Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Napamaat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1005
Napamaat
1006
tutkinut pääasiallisesti Pohjois-Grönlantia (v:sta
1891). Frans Josefin maan löysivät
itävaltalaiset Payer ja Wey precht 1874, mutta
vaikka siellä sittemminkin on ollut useita
retkikuntia, on tämä saaristo vielä hyvin vähän
tunnettu. Vv. 1875-76 pyrki suurenmoisesti
varustettu englantilainen retkikunta, johtajana
Na r e s, Smithin-salmen lävitse ja pääsi
83°20’/2’ pohj. lev. saakka. Samoihin aikoihin
oli ajatus päästä purjehtimaan koillisväylää taas
herännyt, ja A. E. Nordenskiöld otti asian
huostaansa. Hän kuljetti "kolme eri kertaa laivoja
Jenisei-virralle saakka ja johtui näillä matkoilla
ajattelemaan, eikö voisi koillisväylää kulkea
seuraamalla aivan Aasian rannikkoa, jossa suurien
jokien tuoma vesi pitää meren suhteellisesti
kauan sulana. (Sama ajatus oli Nansenilla, joka
1913 tässä tarkoituksessa matkusti Siperiaan ja
siellä sai paljon kannatusta asialle.) V. 1879
hän sitten maailman suureksi hämmästykseksi
toteutti aikeensa, joskaan matka ei onnistunut
yhtenä kesänä (ks. Nordenskiöld, A. E.).
Huomattavin seuraava polijoisnaparetki oli
Fridtjof Nansenin 1893-96 ..Fram"
laivalla ja sitten reillä tekemä, jolloin hän pääsi
86" 13’ saakka (ks. Nansen, Fridtjof). Näihin
aikoihin napatutkimus tuli, voimme sanoa,
muotiasiaksi. Lukuisat retkikunnat pyrkivät pohjoiseen,
mikäli mahdollista, navalle saakka. Mainittakoon
näistä ainoastaan italialaisen C a g n i’n johtama,
joka 1899-1900 pääsi kauemmaksi pohjoiseen kuin
Nansen (86"34’), sekä norjalaisen Sverdrupin
matka 1898-1902. Muistettava on myös A
n-dréen onneton matka ilmapallolla 1897.
Sverdrup teki tärkeitä havaintoja Jones-salmen luona
ja Ellesmere-maalla. Meidän vuosisatamme alussa
napatutkimus sai vielä suurempaa vauhtia.
Norjalainen Amundsen purjehti pienellä „Gjoa"
laivalla 1903-06 pitkin Pohjois-Ameriikan
rannikkoa Beringinsalmeen saakka lännessä, siis
ensimäisenä koko luoteisväylän. Vv. 1906-08
tutkivat tanskalaiset M y 1 i u s-E r i c h s e n i n
johdolla viimeisen, vielä tuntemattoman osan
Grönlannin koillisrannikkoa. V. 1909 vihdoin
Peary pääsi pohjoisnavalle saakka.
Frederick Cookin (ks. t.) ilmoitusta pohjoisnavalle
pääsystä 1908 on yleisesti pidetty valheellisena,
mutta viimeaikoina ou pätevältä taholta esitetty
vastakkaisiakin mielipiteitä (vrt. Machatschek,
,,Zur Frage der Entdeckung des Nordpols"
[Deutsche Rundschau für Geographie, 1913]). Uusin
suunniteltu suuri retki tulee luultavasti 1914
toimeenpantavaksi Amundsenin johdolla. Hän
aikoo nim. päästä laivalla (merivirran mukana,
jota jo Nansen käytti hyväkseen)
Beringin-sal-mesta pohjoisnavan ylitse Tanskan salmeen,
joka on Grönlannin ja Islannin välissä. Myös
venäläinen, S e d o v i n johtama retkikunta on
1913 ilman menestystä pyrkinyt navalle.
Et elä-n: n löytöhistoria alkaa paljon
myö-häisemmiltä ajoilta kuin pohjois-n:n, mikä
on hyvin ymmärrettävää, kun otetaan huomioon
etelän :n eristetty asema. James Cook on
mainittava ensimäisenä etelänapaseutujen
tutkijana. Hänen toinen suuri matkansa (1772-75)
poisti kartalta enimmät vanhempain
maantieteilijäin mielikuvituksen luomista maista. Hän
myös ensimäisenä kulki etelänapapiirin poikki
(1773). Seuraavat huomattavat löytöretket teh-
tiin vasta 19:nnen vuosisadan alkupuoliskolla.
V. 1823 purjehti engl. W e d d e 11 hänestä nimensä
saaneessa meren osassa. Amer. Wilkes
laajensi vv. 1839-41 Antarktiksen tuntemusta
selittämällä vähintään 50 pituusastetta idästä
länteen jatkuvan rannikon (Wilkes-maa).
Suurimmat tieteelliset tulokset, mitkä mikään
etelänapa-retkikunta on saavuttanut, ovat James
Rossin vuosilta 1841-42. Hän löysi kaukana etelässä
suuren maan, joka sai nimekseen Viktorian-maa,
ja huomasi sen rannikolla kaksi tulivuorta
(Ere-bus ja Terror). Suuri merenpoukama, jonka
rannalla Viktoria-maa sijaitsee, on saanut
Rossinmeren nimen. Rannikolla olevaa n. s. „suurta
jäämuuria" Ross seurasi pitkän matkaa.
Senjälkeen ei pitkään aikaan saavutettu
mitään huomattavampia tuloksia etelä-n:n
tutkimisessa. Siellä liikuskeli kyllä valaan- ja
hylkeen-pyyntiretkikuntia, mutta ne eivät yleensä
uskaltaneet kauaksi etelään. Vasta meidän
vuosisatamme alussa herännyt erikoinen
napaseutu-tutkimusinnostus kohdistui etelä n :hin.
Kokonaista neljä huolellisesti varustettua retkikuntaa
läksi yhtaikaa 1901-04 tutkimusmatkalle.
Englantilainen retkikunta kapteeni Scottin
johdolla otti tutkittavakseen Viktorian-maan ja
pääsi 82°7’ saakka et. lev. Saksalainen
retkikunta ,.Gauss"-laivalla ja v. Drygalski’n
johdolla talvehti kaukana etelässä Gauss-vuoren
lähellä tehden siellä monenlaatuisia tärkeitä
havaintoja. Skotlantilainen retkikunta
„Scotia"-laivalla ja Brucen johdolla löysi uuden maan,
Coats-maan Weddellin-meren rannikolla, ja
ruotsalaiset tutkivat O. Nordenskjöldin
johdolla Graham-maata. Muutamia vuosia
myöhemmin (1909) tarmokas englantilainen S h a c k 1
e-t o n pääsi etelänapamantereelle 88°23’ saakka et.
lev. ja ransk. retkikunta ,,Pourquoi pas" laivalla
Charcofn johdolla tutki (1908-10)
Länsi-Antarktiksen rannikkoa Graham- ja Kuningas
Edvard VII:n maitten välillä. V. 1910-11 läksi
taas neljä retkikuntaa pyrkimään etelänavalle
päin. Ensimäisenä pääsi itse navalle norjalainen
Amundsen (1911). Seur. v. myös Scott
saavutti saman päämäärän, mutta sai
seuralaisineen surmansa paluumatkalla. Japanilaisten
huonosti suunniteltu yritys päästä navalle ei
onnistunut. Samoin kävi saksalaisten F i 1 c h n
e-r i n johdolla, mutta he saavuttivat muita
tuloksia. löysivät m. m. uuden maan, kuningas
Luitpoldin maan, Weddellin-merestä etelään. Vielä
on mainittava M a w s o n i n johtama
austraalia-lainen retkikunta, joka 1913 paljon vaikeuksia
kärsien tutki Wilkes-maata, ja
Shackleto-n i n uusi retkikunta, joka 1914 aikoo kulkea
manteren poikki, Weddellin-merestä Rossin-meren
rannalle.
Napaseutujen tutkiminen vaatii epäsuotuisten
ulkonaisten olosuhteiden takia aivan erikoisia
valmistuksia. Retkikuntain pienimpiä
yksityis-seikkoja myöten suunniteltu varustaminen onkin
senvuoksi ollut onnistumisen pääedellytys.
Varhaisempina aikoina käytettiin tavallisia
kauppa-tai sotalaivoja, mutta sittemmin tulivat
valaan-pyyntilaivat tai niiden mukaisesti suunnitellut
erikoiset alukset käytäntöön.
Napaseutututkimus-metodien kehittäjinä ovat ensi sijassa
mainittavat norjalaiset, Nansenin Fram-laiva on ollut
mallina useimmille myöhemmille. Myöskin hyvin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
