen melodiset ja rytmilliset
erikoisuudet, ja pyritään niitä sulattamaan
nykyaikaiseen säveltuotantoon. M:n historiallinen ja
esteettinen tutkimus kohoaa varsinaiseksi
tieteenhaaraksi; musiikkipedagogiikan kehittämiseen ja
yleisen musiikkisivistyksen kasvattavaan
merkitykseen kiinnitetään huomiota. Pysyväisiä
suuria orkestereja ja kuoroja ylläpidetään
enim-missä suurissa kaupungeissa, joten entisten ja
nykyisten mestarien tuotteet pääsevät kaikkialla
kuuluville. Kapellimestarivirtuoosit matkustavat
paikasta toiseen. näyttäen tulkintakykyään.
Kuorolaulussa ilmenee pyrkimystä akustiseen
puhtauteen. Kaikilla m:n aloilla aletaan vaatia
taituruuden ohella myös esityksen syvyyttä ja
elävyyttä.

M:n muodot ovat luonnollisena ilmauksena
sävelteosten taiteellisesta sisällyksestä. Ne ovat
historiallisesti kehittyneet, sikäli kuin
aikakausien henkinen elämä on pyrkinyt m:ssa
ilmenemään. Muutamin ajoin on esiintynyt
sellaistakin säveltaidetta, jossa edellisten aikojen
muodolliset saavutukset ovat säilyneet ilman
vastaavaa henkistä sisällystä. Kuiva muodollisuus on
silloin vastakohdakseen yllyttänyt muodon
halveksimista, josta seurauksena on ollut
sävellys-tyylin hajanaisuus ja kypsvmättömyys, kunnes
uudet mestarit jälleen ovat luoneet teoksia, joissa
sisällys ja muoto sulavat eheäksi
kokonaisuudeksi. Musiikilliseen muotoon kuuluu
sävelteoksen yleinen yhtenäisyys ja sen osien keskinäinen
vastakohtaisuus. Nämä ominaisuudet ilmenevät
kaikissa m:n aineksissa: rytmissä, melodiassa,
harmoniassa j. n. e. Mutta sanan ahtaammassa
mielessä tarkoitetaan m:n m :11a sävellysten
rytmillisen rakenteen yleisjäsentelyä, joka onkin
kaiken m:n muodostumisen pohjana. — 1.
Alkeellisin itsenäinen musiikillinen muoto on
1-tait-teinen sikermä. Sen perusmuoto sisältää
vain yhden 4-säkeisen lausekkeen, (kuten
enim-missä koulu- ja kansanlauluissa). Siitä se
laajenee kertausten, muuntelujen ja lisäsäkeiden avulla.
Useammasta peräkkäisestä yhtäläisestä
sikermästä muodostuu säkeistösarja. Sarjaan
kuuluvat säkeistöt voivat myös olla toistensa
muunnoksia (variatsionimuoto eli m u u n n e 1 m
a-sarja). — 2. 18:nnella vuosis. kehittyi 2-t a i
t-teinen sikermä, josta tuli vallitseva muoto
sen ajan sviiteissä eli tanssisarjoissa.
Saavutettuaan ihanteellisimman ilmauksensa Bachin
sarjasävellyksissä tämä 2-taitteinen muoto hävisi
käytännöstä eikä ole sen koommin enää
esiintynyt elinvoimaisena. — 3. Tavallisin
sävellys-muoto uudemman ajan taidelauluissa, tansseissa
ja kaikenlaatuisissa lyhyissä tunnelmakuvissa on
3-t aitteinen sikermä. Kiippuen taitteiden
keskinäisestä suhteesta muodostuu 3-taitteinen
sikermä joko kehys- tahi ponsimuotoiseksi.
Itsenäisenä sävellysmuotona se on miltei aina k
e-hysmuotoinen (eli n. s. „laulumuotoinen") :
a b a. Se laajenee kertausten (tav. a a b a b a),
muuntelujen (esim. a a1 b a® b1 a’) ja
lisätaittei-den (esim. 1 a h a 1) avulla. Rytmillisen
rakenteensa puolesta kukin taite voi sisältää eri lau-

sekkeensa: mutta taitteeseen voi myös sisältyä 2
lauseketta, taikka taitteet voivat keskenään
yhtyä yhdeksi lausekkeeksi (tav. 2:nen ja 3:s
taite). Peräkkäisistä 3-taitteisista sikermistä
muodostuu säkeistö- ja muunnelmasarjoja
samaten kuin 1-taitteisistakin. Ponsi muotoisia
sikermiä (1 a 1, 1 a a1 1, 1 a b 1) tavataan
aniharvoin itsenäisenä sävellysmuotona. Mutta
laajempien muotojen yhteydessä niillä on mitä suurin
merkitys m:n m:jen monipuolisuuteen ja
taiteelliseen vaikuttavaisuuteen nähden. -— 4.
Laajemmat muodot johtuvat erilaisten sikermäin
yhdistämisestä sekä niiden kertauksista ja
muunteluista. Riippuen sikermäin laadusta nämät
muodot jakautuvat kahteen ryhmään: 1 a u 1 u m u
o-toisiin ja rondomuotoisiin. Edellisissä
kaikki sikermät ovat kehysmuotoisia
(kolmi-kehys, viisikehys, seitsenkehys, eli yhteisellä
nimellä n. s. ,.laulumuoto trioineen"). Nämä
muodot ovat yleisimmät tansseissa ja marsseissa.
Taiteellisen täydellisyytensä ne saavuttivat
Beethovenin sarjäsävellysten scherzo-osissa. —
Rondo-muodoissa on sitävastoin ainakin joku sikermistä
ponsimuotoinen. Sikermien lukumäärän ja
laadun mukaan lajitellaan rondomuotoiset
sävellykset 5 eri ryhmään:

1. AB A (l:nen sekä n. s. 2:nen rondomuoto),
vrt. Kolmikehys.

2. A B A B A (n. s. sonaattimuoto ilman
kehittelyä), vrt. Viisikehys (sama trio kahdesti).

3. A B A C A (3 :s rondomuoto), vrt.
Viisikehys (2 eri trioa).

4." AB AC AB A (4:s rondomuoto), vrt.
Seitsenkehys.

5. ABLCABL (5:s rondomuoto).

Mitä useampia sikermiä rondomuoto sisältää, sitä
vähemmäksi käy kehysmuotoisten sikermäin
lukumäärä: ja ponsimuotoiset sikermät supistuvat
pelkiksi lisätaitteiden yhdistämiksi ponsitaitteiksi,
jotka puolestaan keskenään yhtyvät 3-pontisiksi
jaksoiksi, keskimäisen, kehysmuotoisen
sikermän molemmin puolin:

l:nen jakso: (2:nen jakso) 3:s jakso

A..B..A (t. L)____C____A..B..A (t. L)

Sekä laulu- että rondomuotoisissa sävellyksissä
tavataan sikermien lomissa välittäviä
lisätait-teita (välitaitteita) sekä päätökseksi
ponsimuo-toisia lisäsikermiä (coda). jopa laajoja
lisäjak-soja. Täten muodot käyvät erinomaisen
vaihteleviksi ja moninaisiin tunnelmavivahteisiin
soveltuviksi. Taiteellisen kypsyytensä rondomuodot
saavuttivat jo Haydnin ja Mozartin teoksissa.
Lyhyemmät rondomuodot esiintyvät sarjasävellysten
hitaissa osissa sekä kaikenlaatuisissa vähänkin
syvemmälle tähtäävissä tunnelmakuvauksissa.
Pitemmät rondomuodot esiintyvät etenkin
sarjasävellysten päätösosissa (finale). — 5. Korkein m :n
muodoista on sonaattimuot o, jota käytetään
sarjasävellysten alku- ja päätösosissa, sekä
uver-tyvreissä. Tämän muodon on Beethoven
kehittänyt täyteen henkevyyteensä, ja siitä pitäen se on
pysynyt sävellystekniikan arvokkaimpana
ilmauksena. Sonaattimuoto on 3-jaksoinen (pää-,
kehittely- ja kertausjakso). Se eroaa 5:nnestä
rondomuodosta vain siinä, että sen 2:nen
jakso on rakenteeltaan laaja ponsimuotoinen
sikermä eikä sisällä uusia aiheita, vaan kehittelee
pääjakson aiheita monenkaltaisissa
sommitteluissa ja sävellajien vaihdoksissa. Ttse aiheitten

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0440.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free