- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1005-1006

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Napamaat

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1005

Napamaat

1006

K a s v i s t o. Maakasviston elinehdot ovat
kesän kylmyyden ja lyhyyden sekä talven
ankaruuden vuoksi vaikeat, mutta n. s. arktinen
kasvisto on mitä täydellisimmin mukautunut oleviin
oloihin samantapaisesti kuin tunturien ja
korkeiden alppien kasvisto. Kasvit kestävät suurta
kylmyyttä ja kuivuutta (matala, tiheä
kasvutapa, karvapeite y. m.). Talven kylmyyttä
vastaan on lumipeite paras suoja, paikat mistä
tuulet talvella säännöllisesti poistavat lumipeitteen,
ovatkin senvuoksi kesällä kasvittomat.
Useimmat kasvit ovat aivan matalia pensaita, varpuja
tai monivuotisia ruohokasveja. Grönlannissa on
paikoin pieniä pensasmetsiköitä (koivuja y. m.).
Kukkivat ja hedelmiäkantavat versot kehittyvät
tavattoman nopeasti. Itsepölyytys 011 yleistä;
hyönteissuosijoitakin on, mutta niillä on turvana
voimakas suvuton lisääntyminen, joka
muutenkin on n:n kasveilla hyvin kehittynyt.
Valaistus 011 melkein ainoa kasveille edullinen seikka..
Koska aurinko kasvukautena ei lainkaan laske
voi kasvien hiilihapon yhteyttäminen tapahtua
yhtämittaa. Valaistussuhteista selitetään
riippuvaksi se, että kukat yleensä ovat isommat ja
he-lakammanväriset kuin eteläisemmissä seuduissa.
— Vaikeasta olemisentaistelusta huolimatta
kasvimaailma kuitenkin on levinnyt
kaukaisim-millekin pohjanperille. Kokoonpanoltaan se on
eri n:ssa sangen erilainen, pääasiallisesti
samanlainen kuin lähinnä olevissa Euroopan, Aasian
ja Ameriikan pohjoisosissa, köyhempi vain kuta
kauemmaksi pohjoiseen joudutaan. Grönlannissa
ja siitä länteen olevassa saaristossa kasvisto on
pääasiassa samanlainen, euroopp.-aas. ryhmässä
taas tästä hyvin poikkeava. Monin paikoin se on
niin rikas, että maanpinta peittyy
laajemmaltakin (esim. Länsi-Grönlannissa, Baffinin-maassa,
Ellesmere-maassa y. m.). Runsain lajimäärä,
lähes 400 siemenkasvia ja putkilosanikkaista on
tavattu Grönlannissa ■— osa niistä on kuitenkin
tullut eurooppalaisten mukana. Tanskalaiset
virkamiehet viljelevät siellä paikoin
vihanneksiakin.

Eläimistö. Viime kädessä maakasvistosta
riippuva maaeläimistö 011 hyvin köyhä, merestä
ravintonsa saava eläimistö taas rikas. Toinen
inaaeläimistölle ominainen piirre on
cirkumpola-riteetti, s. o. eläimistö on pääasiassa
samanlainen kaikissa pohjoisnapaa ympäröivissä maissa.
Tämän selittää olosuhteiden yhtäläisyys ja
kaikkia pohjois-n :ta suurimman osan vuotta
yhdistävä jääsilta. Kasvinsyöjiä nisäkkäitä on peura,
myskihärkä (ei cirkumpolaarisesti levinnyt,
puuttuu euroopp.-aas. n:sta), koko vuoden valkea
jäätikkö- 1. napajänis ja kaksi sopulilajia.
Lihansyöjiä on jääkarhu, susi (amer. suden valkea
muunnos), ahma, naali ja kärppä. Kaikki ovat
suuressa määrin mukautuneet n:n oloihin. Niillä
on tavattoman tuuhea turkki, väri on koko
vuoden tai ainakin talvella valkea tai ainakin
vaa-t leampi kuin kesällä (poikkeus myskihärkä), ne
hankkivat kesällä paksun rasvakerroksen, jonka
varassa voivat pitkät ajat olla syömättä,
kovimmilla pakkasilla usein lumeen kaivautuneina
j. n. e. Ominaisia ovat myös pitkät
vaellusmatkat etelämmäksi (peura, myskihärkä y. m.).
Linnut ovat tietysti kaikki muuttolintuja.
Maalinnuista on yleisin koko alueelle levinnyt
pulmunen; yleinen on myöskin kiiruna. Peto-

linnuista on mainittava valkea tunturipöllö.
Rannikoilla asustaa joukko kahlaajia sekä usein
äärettömin joukoin lokkeja ja erilaisia
vesilintuja — oikeita lintuvuoria on runsaasti.
Pohjoisimpana on tavattu ruusulokki. muista
meri-linnuston edustajista mainittakoon
jääkyyhky-nen, lunnit, ruokit, kiislat, myrskylintu y. m.
Matelijat ja sammakkoeläimet vaihtolämpöisinä
puuttuvat pohjois-n :sta kokonaan.
Selkärangattomista tunnetaan sangen runsaasti hyönteisiä,
lukuisimmin kaksisiipisiä ja perhosia, sekä useita
kymmeniä hämähäkkejä y. 111., sitäpaitsi sangen
runsas mikroskooppinen makeanveden eläimistö.
Merieläimistön huomattavimmat edustajat ovat
kaloja lukuunottamatta valaat (Grönlannin
valas, sinivalas, maitovalas y. m.), joiden pyynti
yhä edelleen on suuri, joskin vähenemään päin
(v. 1912 24 alusta 9,728 rek.-ton., useimmat
norjalaisia, joiden hallussa on °/7 koko maailmankin
valaanpyynnistä). Sitäpaitsi mursu ja hylkeet
(kirjava hylje, kiehkuraishylje, Grönlannin hylje
y. 111.). Meren alemman kasviston ja eläimistön
hämmästyttävä runsaus tekee korkeamman
meri-ja rannikkoeläimistön rikkauden mahdolliseksi.

Etelänapamaat. Päinvastoin kuin
pohjoisnavalla on etelänavan seuduilla keskuksena
mahtava manner, jota ympäröi joka puolelta syvä
meri, Etelä-Jäämeri, mikä puolestaan rajoitta
liittyy Atlanttiin, Intian-mereeii ja
Tyyneenmereen. Yhtenäisen etelänapamantereen osia tai
läheisesti siihen liittyviä ovat todennäköisesti
Graham-maa, Aleksanteri I:n maa, Fallières-maa
ja Kuningas Edvard VII:n maa, jotka luetaan
Länsi-Antarktikseen kuuluviksi, sekä
Viktorian-maa, Wilkes-maa, Keisari Vilhelm II: n
maa, Kuningas Yrjö V:n maa, Enderby-maa,
Coats-maa y. m. (Itä-Antarktis). Sitäpaitsi
ovat navan lähellä suuret vuori- ja alppimaat:
Kuningas Edvard VII:n ylätasanko. Kuningas
Haakou VII :n ylätasanko, Kuningatar Alexandran
vuorijono, Kuningatar Maudin vuorijono,
Kuningas Luitpoldin maa, Amundsenin maa,
Carmenin maa y. m. Nämä maat, joukko läheisiä
saaria sekä kauempana sijaitsevat
Etelä-Orkney-saaret ja Etelä-Slietlannin-saaretkuuluvat
varsinaiseen Antarktikseen. Sitäpaitsi
luetaan etelä-n :hin 48°-60° välillä et. lev.
sijaitsevat n. s. subantarktiset saariryhmät:
Ker-guelen-, Crozet-, Prinssi Edvardin-, Bouvet- ja
Etelä-Georgian-saaret sekä S :t Paul ja
Uusi-Amsterdam. Kaikki etelä-n. ovat aivan
asumattomia. Pinta-alaltaan keskinen manner lienee
Austraaliaa ja Eurooppaa suurempi, ehkä n. 15
milj. knr. Suuri osa todellista rannikkoa on
kuitenkin tuntematonta ollen mahtavan, tav.
useita kymmeniä m :iä paksun jäätikön peitossa,
joka vähitellen siirtyy uivaksi jäätikkömuuriksi
ja lopulta särkyy mahtaviksi jäävuoriksi, jotka
syntynsä mukaisesti tav. ovat litteähuippuisia.
Jäävuoria on Etelä-Jäämeressä paljon
runsaammin kuin Polijois-Jäämeressä. Monin paikoin on
rannikoilla myöskin mahtavia jäävirtoja
(gla-sieereja). Jääkausi ei ole enää korkeimmillaan;
sen liuippuajasta on manner tuntuvasti
kohonnut. Tähän saakka tunnetut etelänapamantereen
osat, myöskin itse navan seudut, ovat yleensä
korkeata ylätasankoa, josta kohoaa tuhausien
metrien korkuisia vuorijonoja ja myöskin
yksityisiä, osittain vielä toimiviakin tulivuoria (esim.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0529.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free