- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1017-1018

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Napoleon I

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1015

Napier—Napoleon

1018

hiin ehdotti direktoreille, että valloitettaisiin
Egypti, josta vastedes voitiin hyökätä Intiaan,
ja tarjoutui, saadakseen tilaisuuden hankkia
itselleen uutta mainetta, itse rupeamaan yrityksen
johtajaksi. Saatuaan hallituksen suostumuksen —
direktorit tahtoivat mielellään päästä tästä
kunnianhimoisesta miehestä — hän toukok. 1798
läksi Toulon’ista, vältti onnellisesti Välimerellä
risteilevän, Nelsonin johtaman engl. laivaston ja
valloitti koko Egyptin. Mutta sittenkuin Nelson
oli hävittänyt ransk. laivaston Abukirin kohdalla [
elok. sam. v., joutuivat ranskalaiset Egyptissä
vaaralliseen asemaan. Tehtyään vielä
onnistumat-tomau retken Syyriaan ja saatuaan tietää, että
Ranska oli joutunut uuteen sotaan Euroopassa.
N. elok. 1799. mukanaan muutamia seuralaisia.
Iäksi takaisin Ranskaan, missä hän nousi maihin
9 p. lokak. ja missä hänet otettiin vastaan
riemulla. Kansa oli kyllästynyt
direktorihallituk-seen, joka ei ollut kyennyt palauttamaan
järjestystä maahan ja jota myöskin syytettiin
edellisenä vuonna alkaneen sodan vastoinkäymisistä,
ja Bonapartesta toivottiin Ranskan pelastajaa.
N. oivalsikin heti, että hänen hetkensä oli tullut.
Yksissä tuumin direktori Sieyèsin kanssa hän
9 ja 10 p:nä marraskuuta (brumairen 18 ja
19 p:nä) sotilasten avulla kumosi vanhan
hallitusmuodon. Uusi valtiosääntö säilytti
tasavallan nimeksi, mutta antoi kaiken todellisen
vallan kymmeneksi vuodeksi asetettavalle
ensi-maiselle konsulille, joksi N. valittiin.
Hän jatkoi menestyksellä sotaa toista
liittokuntaa vastaan (Marengon ja Hohenlindeuin voitot
1800) ja pakotti (1801) Itävallan Lunévillen
rauhaan, jonka mukaan Rein määrättiin Ranskan
ja Saksan rajaksi; seur. v. (1802) Englantikin
teki rauhan Amiens’issa. Mutta N. ei ollut
ainoastaan suuri — ehkä maailmanhistorian
suurin — sotapäällikkö, hän osoittautui myöskin
harvinaisen eteväksi valtio- ja hallitusmieheksi.
Hän hillitsi vallankumouksen, teki lopun sen
synnyttämästä sekasorrosta ja palautti Ranskaan
turvalliset olot varsinkin siten, että hän jälleen
saattoi hallinnon alalla voimaan lujan
keskityksen (laki paikallisesta hallinnosta 17 p. helmik.
1800): valtion raha-asiat järjestettiin;
kirkollinen häiriö lopetettiin paavin kanssa 1801
tehdyllä konkordaatilla, joka tuotti hänelle
Ranskan kansan suuren enemmistön kiitollisuuden, ja
v:n 1802 armahduslaki palautti Ranskaan n.
40.000 maanpakoon lähtenyttä perhettä;
opetuslaitos uudistettiin 1802. Vallankumouksen aikana
säädetyt lait koottiin, tarkastettiin ja korjattiin
osittain N:n omalla tehokkaalla
myötävaikutuksella; näin syntyi joukko lakikirjoja, joista
ensi-mäinen (Code civil 1. Code Napoléon) julkaistiin
1804. Napoleonin vallan mukana nämä lait
tulivat käytäntöön useissa Ranskan
naapurimaissakin. Ne perustuivat vallankumouksen
julistamaan yhdenvertaisuuden aatteeseen, jota N :kin
piti voimassa ja jota eivät hänen 1802
perustamansa kunnialegiona ja aatelisuuden
uudistaminen (1808) horjuttaneet. Myöskin elinkeino- ja
uskonnonvapaus säilytettiin, mutta valtiollisen
vapauden: paino-, puhe- ja
kokoontumisvapauden hän polki maahan ja teki kansaneduskunnan
vaikutusvallan mitättömäksi. Useat N:n
hallitustoimista olivat epäilemättä Ranskalle suureksi
hyödyksi, mutta hänen lopullisena päämääränään

Napoleon keisarina.

ei kuitenkaan ollut Ranskan onni, vaan hänen
oman valtansa laajentaminen. Kerrau valtaan
päästyään hän ei aikonut siitä luopua, vaan pyrki
alusta aikain tekemään asemaansa pysyväiseksi.
V. 1802 hän annatti itselleen
kansanäänestyksellä konsulinviran elinkaudeksi, ja toukok. 1804
hän julistutti itsensä ranskalaisten keisariksi;
yleisellä äänestyksellä kansa antoi
suostumuksen siihen, että keisarivalta oli kulkeva
perintönä hänen perheessänsä. Juhlalliset
kruunajaiset pidettiin 2 p. jouluk. sam. v., jolloin
paavi Pius VII toimitti voitelun, mutta N. itse
laski kruunun omaan ja puolisonsa päähän.

N:n keisarivallan aika tuli olemaan
lakkaamattomien sotien aika. Jo 1803 oli Englanti
uudelleen aloittanut sodan Ranskaa vastaan, ja
N: n uudet anastukset (esim. Cisalpiinisen
tasavallan muuttaminen Italian kuningaskunnaksi
ja sen kruunun anastaminen) saivat Venäjän,
Ruotsin ja Itävallan liittymään Englantiin 1805.
N. lopetti tämän kolmannen liittokunnan sodan
Austerlitzin voitolla, minkä jälkeen Itävalta
taipui nöyryyttävillä ehdoilla Pressburgin rauhaan
sam. v:u lopulla. Sitä ennen oli kuitenkin
Nelson hävittänyt Ranskan ja Espanjan yhdistyneet
laivastot Trafalgarin kohdalla, josta m. m. oli
seurauksena että N:u täytyi kokonaan luopua
suunnitelmastaan valloittaa Englanti. Mutta
Euroopan manterella hän edelleen koetti laajentaa
ja lujittaa valtaansa varsinkin luomalla joukon
vasallivaltioita; näitä olivat esim. Napoli ja
Hollanti, joiden maiden kuninkaiksi tulivat N:n
veljet Joosef ja Ludvik, ja Reinin liiton valtiot
Saksassa: tämän liiton muodostumisesta oli
seurauksena vanhan saks.-room. valtakunnan
hajoaminen. V. 1806 aloitti Preussi sodan N:ia vas-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0535.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free