- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1019-1020

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Napoleon I - Napoleon II (Napoléon François Joseph Charles Bonaparte)

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1015

Napier—Napoleon

1020

taan, mutta joutui täydellisesti tappiolle Jenan
ja Auerstädtin tappeluissa. N:n joukot
tunkeutuivat Preussin itäisimpiin osiin ja voittivat
yhdistyneet preussilaiset ja venäläiset
ratkaisevasti Friedlandissa 1807. Sam. v. tehtiin Tilsitin
rauha, jossa Preussin kuningas Fredrik
Wilhelm III menetti puolet valtakuntaansa;
Venäjän keisari Aleksanteri I solmi samassa paikassa
läheisen liiton N:n kanssa.

Kun N. ei voinut sodalla kukistaa
päävihollis-tansa Englantia, koetti hän masentaa sitä n. s.
mannermaansulkemuksella, jonka hän sääsi syks.
1806. Sen tarkoituksena oli lopettaa kaikki
Englannin ja mannermaan välinen kauppayhteys
ja siten antaa Englannin kaupalle ja
teollisuudelle kuolinisku. Alutta mannermaansulkemuksen
täydellinen toimeenpano osoittautui pian
mahdottomaksi, samalla kuin se saattoi N:n uusiin
selkkauksiin, jotka tulivat hänelle tuhoisiksi.
Kun hän sulkupolitiikkaansa silmälläpitäen erotti
Espanjan bourbonit valtaistuimelta ja asetti
veljensä Joosefin heidän sijaansa (1808), niin hän
sai Espanjan kansan nousemaan kapinaan, jota
hän ei voinut kukistaa. V. 1809 hän voitti
uudessa sodassa Itävallan ja oli nyt
mahtavim-millaan liittäen omavaltaisesti yhä uusia alueita
keisarikuntaansa (Kirkkovaltion, Hollannin,
Saksan Pohjanmeren rannikon). Saadakseen
vallalleen enemmän laillisuuden leimaa ja itselleen
perillisen hän 1810 erosi Josefinesta ja otti
puolisokseen Itävallan keisarin Frans I :n tyttären
Marie Louisen, joka seur. v. synnytti hänelle
pojan („Rooman kuningas"). Pian senjälkeen
N:n ja Aleksanteri I :n ystävyys kylmeni, m. m.
siitä syystä että jälkimäinen ei tarkasti
noudattanut mannermaansulkemusta, ja 1812 N. vei
n. puoleu miljoonaa soturia Venäjää vastaan
tunkeutuen Moskovaan asti, mutta menetti
paluumatkalla melkein koko armeiansa, joka
tuhoutui nälän, pakkasen ja venäläisten ahdistamana.
Tämä N:ia kohdannut onnettomuus antoi
Euroopan sorretuille kansoille ja hallitsijoille rohkeutta
ryhtyä uuteen taisteluun häntä vastaan.
Englanti, Venäjä, Ruotsi ja Preussi, sittemmin
myöskin Itävalta yhtyivät liittoon, ja Preussissa kansa
kokonaisuudessaan nousi häntä vastaan. Lokak.
1813 N. voitettiin Leipzigin läheisyydessä, ja kun
hän ei tämänkään jälkeen ylimielisyydessään
taipunut hänelle tarjottuihin rauhanehtoihin,
hyökkäsivät liittolaiset Ranskaan 1814 ja pakottivat
hänen luopumaan kruunustaan. N. sai pitää vain
Elban saaren ja osan kaartiansa. Maalisk. 1815
hän äkkiarvaamatta palasi Ranskaan ja valloitti
takaisin kruununsa, mutta joutui Euroopan
rauhan häiritsijäksi julistettuna tappiolle Waterloon
taistelussa ja luopui uudelleen kruunusta 22 p.
kesäk. 1815, johon n. s. satapäiväinen
keisarivalta päättyi. Huomattuaan, ettei hän voisi,
niinkuin oli aikonut, paeta Ameriikkaan. hän
Rocheforfiu satamassa antautui engl. sotalaivan
„Belleroplion"in päällikölle. Englannin hallitus
määräsi hänelle olinpaikaksi S :t Helenan
saaren, jonne hän saapui 15 p. lokak. 1815 ja jossa
hän sai asunnokseen Longwoodin kartanon. Täällä
hän kulutti aikaansa lukemalla, tekemällä
puutarhatyötä, sanelemalla muistelmiansa ja
seurustelemalla muutamien ystävien kanssa, jotka
olivat saaneet tulla hänen mukanansa (Bertrand,
Gourgaud, Montholon, Las Cases). Mutta van-

keus oli tällaisissakin oloissa Napoleonin
kaltaiselle toiminnan miehelle tuskallista; erityisesti
kiihottivat hänen muutenkin ärtyisää mieltänsä
hänen vartijansa, saaren kuvernöörin Hudson
Löwen, pikkumaisuudet. Hän kuoli vatsasyöpään
5 p. toukok. 1821 ja haudattiin St. Helenaan,
mutta 1840 hänen ruumiinsa vietiin Ranskaan,
missä se lepää Pariisin Invalidikirkon lattian
alaisessa, avonaisessa syvennyksessä
suomalaisesta kivestä tehdyssä arkussa.

N:n kohottivat etualalle hänen aikansa
historiassa sekä Ranskan vallankumouksen luomat
omituiset ulkonaiset olosuhteet että hänen
harvinaiset persoonalliset ominaisuutensa:
väsymätön tarmo, työkyky ja valppaus, suunnaton
häikäilemättömyys, rohkea päättäväisyys, nopea
käsitys- ja tarkka havaintokyky, varma
todellisuudentaju ja arvostelukyky, suurenmoinen
mielikuvitus. Hän oli hallitsijaksi syntynyt, ja hänen
vaikutusvaltansa ihmisiin oli kerrassaan
ihmeellinen. Näyttää kuitenkin siltä kuin hänen tava
ton menestyksensä olisi aikaa myöten vaikuttanut
epäedullisesti hänen henkisiin kykyihinsä. Hän
tuli ylimieliseksi ja menetti
itsensähillitsemis-kyvyn luullen, ettei hänen vallallaan ollut
mitään rajoja, ja niin reaalipolitikko kuin hän
olikin, ei hän lopulta sittenkään osannut
arvostella todellisia voimasuhteita oikein. Hän ei
tuntenut tarpeeksi pahinta vastustajaansa
Englantia ja sen apulähteitä eikä myöskään niitä
voimia, jotka piilivät Euroopan kukistetuissa
kansoissa. — N:n historiallinen merkitys ei rajoitu
Ranskaan vaan ulottuu tavallaan koko
Eurooppaan. Hän hävitti paljon entisten aikojen
jätteitä Ranskan ulkopuolellakin ja joudutti
sodillaan Ranskan vallankumouksen aatteitten vai
taanpiiäsyä muissakin Euroopan maissa.
Omavaltaisuudellaan, sorrollaan ja jonkinlaiseen
yleis-monarkiaan tähtäävällä politiikallaan hän
herätti Euroopan kansoissa kansallistunnon ja
nostatti siten vastaansa ne voimat, jotka
vihdoin kukistivat hänet, mutta antoi samalla
sysäyksen suurten kansallisten liikkeitten
syntymiseen Euroopassa.

V. 1823 julkaistiin N:n St. Helenassa
sanelemat muistelmat „Mémoires pour servir à
Phis-toire de France sous N. I", 1858-70 suuri osa
hänen kirjeitänsä nimellä „Correspondance de N. 1":
kokoelmaa ovat sittemmin täydentäneet H ii f
fer, Du Casse, Lecestre, Brotonne y. m. [N:ia
käsittelevästä laajasta kirjallisuudesta ks.
Kirchei-sen, ,,Bibliographie Napoleons" ja
..Biblio-graphie des napoleonischen Zeitalters".
Huomattavimpia teoksia ovat: Thiers, ,.Histoire du
consulat et de 1’empire". N:ia ihaileva:
Lan-frey, „Histoire de N. I", N:lle vihamielinen;
samaten jossakin määrin Taine, ..Le régime
mo-derne" („Les origines de la France contemporaine"
V, VI) ; Sorel, ,.L’Europe et la révolution
fran-gaise" IV-VIII; Aulard, „Histoire politique de
la révolution frangaise 1789-1804"; Jaurès,
„His-toire socialiste" V-VI: Masson. „N. et sa
fa-mille"; Fournier, „N. I": Rose, ..The life of N. I".]

2. N. II (Napoléon Francois Joseph
Charles Bonaparte) (1811-32),
Beich-stadtin herttua, edellisen ja Marie Louisen poika,
sai syntyessään arvonimen Booman kuningas.
Kun hänen isänsä oli ensimäisen kerran
luopunut kruunustaan 1814, vietiin N. Itävaltaan,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0536.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free