- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
957-958

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Mörike ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

957 Mörike

sittää 1 ’/3 manttaalia, n. 600 ha. — Ollut n.
100 vuotta Sonck-suvulla. A. Es.

Mörike [-o-], Eduard (1804-75), saks.
runoilija, opiskeli teologiaa, sai 1834 papinpaikan
Kle-versulzbachissa. Sairaus pakotti hänet eroamaan
tästä toimesta, sittemmin hän eli
yksityisoppi-neena Mergentheimissä, ja 1866 hän kokonaan
vetäytyi yksityiselämän lepoon. M:n huomattavin
teos on hänen runokokoelmansa ,,Gedichte" (1838),
joka asettaa hänet Goethen jälkeisten
lyyrikkojen ensi riviin. Niissä väräjää välitön herkkä
tunne, niiden muoto on hienon luonteva, ja ne
henkivät kansanomaista teeskentelemättömyyttä.
Helmiä hänen runojensa joukossa ovat „Der alte
Turmhahn", „Schön Rohtraut", „Das verlassene
Miidcheu", „Die schöne Buche" y. m. M :n muista
teoksista ovat mainittavia novelli „Maler Nolten"
ja „Idyll vom Bodensee" [K. Fischer, „M:s
Le-ben u. Werke" (1901); Mayne, „E. M. Sein
Le-ben u. Dichten" (1902).] ’ J. H-l.

Mörk, Johan Henrik (1714-63), syntyisin
Tukholmasta, pappi ja vanhin ruots.
romaanin-kirjoittaja. Teoksellaan ,,Adalriks och Götildas
äfventyr" (1742-45), jonka esikuvana on
Féne-lon’in „TéIémaque", hän saavutti suurta suosiota.
Sen jälkeen ilmestyi ..Thecla eller den bepröfvade
trones dvgd". Maallisella kirjailijatoimellaan hän
herätti tuomiokapitulin paheksumista eikä saanut
hakemaansa virkaylennystä. Hän kuoli
köyhyydessä. [V. Vasenius, „Mörk och Upsala
domkapi-tel" (1888); sama, „Historiska undersökningar
rörande Sveriges äldsta originalroman" (1892).]

Mörne, Arvid (s. 1876), suom.
(ruotsinkielinen) kirjailija, yliopp. 1894. fil. maist. 1897, f il.
toht. 1910, kotimaisen kirjallisuudenhistorian
dosentti 1913. On julkaissut runokokoelmat ..Rvtm
och rim" (1899), „Nya sånger" (1901), ,.Ny tid"
(1903), „Döda år"* (1910), „Skärgårdens vår"
(1913). Kaksinäytöksinen kuvaus „Bland
brän-ningarna" esitettiin Helsingissä 1903.
Kirjallishistoriallisia julkaisuja ovat lavea esitys J. J.
Wecksellin elämästä ja runoudesta (1909.
väitöskirja) sekä tutkielma A. Kivestä (1911). M:n
runot ovat osaksi subjektiivista tunnelyriikkaa,
osaksi niiden aihepiirinä on Uudenmaan
saaristoluonto ja -väestö; runon vilpittömän
niukkasanaisen sävyn virittää välistä kiihkeän
radikaaliseksi myötätunto yhteiskunnan vähäosaisia
kohtaan.

Mörner, Adolf Göran (1773-1838), ruots.
valtiomies, tuli 1795 ulkoasiain kabinetin
sihteeriksi, mutta liittyi Norrköpingin valtiopäivillä
1800 oppositsioniin ja otti eron virastaan.
Vallan-kumousvaltiopäiviin 1809 hän otti huomattavalla
tavalla osaa ja kirjoitti
konstitutsionivaliokun-nan mietinnön eduskuntakysymyksessä.
Nimitettiin 1812 valtiosihteeriksi ja 1815
valtioneuvokseksi. V. 1814 hän oli yhtenä Ruotsin
edustajana sopimassa Norjan suurkäräjäin kanssa
Norjan yhdistämisestä Ruotsiin. Myöhemmin
hänen käsityskantansa muuttui enemmän
vanhoilliseksi. M. oli myöskin kirjailija, sai Ruotsin
akatemian suuren palkinnon ja tuli 1818 sen
jäseneksi. K. G.

Mörner, Karl Gustaf Hjalmar
(1794-1837), ruots. kreivi, ratsumestari ja taidemaalari.
Otti osaa v:n 1813 sotaan ja Grossbeerenin,
Deu-newitzin, Leipzigin ja Bornhövedin taisteluihin.
Antautui myöhemmin taiteen alalle. Oleskeli

-Möser 958

1816-28 Roomassa, jossa yritti historiamaalariksi,
mutta onnistui paremmin laatukuvaajana ja
ennenkaikkea piirustajana, jona hän, niin
diletanttimainen kuin yleensä onkin, osoittaa vilkasta
todellisuuden havaintoa ja elävää luonteenku
vausta. M:n piirustuksen alaan kuuluvista
teoksista mainittakoon radeerauskokoelma „I1
carne-vale di Roma" (1820) ja hänen
kivipiirrossar-joina julkaisemansa „Scënes populaires de
Nap-les" (1828, Pariisissa), „Reseminnen från
Frank-rike, Tyskland och Italien" (1829), „Stockholmska
scener" (1830, molemmat ilm. Ruotsissa) sekä
„Miscellaneous sketches of contrasts" (1831, ilm.
Lontoossa, jossa M. oleskeli 1830-36). M:n
viimeiset käsipiirustukset julkaistiin J. Cardonin
litografioina 1839. Varsinkin hänen
tukholma-laiskuvillaan 1830-luvulta on erikoinen
kulttuurihistoriallinen arvonsa. E. R-r.

Mörner, Karl Otto (1781-1868), vapaaherra,
ruots. sotilas, „kuninkaantekijä"; viimemainitun
nimen hän sai senjohdosta, että, kun hän
kesällä 1810 vei Napoleonille Ruotsin hallituksen
ilmoituksen siitä, että Ruotsin
kruununperilliseksi aiottiin valita Augustenborg!n herttua, hän
Pariisissa omin päin kehoitti ransk. marsalkkaa
Bernadottea rupeamaan ehdokkaaksi
kruununperillisen vaalissa; kotiin tultuaan M. tosin tämän
johdosta sai istua jonkun kuukauden arestissa,
mutta elok. sain. v. Bernadotte valittiin
kruununperilliseksi. Mitään erikoisia suosionosoituksia ei
hän kuitenkaan sittemmin Kaarle Juhanalta
saanut osakseen; yleni everstiksi ja sai
myöhemmin hyvätuloisen tullitarkastajanviran.

Mörskom ks. Myrskylä.

Mörskysienet, Helvellacece-he\mon
suomalainen nimitys, ks. Kotelomaljaiset.
Ruskea m ö r s k y, Helvella infula, harv nainen
Etelä- ja Keski-Suomessa, syötävä. J. I. L.

Mörssäri (saks. Mörser), vanhin tykinmuoto.
lyhytpiippuinen; piipunpituus oli m:ien tullessa
käytäntöön 1500-luvun lopulla ainoastaan 2 ’/2-4
kaliberia. Aluksi m:t olivat rililaamattomia ja
niillä ammuttiin ruudilla täytetyillä pyöreilHi
kuulilla (pommeilla). Ne olivat jyrkän
kuula-ratansa vuoksi erittäin suosittuja
linnoitus-sodassa. Ammuttaessa elevatsionikulma on suuri
ja alkunopeus verraten pieni. Kun rekyli
vaikuttaa melkein pystysuoraan, ei lavetissa
tavallisesti ole pyöriä. — Kivi-m :llä ammuttiin kiviä
tai kartessikuulia erittäin lyhyen välimatkan
päästä. — Rihlatut m:t (haubitsit) ovat lyhyitä
rililatykkejä (kaliberipituus 5-6). .1/. v. H.

Möser [mözar], Justus (1720-94), saks. kir
jailija, syntyi Osnabriickissä, tutki Jenan ja
Göt-tingenin yliopistoissa lakitiedettä, puolusti
tärkeässä „advocatus patriæ" toimessaan
avomielisen rohkeasti kansansa oikeuksia ja kuoli syvästi
kunnioitettuna ja rakastettuna. V. 1766 hän
perusti viikkolehden ,.W«’ichentliche Osnabriickische
Intelligenzblätter". jonka johtajana oli v:een 1782.
V. 1774 hän kokosi mainitussa lehdessä
julkaisemistaan johtavista kirjoituksista valikoiman,
jonka painatti nimellä ,.Patriotische Phantasieu".
Nämä kirjoitelmat ovat selvän yleistajuisen
tyylin mestariteoksia. Toinen M:n pääteos on
„Os-nabrückische Geschichte" (1768). [Nicolai, „Leben
J. Mösers" (1797); Kreyssig, „Justus M." (1857);
Rupprecht, ,,J. Mösers soziale und
volkswirt-schaftliche Anschauungen" (1892).] J. H-l.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0501.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free