- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
941-942

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Mänty ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

939

Mänty

941

sinnan" nimellä tunnettu hakkaustapa sekä
muutamilla seuduilla tervanpoltto. — Valontarpeeseen
nähden m. on vaativaisimpia puulajeja.

M.-metsille sopivin hakkaustapa meidän
maassamme on lohkohakkaus, joka voidaan toimittaa
joko paljaaksihakkauksen tai
siemenpuuasento-hakkauksen muodossa. Edellistä muotoa
käytettäessä ou hakatulle alalle hankittava uusi metsä
joko kylvämällä tai istuttamalla. Meillä
käytetyt m :n-kylvötavat ovat haja-, vako- ja
ruutu-kylvö. Ensiksimainittua käytetään pääasiallisesti
kuloaloilla sekä n. s. kaskikylvön muodossa,
erittäinkin lehtimetsää m.-metsäksi muutettaessa
(vrt. Kaskiviljelys). Vakokylvö tulee
kysymykseen ainoastaan kivistä ja kannoista
vapailla mailla. Ruutukylvö on yleisin ja soveltuu
käytettäväksi kaikkialla, missä runsas
ruohon-kasvu tai maan liiallinen kosteus eivät ole
esteenä, mutta varsinkin kivikkomailla. Istutus
toimitetaan 1-2-vuotisilla kouluttamattomilla
tai-2-3 vuotisilla koulutetuilla taimilla. Kylvöä on
halpuutensa ja yksinkertaisuutensa vuoksi
käytettävä aina, milloin paikalliset olosuhteet eivät
tee istutusta välttämättömäksi. Meidän oloihimme
toistaiseksi paremmin soveltuvana on
siemenpuu-asentohakkaukselle kuitenkin annettava etusija
paljaaksihakkauksen rinnalla, jos vain
kelvollisia siemenpuita on saatavissa. Siemenpuiksi on
valittava terveitä ja kaunismuotoisia puita;
niiden lukumäärä riippuu maaperä- y. m. suhteista
saattaen vaihdella 30-150 kpl. 1 ha kohti jopa
joskus siitäkin ylitse. Eduksi on valmistaa
hak-kausalaa siemennystä varten repimällä rikki
maapeitettä tai polttamalla risuja. Kun
siemenvuo-det m :llä sattuvat verraten harvoin (n. joka
7:s vuosi, Pohjois-Suomessa vieläkin harvemmin)
on tämä seikka otettava huomioon hakkauksen
aikaa määrättäessä. M:n paras siemennysikä on
60-100 v. Niin pian kuin hakkausalalle on
riittävästi noussut taimistoa, hakataan siemenpuut
pois. Aukkoja on täydennettävä istuttamalla;
liian taajaa taimistoa on harvennettava ja
lehti-pr.uvesat sekä kuusentaimet ovat poistettavat.
Varsinaisiin apuharvennuksiin ryhdytään vasta
sitten, kun ne taloudellisesti kannattavat s. o.
metsikön ollessa n. 25-30 vuotias. Myöhemmällä
iällä toimitetaan väljeunyshakkauksia.
Hakkuu-kelpoiseksi tulee m.-metsä maamme etelä-ja
keskiosissa 80-120 v:n, pohjoisosissa 120-160 v:n
ikäisenä. Jättöpuukasvatus soveltuu käytettäväksi
ainoastaan hyvällä maaperällä, samoin
alimetsä-kasvatus. Määrämittainen „hirrenharsinta" on
maassamme aikaansaattanut suurta turmiota
m.-metsille ei ainoastaan edistämällä kuusen
tunkeutumista laihoille m.-kankaille, joilla kuusen
kasvattaminen kannattamattomana ei saata tulla
kysymykseen, vaan myös huonontamalla m : n
rotuominaisuuksia ja maaperää. Kaukaisilla,
huono-inenekkisillä seuduilla on hirrenliarsinta
kuitenkin edelleen ainoa mahdollinen hakkaustapa,
joskin sen seurauksia hyvällä tahdolla kyllä
voidaan lieventää. M :stä sekapuuna ks.
Sekametsät. — M:n ulkonaisista vaaroista ovat
mai-nittavimmat lumenmurrot, jotka nuorissa,
taajoissa metsiköissä joskus tuottavat tuntuvaa
vahinkoa, sekä tuli ja myrsky, jotka nekin
monesti aikaansaavat suurta tuhoa, vaikkakin m.
niitä vastaan on paremmin turvattu kuin esim.
kuusi. Tuhohyönteisistä ovat huomattavat mäntv-

yökkö (Trachea 1. Panolis piniperda),
mäntykeh-rääjä (Lasiocampa 1. Bombyx pini),
mäntymit-tari (Geometra 1. Bupalus piniaria), kääriäiset
(Tortrix), neulaspistiäiset (Lophyrus),
ytimennäi-vcrtäjä (Hylesinus piniperda), tukkimiehentäi
(llylobius abietis) ja turilas (Melolontlia
hippo-castani). Sienitaudeista ovat tärkeimmät m:n
tervasroso (Cronartium peridermii-pini), joka
meillä on hyvin yleinen ja aikaansaa suurta
vahinkoa, sekä ne taudit, joiden aiheuttajat ovat
Melampsora pinitorqua, mesisieni (Armillaria
mellea), männynkääpä (Trametes pini). Kariste
tauti (aiheuttaja Lopliodermium pinastri) ei
meillä onneksi esiinny läheskään niin suurta
tuhoa tuottavana kuin Keski-Euroopassa.

M:n puuaineen laatu vaihtelee suuresti riippuen
olosuhteista, missä puu on kasvanut. Hyvällä
m.-puulla sydän on pihkainen ja väriltään kellan
ruskea, kuivattuna punertava, erottuen jyrkästi
sitä ympäröivästä kapeammasta, vaaleasta tai
vaaleankeltaisesta pintapuusta; huonolla puulla
vuosilustot ovat leveät ja sydänpuu puuttuu
melkein kokonaan. Edellinen on lujaa ja kestävää,
miltei tammeen ja lehtikuuseen verrattavaa,
jälkimäinen sitävastoin ei ole kuusenkaan veroista.
Keskimääräinen om.-p. 0,82, ilmakuivassa tilassa
0,52. — Käytäntö on hyvin moninainen: kelpaa
kaikenlaiseksi rakennuspuuksi, sähkölennätin-,
puhelin- ja kaivospylväiksi, ratapölkyiksi,
aitoihin, puusepän- ja kotiteollisuuteen, polttopuuksi
(polttoarvo pienempi kuin koivun),
selluloosa-teollisuuteen (sulfaattitehtaisiin) y. m. Kannoista
(nykyään enää harvemmin tarkoitusta varten
kolotuista rungoista) poltetaan tervaa, jolloin
sivutuotteina saadaan hiiliä, tärpättiä, puuliappoa
y. m. Muutamien ulkomaalaisien m.-lajien
pihkasta valmistetaan hartsia, puuöljyä,
pihkatär-pättiä ja pikeä. Nilaa käytettiin ennen
katovuosina hätäravinnoksi (..pettuleipä").

Ulkomaalaisista mäntylajeista
ovat mainittavat:

S e m b r a-m. fP. cembraj, neulaset pitkät,
5 kussakin kääpiöoksassa; kävyt hajoavat
pudottuaan, siemenet suuret, syötävät. Muodostaa
kotiseudullaan Keski-Euroopan vuoristoissa
puu-kasvillisuuden ylimmän vyöhykkeen.
Koillis-Venäjällä ja Siperiassa kasvavaa sembraa. jota
meillä pääasiallisesti viljellään, pidetään eri
lajina (P. cembra sibiricaj. Vaatii hyvää,
tuoretta maata. Viljelty meillä metsä-, ja
kauneutensa tähden myös puistopuuna. Kuva ks. liite
Havupuita.

Vuori-m. (P. montana), läheinen sukulainen
tavalliselle m:lle. Käpysuomun kilvessä
mus-tahko rengas (puuttuu tavalliselta m:ltä).
Kasvaa useimmiten pensasmaiseksi. Käytetty meillä
esipuuna laihojen kankaiden metsittämiseen
vaihtelevalla menestyksellä. Viljelty myös
koristepensaana. Kotiseutu: Keski-Euroopan vuoristot
sekä Pyreneit ja Apenniinit.

Itävallan m. (P. austriaca), vuoristopuu,
joka parhaiten viihtyy kalkinpitoisella
maaperällä ; siitä syystä paljon käytetty autioiden
karstimaiden (etenkin Karsti-vuoriston) metsit
tämiseen. Viljellään Itävallassa myös pihkasta
saatavan hartsin vuoksi.

Pinja (P. pinea), Välimerenmaiden
maisemille luonteenomainen, ulkomuodoltaan omituinen
laji. Siemenet pähkinäntapaisia. syötäviä. Ei me-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0493.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free