- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1133-1134

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Newtonin metalli ... - New York

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1133

Newtonin metalli—New York

1134

mikään osa N:n tieteellisestä toiminnasta ole
niin pysyvästi perustanut hänen mainettaan
kuin hänen mekaanisia probleemeja käsittelevät
teoksensa. Hänen suurin keksintönsä tällä alalla
011 gravitatsionilain selvä oivaltaminen ja sen
sovelluttaminen taivaankappaleiden liikkeeseen.
Tämä tehtävä oli matematiikan silloisella
kehitysasteella varsin vaikea. Jo 1666 oli N:lle
selvinnyt, ettei painovoiman teho voi olla
sidottuna vain maan lähimpään läheisyyteen, mutta
että se ylettyy vähenevällä voimakkuudella aina
kuuhun asti. Hän laski sitten, paljonko kuu
putoaisi painovoiman kuljettamana 1 minuutissa
maapalloa kohti, edellyttäen että tämän voiman
suuruus on kääntäen verrannollinen
taivaankappaleiden välimatkan neliöön. Kun tiedot
maapallon suuruudesta siihen aikaan olivat
virheelliset. ei N:n laskujen tulos ollut yhtäpitävä kuun
liikkeestä tehtyjen havaintojen antaman tuleman
kanssa. Hän jätti sentähden tutkimuksensa tällä
alalla vastaiseksi. Saatuaan 1682 tiedon Picard’in
uusista astemittauksista N. sovellutti niiden
tuottaman arvon maan säteen suuruudesta
laskui-hinsa ja huomasi nyt suureksi riemukseen
rohkeiden arvelujensa toteutuvan. Hän näytti
myöskin toteen, että kiertotähtien liike auringon
ympäri on hänen edellyttämänsä vetovoimalain
seuraus. Tutkimuksensa taivaankappaleiden
liikkeestä hän julkaisi teoksessa »Philosophi®
na-turalis prineipia mathematica" (1687).
Tuotantonsa valo-opin alalla N. keräsi ja yhdisti
järjestelmällisesti teokseen „Optics" (1704: lat. 1706.
Monta pain. ja käänn.). Tässä hän esitti m. m.
värioppinsa 1. värinhajaantumisteoriansa, joka
on hänen pysyväisin ansionsa valo-opin
kehittämisessä. Se on ankarista hyökkäyksistä
huolimatta voitokkaasti kestänyt pääpiirteissään
meidän päiviimme saakka. Sitävastoin on hänen
suunnittelemansa emissioniteoria valo-opillisten
ilmiöiden selittämiseksi, vaikkakin sitä toista
vuosisataa pidettiin oikeana, saanut väistyä
jät-tääkseen sijaa undulatsioniteorialle. Paitsi jo
mainituilla N. on toiminut monella muullakin
tieteen alalla, kuten ääni-, lämpö-, magnetismi- ja
sähköopin sekä ajanlaskun ja kemian alalla.
Sittenkuin hän rupesi rahalaitoksen palvelukseen,
ehtyi hänen tieteellinen työnsä. Viimeisinä
elinvuosinansa hän oli antautunut uskonnolliseen
mietiskelyyn. Hänen jumaluusopilliset
kirjoituksensa eivät mitenkään ole lisänneet hänen
mainettaan. Täydellisimmän elämäkerran N:sta on
kirjoittanut Prewster (...Memoirs of the life.
writ-ings, and diseoveries of Sir Isaac N.", 1855;
uusi pain. 1893). S. Horsley’n toimesta N:n
kootut teokset: »Isaaci Newtoni Opera quæ exstant
omnia" (5 nid.) ilmestyivät 1779-85. — N.
haudattiin Westminster abbeyhin. U. S:n.

Newtonin metalli [njütn-J ks. V i s m u 11
i-lejeeringit.

Newtonin värilevy [njutn-J,
ympyränmuotoinen levy, joka 011 jaettu seitsemään, spektrin
peräkkäin seuraavien päävärien mukaisiksi
maalattuun sektoriin, niin että näiden pinta-alat ovat
verrannolliset spektrin vastaavien värien
täyttämiin aloihin. Kun levy pannaan pyörimään
keskipisteensä läpi kulkevan akselin varassa,
niin värit sulautuvat silmässä yhteen, koska
valovaikutuksen häviämiseen hermokalvolta
kuluu n. ’/10 sek., ja levy näyttää harmaalta. Jos

sille olisi mahdollista maalata spektrin kaikki
värit niinkuin ne spektrissä esiintyvät, niin
pyöriessään levy näyttäisi Newtonin väriteorian
mukaisesti valkoiselta. XJ. S:n.

Newtonin värirenkaat [njütn-J, Newtonin
tutkima, ohuissa, läpikuultavissa levyissä syntynyt
valoilmiö, jota voidaan seikkaperäisesti havaita,
kun asetetaan taso-kupera, ohut linssi
tasapintaiselle lasilevylle, kupera puoli sitä vastaan ja
katselemalla tätä yhdistelmää joko heijastuneessa
valossa (samalta puolen, jolta valo tulee) tai
läpikulkevassa valossa. Edellisessä tapauksessa
huomaa kappaleiden kosketuskohdassa tumman
täplän ja, jos valo on homogeenista, mainitun
kohdan ympärillä samankeskisiä vuoroin valoisia ja
tummia renkaita. (Läpitunkevassa valossa
tummat ja valoisat kohdat ovat vaihtaneet paikkaa.)
Renkaat ovat sitä leveämmät, kuta litteämpi
linssi on ja kuta suurempi valon aaltoväli.
Ilmiön aiheuttaa valon interferenssi (ks. t.).
Valosäde, joka läpäisee linssin, jakautuu näet sen
kuperalla pinnalla kahteen osaan, niin että toinen
heijastuu takaisin, mutta toinen jatkaa linssin
ja levyn välisen ilmakerroksen läpi sekä
heijastuu takaisin vasta levyn pinnalta. Tämä valo on
siis tullessaan katsojan silmään kulkenut
pitemmän matkan kuin edellinen osa. Jos matkojen
erotus ou pariton luku puolia aaltovälejä
(ilmakerroksen vahvuus ’l4, 3j„ 5/4 .... aaltoväliä), niin
valoaallot kumoavat toisensa ja syntyy musta
rengas; missä tuo erotus on parillinen luku
puolia aaltovälejä, syntyy valoisa rengas. Jos valo
ei ole homogeenista vaan esim. päivänvaloa,
muodostaa kukin värilaji eri rengasjärjestelmänsä,
jotka sekaantuvat toisiinsa, niin että syntyy
hyvin kirjava värirenkaideu — N. v:n — sarja.

— Ohuissa läpikuultavissa kalvoissa tai levyissä,
kuten esim. saippuakuplissa, vedenpinnalle
kaadetussa öljykerroksessa tai rapautuneessa
ruutu-lasissa huomaa samantapaisia, mutta
epäsäännöl-lisempiä kirjavia väri-ilmiöitä. N. v:n synnyn
syitä Young ja Fresnel ovat täydellisesti
selvittäneet. U. 8 :n.

New York [njäjökj. Pohjois-Ameriikan
Yhdysvaltain Atlantin-valtioita (lylienn. N. Y.),
127,433 knr\ 9,113,614 as. (1910), 72 km=:llä.
N. Y. on valtakunnan väkirikkain (v :sta 1820) ja
tärkein valtio, ,,keisarivaltio" (Empire state).

— Se ou kolmionmuotoinen: eteläkärki ulottuu
Atlantin valtamereen Hudson-joen suun itäpuolelle,
pohjoiskärki rajoittuu Kanadan Quebec
maakuntaan ja länsikärki Erie-järveen. N. Y:n
merenrannikko on aivan lyhyt, mutta siinä 011
Yhdysvaltain paras satama, Hudson-joen suu.
Edustalla 011 pitkä, jääkauden kerroksista
muodostunut. hiekkarantainen Long Island-saari.
Ontario-ja Erie-järvien rannikkoa N. Y:lla on 442 km.
hyviä satamia paljon. — N. Y. on vuorista
maata, vaikka vain metsäinen
Adirondack-vuoristo Mohawk-joen pohjoispuolella, valtion
koillisosassa on korkea (Mount Mercy 1,641 m
yi. merenp.). Mohawk-joen eteläpuolella on 11.
puolet N. Y:sta täyttävä epätasainen, etelään
ja itään kohoava ylätasankoalue, jonka korkein
osa on Catskill (ks. t. ja Appalakit).
Lännessä ylätasanko laskeutuu Ontario- ja
Erie-järvien viljaviin, jääkauden hedelmällisen saven
peittämiin rantatasankoihin. — Vuoriseutujen
joki laaksot ovat kapeita, syviä, putouksia

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0593.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free