- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1149-1150

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Nicander ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1149 Nicander-

loppusointuista (jambi) säettä, joista viimeisen
jälkipuolisko yhtä runojalkaa pitempi kuin muut.
Runoon liittyy vielä epilogintapainen „Klage"
(valitus). N:n varsinainen päähenkilö on ihana
Kriemhild. Burgundin kuninkaan Guntherin sisar.
Tätä kosimaan saapuu Wormsiin sankari Siegfried,
Alankomaiden kuninkaan poika, joka on
..Nibelungen" nimiseltä kääpiökansalta valloittanut
verrattoman aarteen (,.Nibelungenhort") ja
näkymättömäksi tekevän vaipan („Tarnkappe") sekä
surmaamansa lohikäärmeen veressä karaissut ihonsa
haavoittumattomaksi. Siegfried auttaa Guntheria
saksilaissodassa ja voittaa hänelle Isenlandin
sankarillisen Brunhilde kuningattaren, suorittaen
tämän Guntherilie asettamat kilpateot
näkymättömänä vaippansa verhossa, ja saa nyt
Kriem-hilden omakseen. Elettyään 12 vuotta onnellisina
valtakunnassaan Siegfried ja Kriemhild saapuvat
vierailulle Wormsiin, jolloin molemmat
ruhtinattaret joutuvat riitaan miestensä etevämmyydestä.
ja silloin Kriemhild kiivastuksissaan ilmaisee,
että Brunhilden oikea voittaja onkin Siegfried
näyttäen Brunhilden vyön ja sormuksen, jotka
näkymätön voittaja oli häneltä ottanut. Kuolettavasti
loukkaantunut Brunhilde päättää kostaa
kokemansa petoksen Siegfriedin kuolemalla, ja Hagen,
burgundilaisista vasalleista rohkein, ottaa
surmatyön suorittaakseen, viekoittelee Kriemhilden
ilmaisemaan. mistä kohden hänen miehensä on
haavoitettavissa, ja lävistää sitten hänet
salakavalasti metsästysretkellä; sen tehtyään hän ryöstää
Nibelungien aarteen ja upottaa sen Reiniin
(..Rheingold"). Syvästi surren ja kostoa
hautoen Kriemhild tämän jälkeen elää Wormsissa.
13 :ntena vuotena Siegfriedin kuolemasta hän
suostuu hunnien kuninkaan Etzelin (Attilan)
kosintaan toteuttaakseen tämän avulla kostotuumansa.
Taas 13 vuoden kuluttua hän kutsuu veljensä
ja Hagenin juhlapitoihin Etzelin hoviin, ja
pahojen enteiden uhallakin he saapuvat suurella
joukolla Etzelin maahan Unkariin. Perillä
bur-gundit saavat surmansa kammottavissa
kahakoissa. Kriemhilden kiihottamia hunneja auttaa
Etzelin vieras Dietrich Berniläinen. Hän voittaa
ja vangitsee Guntherin ja Hagenin, viimeiset
eloon jääneet. Hagen kieltäytyy ilmaisemasta
Kriemhildelle Nibelungien aarteen kätköpaikkaa,
niin kauan kuin yksikään hänen ruhtinaistaan
on elossa. Silloin Kriemhild hakkauttaa
veljeltään pään poikki, mutta Hagen huutaa ilkkuen
nyt. yksin omistavansa salaisuuden, eikä sitä ikinä
hänelle ihnaisevansa. Kriemhild sivaltaa hänet
kuoliaaksi Siegfriedin miekalla, ja
kuningattaren itsensä surmaa silloin Dietriehin uros. vanha
Hildebrand, kostoksi näistä kauhuteoista.

N:n esitystapa on tosin jotenkin kaavamaista,
samoin monet juhlasaattojen ja -kemujen ja
tur-najaisleikkien kuvaukset, mutta itse juonen
sommittelu on oivallinen, suurpiirteiset luonteet
rajattomille intohimoilleen hahmoutuvat jylhän
voimakkaasti. toiminnan kohtaukset ovat
vaikuttavan havainnollisia, ja varsinkin
taistelukuvaukset osoittavat suurta kekseliäisyyttä. Kertomus
vyöryttää aitoeepillisellä leveydellä nähtäviin
järkyttäviä kuviaan yli-inhimillisestä
uskollisuudesta ja uskottomuudesta. — N:stä on olemassa
28 käsikirjoitusta (niistä 18 vaillinaista;
1200-1500-luvuilta. Unohduksista sen veti jälleen esiin
sveits. J. Bodmer ja julkaisi sen jälkipuoliskon

Nicaragua 1150

(1757). V. 1782 ilmestyi ensimäinen täydellinen
ja 1810 Fr. von der Hagenin toimittama
tarkastettu painos. Keskiaikaa ihaileva uusromanttinen
suunta kohdisti vilkkaan huomion N:iin. antaen
sille luonnonmyytillisen selityksen. K. Bachmann
(N.-painos 1826) koetti, noudattamalla Wolffin
Homeron teoriaa, terävä-älyisesti selittää N :n
syntyneeksi irrallisista myöhemmän sommittelijan
liittämistä runoista (20 eri alkuballadia).
Sittemmin luultiin N:n sepittäjäksi voitavan osoittaa
itäv. Kürenbergeriä, erästä vanhimpia
minne-laula-jia. K. F. Bartsch päätteli (1865: erinomaisen
kriitillinen N.-painos 1870-80) tarkkojen
kielellisten tutkimusten nojalla Kiirenbergerin
sepittäneen N:n (vanhempien tärinäin ja laulujen
mukaan) 1100-luvulla alkusointuiseen runomuotoon,
jonka 1170 nuorempi runoilija on muuttanut
loppusoinnulliseksi, ja sitten 1190-luvulla kahden
muun runoilijan erikseen täydennelleen
loppu-sointuasua. Näissä päätelmissä lienee vain sen
verran varmaa, että N:n alkuna on lyhyempiä
pakanallisia sankarilauluja (frankkilaisista.
burgundilaisista. itägoottilaisista ja hunnilaisista
tarupiireistä), joita sittemmin kansan suusta
kuulivat ja muodostelivat kiertelevät
ammattirunoi-lijat Etelä-Saksassa, sovittaen niihin oman
ritari-aikansa sävyä ja antaen runolle kristillisen ja
romanttisen ulkoasun. — N. on käännetty
nyky-saksaksi (Simrock. Bartsch, Junghaus y. m.,
parhaiten L. Freytag) ja useille muille kielille. Se
on antanut virikkeitä useihin uudempiin
runoelmiin ja ennen kaikkea R. Wagnerin
säveldraa-moihin. — [Fischer, ,.Die Forschungen iiber das
N. seit K. Lachmann" (1874); R. von Muth.
..Einleitung in das N.’’ (1877) ; Braune, „Die
Handschriftenverhältnisse des N :es" (1900);
Boer. ..Untersuchungen iiber den Ursprung und
die Entwickelung des N :es" (1906, I).] J. H-l.

Nicander /-o’-/, Karl August (1799-1839),
ruots. runoilija. Erik Sjöbergin (Vitalis) läheinen
ystävä, uusromanttisen koulun edustaja. N.
herätti suurta huomiota murhenäytelmällään
,.Ru-nesvärdet ocli den förste riddaren" (1820; suom.
,.Taikamiekka"), mutta jatkoi sitten lyyrillisenä
runoilijana. Hänen runoudestaan mainittakoon:
„Dikter" (1825), ,.Fosterlandskänslan" (1825; sai
akatemian 2 :sen palkinnon), ,.Dikter" (1826), sekä
,,Othellon" ja ..Tasson kuoleman" käännökset,
,,Nya dikter" (1827) ynnä sarja muistelmia ja
tunnelmakuvauksia Italianmatkalta. N:ii
„Sam-lade dikter" julkaistiin 1839-41 (sittemmin
uusia painoksia). Hänen runoutensa on eklektistä,
eritoten on Tegnérillä siihen ollut suuri
vaikutus: muodoltaan se on loistelias ja läpikuultava.

Nicaragua /-ra’-/ (virallisesti Reptiblica de
Nicaragua), tasavalta Keski-Ameriikassa
Atlantin ja Ison valtameren välissä: 128,340 km",
n. 600.000 as. (1910). — N:n Atlantin-puoleinen
rannikko on alavaa, huonosatamaista (tärkein
satama San Juan del Norte 1. Grevtown),
edustalla paljon kareja ja särkkiä (vrt.
Mosquito-rannikko). Ison valtameren rannikko on
korkeaa, jyrkkärantaista. Suurempia lahtia on
vain isommalta osaltaan Honduras-valtiolle
kuuluva Fonseca-lahti (jonka N: n puoleinen osa
1913 luovutettiin Yhdysvalloille
sotalaivasto-asemaksi), mutta hyviä satamia on useita:
Co-rinto (tärkein), Salinas, San Juan del Sur,
Nas-colo. — Pinnanmuodostukseltaan N.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0603.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free