Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Niittyjen kasteleminen ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1181
Niittyjen kasteleminen—Niittyvilla
1182
Aaltoileva vesi mereu ja isompien järvien
rannoilla vaikuttaa samaan suuntaan. Kun
tällaisilla mailla on tarpeeksi kosteuttakin, viihtyvät
eräät kosteutta rakastavat kasvit kuten
järvi-korte (Equiseium fluviatile), useat sarat (Carex),
vihvilät (Juncus), nurmilauha (Aira cæspitosa)
y. m. aivan rannassa sekä etempänä,
väkeväm-min liettyvillä paikoilla, toiset saralajit, lielpi
(Phalaris arundinacea) y. m. Aivan tulva-n :jen
äärellä, välistä muuallakin, vedessä kasvavaa
ruohistoa nimitetään luhdaksi. Näissä on
pääkasvina useasti ruoko (Phragmites communis),
kaisla (Scirpus lacustris), järvikorte y. m. Kun
luonto pitää tulva-n :jen vuotuisesta
lannoittamisesta huolen ja samalla estää niitä
sammaloitumasta. pysyy niiden kasvullisuus jatkuvasti
rehevänä. Näiltä saadaan senvuoksi runsaita
heinäsatoja. Tällaisen heinän ravintoarvo on
kuitenkin verraten alha.inen. — Suo-n:ihin kuuluvat
ensinnä varsinaisten nevojen ja hetteiden
ruohokasveja, kuten saraa, niittyvillaa (Eriophorum)
y. m. kasvavat kohdat, joissa niitto on
mahdollinen. Tähän ryhmään voidaan hyvällä syyllä
lukea myöskin pienempien jokien ja purojen
varsilla sekä varsinaisten tulva-n :jen äärimmäisillä
laiteilla sijaitsevat n :t. Nämäkin tosin
joutuvat vuosittain tulvan alle. Mutta tulva on
vähäinen ja tuo mukanaan niin vähän lieteaineita,
että nämä eivät jaksa peittää kasvinjätteistä
syntyvää turvetta ja mutaa. Alkuperäiselle
kivennäismaalle muodostuu näin vähitellen n. s.
alanko- 1. mutasuo. Tämä voi aikaa myöten
kasvaa niin korkeaksi, että tulva ei enää
kykene sitä täydellisesti peittämään, vaan pitää
sen ainoastaan vesiperäisenä, happamena. Siihen
rupeaa nyt ilmestymään sammalkasvullisuutta,
mikä niityn vanhetessa yhä enemmän valtaa
alaa ruohokasveilta. Näin nämä heikon tulvan
alaiset n :t voivat vanhemmiten muuttua
rahkasoiksi, ellei tätä viljelystoimenpiteillä ehkäistä.
Kasviston tällaisilla niityillä muodostavat eräät
röllilajit (Agrostis canina ja A. alba),
nurmilauha, luhtakastikka (Calamagrostis stricta),
vihvilät y. m. Kasvullisuus voi alussa olla
rehevääkin, mutta muuttuu n:jen vanhetessa niin
vähäiseksi, että sitä ei lopulta enää kannata
niittää. Saatavan heinän rehuarvo on
huononpuo-leinen. Näiden n :jen pelloksi muokkaaminen on
verraten helppoa, sillä niitä voidaan
mudan-pitoisuutensa vuoksi viljellä yksinomaan
maanparannusaineita ja apulantoja käyttämällä.
J. F. 8.
Niittyjen kasteleminen ks. Vesity s.
Niittykartano (ruots. Niittugård).
Kustaa Vaasan aikuinen karjakartano Lemun
pitäjässä. Mainitaan Monnoisten kartanon ohella
Lemun, Maskun ja Raision pitäjien voudin
asumatalona. Siirtyi vaihdon kautta Monnoisten
ohella 1565 pois kruunulta. — Turun piispan
Johannes III:n Westfalin mainitaan 1385 kuolleen
N:ssa. — Nykyään 011 Lemulla N. niminen kylä.
A. Es.
Niittylahti. 1. Maatila Säämingin pitäjässä
17 km Savonlinnasta pohjoiseen Haukiveden
itärannalla. Suuruus 1 ’/< manttaalia, n. 2,500 ha.
Laivalaituri. Höyrymylly. Rajalahden o.-y:n
meijeri. — Tila oli’1600-luvulta alkaen 1870-luvulle
Pistolekors-suvulla, siirtyen siltä naimisen kautta
kauppias A V. Wulffille. Nyk. omistaja (1914)
Halla o.-y. — Päärakennus on luultavasti
1700-luvulta. — 2. Maatila Kiihtelysvaaran
pitäjässä 12 km etelään Joensuun kaupungista
kauniilla paikalla Pyhäselän rannalla. Omistaja
kansanopistonjohtaja J. II. Hakulinen (1914). —
V. 1899 sijoitettiin tilalle
Pohjois-Karjalankansanopisto, jolle 1902 valmistui oma rakennus
päätilasta lohkaistulle palstalle. Tilalla toimii
v:sta 1899 alkaen puutarhakoulu (2-vuotinen
oppijakso) ja v:sta 1904 kasvitarha- ja
keitto-koulu (6-kuukautinen oppijakso). -— 3.
Seisali-duslaituri Sortavalan-Joensuun rataosalla
Ham-maslahden ja Joensuun asemien välillä 2 km :n
päässä N:n tilasta. A. Es.
Niittymaa ks. Niitty.
Niittymato ks. N i i 11 y-y ö k k ö.
Niittyperhonen (Ccenonympha), pieniä, päältä
ruskeita tai punankeltaisia päiväperhosia, joiden
siivet ovat pyöristetyt, ehytlaitaiset. Suomessa
4 lajia. V. S-s.
Niittyviljelys. Niittykasvit rakastavat
kosteutta suhteellisesti enemmän kuin peltokasvit.
Paitsi sopivaa maan kosteusastetta. on näitten
kasvien menestymiselle eduksi, jos ilmastokin on
kostea. N. onnistuu senvuoksi parhaiten
meri-ilmastossa ja vuoristoissa (alpeilla). Suomessa
ei tällaisia edellytyksiä isommassa määrässä ole.
Meidän niittymme ovatkin, tulvaniittyjä ja
luhtia lukuunottamatta, suurimmaksi osaksi
huono-kasvuisia ja varsinainen n. kannattamatonta.
Tästä onkin seurauksena, että maanviljelyksemme
kehittyessä huonokasvuisia niittyjä on ruvettu
muokkaamaan pelloksi ja niittyala on
vähenemässä. Tilastollisen toimiston v. 1869 vanhojen
karttojen y. m. asiapaperien perustuksella
tekemien laskujen mukaan olisi 1700-luvun lopulla
ja 1800-luvun alussa eli keskimäärin 1813
maassamme ollut niittyä ja niittymaata 1,608,720 ha.
Vv. 1880-85 kaikista kunnista koottujen
tietojen mukaan oli maassamme 1880 niittyä 1.366,882
ha 1. 4,07% ja 1885 1,375,747 ha 1. 4,09% maan
koko pinta-alasta. Tilattoman väestön
alakomitean 1901 keräämien tietojen mukaan oli
niittyala sanottuna v. 1.281,232 ha 1. 3,9% maan koko
pinta-alasta. V. 1910 oli niittyala n. 923,400 ha
1. 2,8% maan koko pinta-alasta. — Niittyjen
kasvullisuuden jätksu vaisuudesta pidetään huolta
pensaita ja puita raivaamalla, mättäitä
tasoittamalla, ojittamalla liian kosteita paikkoja ja
päinvastoin vesittämällä luonnostaan kuivia
niittyjä, kattolannoituksella,
äestämällä ja sopivien ruohojen
siementä kylvämällä. J. F. S.
Niittyvilla (Eriophorum),
sarakasvien heimoon kuuluva
kasvisuku. Kapealehtisiä heinämäisiä
kasveja, joiden kaksineuvoiset
kukat ovat yhdessä tai
useammassa tähkässä. Kukkien keliä on
hajonnut lukuisiksi karvoiksi,
jotka hedelmöitvmisen jälkeen
pitenevät tav. valkeaksi, pitkäksi
„villaksi" ja toimivat pähkyläin
levittäjinä. Meillä 8 lajia, jotka
kaikki kasvavat kosteilla paikoin,
suoniityillä, soissa j. n. e., usein
hyvin runsaslukuisina.
Yleisimmät lajit ovat
kapealehtinen n. (E. polystachyum), jolla
Kapealehtinen
niittyvilla.
1 kukkivana.
2 hedelmien
kypsyttyä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
