Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Neroliini ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1095
Nerval—Nervander
1096
J. J. Nervander.
ja hallitsijatoverikseen Trajanuksen, joka tuli
hallitsijaksi hänen jälkeensä. [Champagny, „Les
Antonines" (saks. 1 nid.: „N. und Trajanus",
1876); Giesen, „De imperio M. Coccei N."(1865).]
E. U-l.
Nerval, G. d e ks. L a b r u n i e.
Nervander [-a’-]. 1. Johan Jakob N.
(1805 48), suom. fyysikko ja runoilija, synt.
23 p. helmik. 1805
Uudessakaupungissa, missä
hänen isänsä oli
apteekkarina. kävi koulua Oulussa,
jonne perhe oli
muuttanut 1813. ja sitten
Turussa. yliopp. 1820,
opiskeli ensin vanhoja kieliä,
sitten historiaa ja
filosofiaa ja lopuksi
matematiikkaa. fysiikkaa ja
kemiaa, kaikkia aineita
samalla erinomaisella
helppoudella; f il. kand. 1827
mitä loistavimmilla
arvosanoilla, villittiin sam. v.
primuksena fil. maist.
Turun akatemian viimeisissä
maisterinvihkijäisissä, kirjoitti 1829 galvaanisen
virran vaikutusta magneettiin koskettelevan
väitöskirjan, jonka nojalla hän tuli dosentiksi ja
määrättiin fysiikan professorin viran hoitajaksi
sillä aikaa (1829-32), jolloin vakinainen
viranhaltija G. G. Hällström oli yliopiston rehtorina.
V. 1832 N. nimitettiin matematiikan ja fysiikan
apulaiseksi kirjoitettuaan väitöskirjan ,.De
cur-varum in genere tertii ordinis osculatrice". Kohta
sen jälkeen hän lähti pitkälle tutkimusmatkalle
ulkomaille: Ruotsin ja Tanskan kautta Pariisiin,
sieltä Italiaan, Wieniin ja Göttingeniin. Matka
kesti v :een 1836 saakka. Hän teki vielä
lähivuosina sen jälkeenkin lyhyempiä matkoja
Ruotsiin ja Saksaan. Tanskassa N. tutustui
elektro-magnetismin kuuluun keksijään Orstediin sekä
runoilija Oehlensehlägeriin. Pariisissa Ampèreen,
Aragohon. Becquereliin ja Poisson’iin. Pariisissa
hän innolla jatkoi sähköopillisia tutkimuksiaan,
jotka m. m. johtivat hänet keksimään
tangentti-bussolin. Keksintönsä hän sai esittää Pariisin
tiedeakatemialle 1833. Selitys uudesta kojeesta
on julkaistu sam. v. „Annales de cliimie et de
pliysique’ssä („Mémoire sur un galvanomètre à
chässis cylindrique"). Wienissä ollessaan N.
kutsuttiin fysiikan professoriksi Jenaan (1835).
mutta hän kieltäytyi. Göttingenissä N. Gaussin
ja Weberin kanssa ryhtyi tutkimaan sitä alaa.
jota nämä tieteen suurmiehet niin suuresti ovat
kehittäneet, nimittäin maamagnetismia.
Alexander v. Humboldt kiinnitti N:n huomion siihen
aikaan aivan uuteen tieteenhaaraan:
ilmatieteeseen. Kotiin palattuaan N. sentähden rupesi
kohta tarmolla ajamaan magneettisen ja
ilmatieteellisen laitoksen aikaansaamista Helsinkiin.
Hänen pyrkimyksensä onnistuivatkin niin hyvin
hänen Pietarissa asuvien ystäviensä, kuuluisien
tiedemiesten Jacobin, Lenzin y. m., avulla, että
käsky sellaisen laitoksen perustamisesta
annettiin 1838. Sam. v. hänet nimitettiin fysiikan
ylimääräiseksi professoriksi ja mainitun
laitoksen johtajaksi. Vv :lta 1844-48 suurella
huolellisuudella kerättyjen havaintojen tulokset N. esitti
julkaisussa: „Observations faites à Pobservatoire
magnétique et météorologique de Helsingfors"
(4 nid.) ja sai niistä Pietarin tiedeakatemialta
palkinnon 1848. Näistä havainnoista N. teki sen
johtopäätöksen, että magneettisen deklinatsionin
päivittäinen ja vuosittainen jakso on
riippuvainen ilman lämpötilasta. Mutta N. löysi vielä
kolmannenkin, noin 27 vuorokautta pitkän jakson,
jonka arveli johtuvan auringon pyörimisestä
akselinsa ympäri. N. luuli siten ilmatieteellisistä
ha vainnoista laskemaansa auringon pyörimisaikaa
(27.26 vuorok.) tarkemmaksi auringontäplien
havaintojen nojalla laskettua pyörimisaikaa (27,23
vuorok.). N:n teoria herätti aikanaan paljon
huomiota. mutta hänen johtopäätöksensä eivät ole
saaneet vahvistusta. V. 1845 N. tuli Hällströmin
jälkeen vakinaiseksi fysiikan professoriksi, mutta
kauan liän ei saanut tällä paikalla toimia, sillä
jo 15 p. maalisk. 1848 kuolema tempasi pois
tämän uutteran ja nerokkaan tiedemiehen innolla
jatketuista laajasuuntaisista tutkimuksistaan.
U. 8 :n.
Runoilijanakin N. oli varsin huomattava
kyky, joskin hänen kirjallinen tuotantonsa
kohdistuu miltei yksinomaan koulu- ja
nuoruus-aikaan. N:n koottujen kaunokirjallisten teosten
joukossa on useita runoja hänen 14-19
ikävuodeltaan, muodoltaan täysipitoisia lyyrillisiä
tunteenpurkauksia, joiden aiheena on ensi lempi, elämän
katoavaisuus ja nuorukaisen unelmat. Hänen
tuotantonsa kuuluu siis etupäässä 1820-lukuun,
joskin hän myöhemminkin jonkun kerran sepitti
runoja, niinkuin promotsionirunot vv. 1832 ja
1836 sekä yksityisiä runoja kalentereihin. V. 1830
"iän julkaisi runokäännöksen: „Dikter af konung
Ludvig i Bäjeru". N:n luonnonihailu, rikas
mielikuvitus ja runollinen sävy puhkeaa selvimpänä
esiin hänen kauniista runoteoksestansa ..Jephtas
bok. En minnessång i Israel", jossa hän
erinomaisella tavalla on osannut syventyä itämaiseen
henkeen. Ruotsin Akatemia antoi siitä toisen
palkintonsa v. 1832, vaikka se tuli julkisuuteen vasta
v. 1840. N:n kuoleman jälkeen julkaistiin hänen
kootut kaunokirjalliset teoksensa, „Skrift,er" (2
os.. 1850), joihin J. V. Snellman kirjoitti
elämäkerrallisen johdannon. Ensimäinen osa käsittää
luinen suorasanaiset kirjoitelmansa ja
matkamuistelmansa vv:lta 1833-34, toinen osa hänen
runo-tuotteensa. [F. Cygnæus, ,.J. J. N." (1848),
A. Hultin, ..J. J. N." (Ruots. kir j. seur. ..Skrifter"
LXX1II). — N:n julkaisujen luettelo Renvallin
teoksessa ..Finlands universitet 1828-1890", s. 257.]
n. Kr-n.
2. Emil Fredrik N. (1840-1914). kirjailija,
taidehistorian tutkija, edellisen poika, tuli
ylioppilaaksi 1858, filosofian kandidaatiksi 1869,
määrättiin 1892 antamaan Muinaistieteelliselle
toimikunnalle apua taide- ja
sivistyshistorialli-sissa kysymyksissä, mutta ei koskaan
pysyvään virkaan ruvennut. N. julkaisi nuorempana
salanimellä ..Emlékvl" runoja („Dikter" 1869,
1873). näytelmiä „Vid Anjala" (1863),
,,Kunga-barnen" (1873) ja novelleja ..Honkain tarinat"
(1S69), ..Uotilan isäntä" (1870), ..Berättelser
från Finland" (1877). Myöhemmin liän antautui
etenkin taide- ja kirjallishistoriamme tutkimiseen.
Varsinkin on hänen toimintansa vanhemman
kotimaisen taidehistoriamme alalla ollut perustavaa
laatua; hän oli johtajana viidellä niistä kuudesta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
