- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1027-1028

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Napoli ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1027

Napoli’n kuningaskunta—Napue

1028

tuulilta suojattu. Jakaantuu sota- ja
kauppasatamaan; suurimmatkin alukset voivat laskea
laituriin. Useita telakoita. N:n satamassa
selvitettiin 1910 15,i milj. rek.-ton. (enemmän kuin
missään muussa Italian satamassa; yksinomaan
ulkomainen merenkulku on Genovassa suurempi).
Tuontitavarat: vilja, rauta, koneet, kivihiili,
kalat, puuvilla y. m. (yhteensä 136 milj. mk:n
arvosta 1905); vientitavarat: viinit, öljy,
etelän-hedelmät, karja, vuodat (85 milj. mk:n arvosta
1905). Suuri siirtolaisliikenne; 1905 N:n kautta
lähti 216,000 siirtolaista. E. E. K.

Historia. N. on vanhan ajan Neapolis
kreik., = Uusikaupunki) ; lähellä oli vanhempi
Palaiopolis (kreik., = Vanhakaupunki; sijaitsi
Monte Posilipolla) ; viimemainitulla lienee myös
ollut nimenä Parthenope, jota roomal. runoilijat
myöhemmin käyttävät N:sta. Palaiopolis oli
Ivy-mestä (Cumæsta) kotoisin olevain kreikkalaisten
perustama; myöhemmin sen asukkaat saatuaan
lisiä khalkilaisilta ja ateenalaisilta perustivat
N:n. Kaupunki säilytti kreik. luonteensa, vaikka
samnilaiset valloittivat sen; 327 e. Kr. se
vapaaehtoisesti antautui roomalaisille ja sai pitää oman
valtiolaitoksensa (Palaiopolis sitävastoin hävisi).
Myöhemmin N. muutettiin roomal. siirtolaksi.
Oli roomalaisajalla kukoistavana kreik.
sivistyksen keskuksena, josta syystä ylhäiset ja
sivistyneet roomalaiset mielellään oleskelivat siellä. —
Se joutui kansainvaellusten aikana itägooteille.
joilta Belisarius sen valloitti 536. kuului sitten
bysanttilaiseen keisarikuntaan ollen kuitenkiu
omain herttuain vallassa miltei itsenäisenä ja
joutui 1130 normanneille (seur. hist. ks.
Napo-li’n kuningaskunta).

G. R.

Napoli’n kuningaskunta. Tällä nimellä
nimitetään tavallisesti Sisilian kuningaskuntaa
Italian mantereen eteläosassa, erotukseksi
Sisilian saaresta, johon se oli ajoittain yhdistettynä.
Filip II:n aikana 1500-luvulla ja Josef
Bonapar-ten sekä Murat’n aikana 1800-luvulla sillä oli
virallisestikin N:n kuningaskunnan nimi. — V. 1130
normanni Roger II yhdisti sen Sisilian saaren
kanssa yhdeksi valtakunnaksi; hänen sukunsa
sammuttua valtakunta oli Hohenstaufien suvulla
v:sta 1194 ja Anjou-sukuisella Kaarle I :llä v:sta
1266. Kaarlen sorto sai Sisilian saaren eroamaan
1282 ja se joutui Aragonjalle; N. jäi
Anjou-su-vulle. Huomattava hallitsija tätä sukua oli
Robert I (k. 1343); valtakunta rappeutui Johanna
I:n (k. 1382) ja sittemmin Johanna II :n (k.
1435) aikana; häneen Anjou-suku sammui. N.
oli vähän aikaa jälleen Sisiliaan (sekä
Arago-niaan) yhdistettynä (1442-58) etevän Alfonso
I:n aikana; sitten se joutui Aragonian suvun
sivuhaaralle ja 1502 Espanjan alle. jolloin
Ferdinand Katolilainen sen valloitti. Sittenkuin N.
ja Sisilia olivat enemmän kuin 200 vuotta olleet
esp. varakuningaskuntina, joll’aikaa olot niissä
suuresti rappeutuivat, tuli N. 1713 Itävallalle,
mutta 1734 N. sekä Sisilian saari muodostettiin
eri kuningaskunnaksi, joka annettiin esp. prinssi
Kaarlelle (Kaarle III:lle), Filip V:n pojalle
(Bourbon-sukua). Häntä seurasi 1759 hänen
nuorempi poikansa Ferdinand IV. Tämän
ranskalaiset karkoittivat Sisilian saareen 1799,
jolloin N. muutettiin Parthenopean tasavallaksi,
mutta hän palasi puolen vuoden päästä. V. 1806

Napoleon karkoitti hänet uudestaan Sisiliaan, ja
N. annettiin Napoleonin veljelle Josef
Bonapartelle sekä myöhemmin, 1808, hänen langolleen
Joachim Muraflle. V. 1815 Napoleonin
kukistuttua Ferdinand IV sai jälleen N:n ja yhdisti sen
Sisilian saareen Molempain Sisiliain
kuningaskunnan nimellä. Ferdinand IV (I) hallitsi aivan
taantumuksellisesti ja samoin hänen seuraajansa,
Frans I v :sta 1825, Ferdinand II v:sta 1830 ja
Frans II v:sta 1859; kapinayritykset
kukistettiin Itävallan avulla. Vihdoin Garibaldi vapautti
Sisilian sekä valloitti sitten N:n 1860; ne
yhdistettiin Sardiniaan, joka 1861 otti Italian
kuningaskunnan nimen.

G. R.

Napolilainen ooppera ks. Ooppera.

Napravnik, Eduard (s. 1839), tsek.
säveltäjä ja kapellimestari. Toimi
musiikkiopiston opettajana Praagissa 1856-61. Siirtyi sitten
Pietariin, jossa johti ven. oopperan orkesteria
(v :sta 1869), ven. musiikkiseuran (1869-81),
punaisen ristin" (v:een 18S7) ja „Isänmaallisen
seuran" (1871-81) sinfoniakonsertteja. Sävelsi 4
oopperaa. 4 sinfoniaa, 3 jouhikvartettia y. m.
orkesteri* ja kamarimusiikkiteoksia sekä kuoro- ja
soololauluja j. n. e. I. K.

Napue (ruots. Napo), kylä Isossakyrössä
Ky-rönjoen eteläpuolella n. 5 km kaakkoon pitäjän
kirkolta. Kylän vainioilla oteltiin helmik. 19 p.
1714. Suomen ja Venäjän armeiain kesken myös
Isonkyrön tappelun nimellä tunnettu ratkaiseva
taistelu, josta Ison vihan varsinaisesti lasketaan
alkavan. Suomen sotavoimien ylipäällikkö,
kenraalimajuri Karl Armfelt oli, kuultuaan
helmikuun alussa main. v. venäläisten olevan matkalla
Turusta Pohjanmaalle, koonnut väkensä
Isoon-kyröön. Sotaneuvottelussa pääsi, useiden
upseerien vastustuksesta huolimatta, voitolle
Armfeltin ehdotus, jonka mukaan oli ryhdyttävä
taisteluun, ja suom. sotavoimat, yhteensä korkeintaan
6,000 miestä, joista n. neljäs osa viisikkäitä ja
nostoväkeä sekä ratsuväkeä n. 800 miestä,
järjestettiin helmik. 16 p. rintamaan Napuen ja
Lau-rolan kylien vainioille molemmin puolin
jäätynyttä jokea toisesta metsän laidasta toiseen. Näin
odotettiin vihollista pakkasessa ja pyryssä kolme
vuorokautta. Venäläiset, joita johti ruhtinas
Mihail Golitsyn ja joiden miesluku heidän omien
ilmoituksiensa mukaan oli n. 9-12,000,
saapuivat vihdoin 19 p. ja klo J/2 2 päivällä alkoi
tuima taistelu, jota kesti kolmisen tuntia.
Venäläiset sytyttivät tuleen Turpalan talon ja
suomalaiset N:n kylän. Satoi lunta ja tuuli ajoi lumen
ja savun vasten meikäläisten silmiä. Taistelun
kulusta ovat tiedot eriäviä. Varmaa vain on, että
suomalaiset, varsinkin jalkaväki, aluksi
taistelivat voitollisesti torjuen kahdesti venäläiset.
Lopulta kuitenkin ylivoimainen vihollinen sai
heidät melkein kierroksiin. Armfelt, joka viimeiseen
saakka pysyi tulessa, pääsi vaivoin vihollisten
läpi peräytymään. Suomalaisten mieshukka oli
n. 2,000 miestä, niiden joukossa melkein kaikki
jalkaväen upseerit, venäläisten nähtävästi
jotenkin yhtä suuri. Muutamien tietojen
mukaan olisi taistelu mahdollisesti päättynyt
meikäläisten voittoon, ellei Suomen ratsuväen
päällikkö, kenraalimajuri De la Barre olisi heti
taistelun alussa miehineen jättänyt rintamaa. De la
Barren menettelystä ei olla kuitenkaan täysin sei-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0540.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free