- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1205-1206

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Nimi ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1305

Nimi

1206

maisevat jonkin etevän ominaisuuden. Esim.
Aristol>ulos (,.paras neuvoja"). Kallimakhos
(..kauniisti taisteleva"), Theodotos (..jumalien lahja’",
Aspasia (,,tervetullut"). — Suomalainen
pakanuudenaikainen nimistö eroaa
indoeurooppalaisesta pääasiallisesti siinä, että 11 :t suurimmiksi
osaksi olivat yksivartaloisia. Mutta näitten
ohessa käytettiin kuitenkin jonkunverran
liitto-.’yntyisiäkin n:iä. vieläpä niitten rinnalla
indoeurooppalaiseen tapaan niistä syntyneitä
lyhennettyjä muotoja (esim. Aikajoutsi: Aika;
Hyvä-neuvo: Hyvä. Hyvö: Mielivalta: Mieli. Mieles).
Mitä merkitykseen tulee, niin suom. nimistö
harvoin hakee aiheensa ihmiselämän kirjavasta
tuoksinasta, ulkokohtaisesta toiminnasta. Suom.
kansanluonteelle tunnusomaisimpia ovat sellaiset
n :t kuin Kainu. Vaito. Hyvä, Lempiä, Sievo,
jotka kuvastavat niitä ominaisuuksia, joille
suomalainen antoi suurimman arvon:
vaatimattomuutta. hiljaisuutta, hyvyyttä, lempeyttä.
Vanhempain rakkautta lapsiinsa ja hyvää perheväliä
todistavat esim. n :t Ivotovalko. Lempivalko. Onni,
Valvatti. O11 kuitenkin n:iä, jotka todistavat,
että luonteeltaan tyyni suomalainen ilollekin
antoi arvonsa, ja että miehen avuja ja toimia
pidettiin arvossa. Nämä luonteenpiirteet
pilkistävät esiin esim. n:issä Ilo. Ilpo, Remes, Mielio,
Uro. Vaino. Joutsi, Kalpa. Miekka.
Suomalaisten herkkään luounontajuun viittaa suuri joukko
luonnosta otettuja n:iä. esim. Hirvi, Kontio,
Kokko: Tammi. Honka. Mansikka, Paasi, Ilma.
Myrsky. Jo pakanuudenaikaisessa nimistössä
voidaan huomata vierasta vaikutusta. Ovatko
yllämainitut liittosyntyiset 11 :t näin selitettävät, ei
varmasti tiedetä, mutta jo hyvin aikaisin lienee
yksityisiä n :iä lainattu. Vanhoihin germ.
n.-muotoihin viittaavat luultavasti esim. Harjavalta
(ruots. Harald), Hakuni (muin. ruots. llagne 1.
Hogne).

Yllämainittu alkuperäinen indogermaanilainen
.nimenantoperiaate, että 11 :n toinen osa (tai
molemmat osat) oli otettava suvussa ennen
käytetyistä n:istä. muuttui jo hyvin aikaisin
(Skandi-naaviassa vähän ennen viikinkiajan alkua)
nykyään melkein koko maailmassa vallitsevaksi
taviksi nimittää lapsia sukulaisten mukaan (siis
koko heidän niinellänsä). Tämä nimenantotapa
perustuu siihen käsitykseen, että vainajan sielu
n :ii kanssa siirtyy nuoreen sukulaiseen, ja niin
kauan kuin uskottiin tällaiseen sielujen
vaellukseen. nimitettiin tietysti vastasyntyneitä vain
kuolleitten sukulaisten mukaan, mutta kun tämä
lisko hävisi, ruvettiin lapsille antamaan
elävienkin henkilöitten 11 :iä. Samoihin aikoihin
alettiin yhä suuremmassa määrässä käyttää
yllämainittuja lyhennettyjä hyväilymuötoja, ja
nimi-varasto rikastui lainojen kautta. Minne
kristinusko levisi, sinne se toi mukanansa runsaan
määrän hepr., kreik. ja roomal. n:iä.
Varsinkin pyhäinpalvelus 011 tässä suhteessa
huomattava. Kun lapselle annettiin jonkun
pyhimyksen n., annettiin hän samalla tämän
pyhimyksen suojaan. Ruotsissa tavataan 11. Johannes
(Johan. Jon) jo 1000-luvulla ja vähän
myöhemmin seuraavat Petrus. Laurentius, Andreas y. 111.
Jo 1300-luvun alkupuolella nämä n :t ovat
kansankin keskuudessa aivan yleisiä. Muista poh
joismaissa tavallisista vierasperäisistä 11 :istä
mainittakoon lukuisat Hansan aikana kävtäntöön

► ulleet saks. 11 :t. esim. Alhrekt. Bernhard, Ebbe.
Herman. Otto y. m. Nämä rajoittuvat yleensä
kaupunkeihin. Uudemmat kulttuurivirtaukset ovat
tuoneet mukanansa uusia lisiä. 1700-luvulla
mahtava ransk. vaikutus toi joukon varsinkin
nais-nimiä, esim. Charlotte, Henriette. Louise, ja
1800-luvulla nimistöön ilmestyy englantilaisia ja
skotlantilaisia 11 :iä. esim. Harry, Jolin, Annie.
Emmy, Lilly (engl.;. Ossian, Oskar, Selma (skotl..
Ossian-lauluista). Kansallisuusaatteen
aikaansaama kansallinen heräys kiinnitti huomion
menneisiin aikoihin ja muinaisiin muistoihin.
Nimistönkin alalla 011 sentähden renesanssi
huomattavissa kaikissa pohjoismaissa. Yleisiksi
käyvät Skandinaaviassa sellaiset 11 :t kuin Einar,
Fritjof, Hjalmar. Alfhild, llildur. Nanna.
Suomessa taa.s kansanrunoudesta ja erittäinkin
Kalevalasta saadaan kaunis valikoima suomalaisia
n:iä: Väinö. Ilmari. Aino. Kyllikki y. 111.,
joitten lisäksi muista lähteistä tulee joukko nykyään
tavallisia n:iä. kuten Jalo. Jorma, Kari. Soini,
llilja. Maire. Siviä, Suoma.

Sukunimet ovat verraten nuori ilmiö
eu-roopp. kulttuurielämässä. Kuten jo mainittiin,
käytettiin vanhimpina aikoina samassa suvussa
pääasiallisesti samoja nimiosia. N:stä saattoi
siis usein päättää, mihin sukuun henkilö kuului.
Mutta olojen kehittyessä kävi suku nimienkin
tarve tuntuvaksi, ja useimmat kansat ovat
turvautuneet pääasiassa samoihin keinoihin sukujen
erottamiseksi. Tavallisimmat lienevät
patrony-miset 11 :t. jotka sisältävät isän 11:11 joko
liitto-syntyisen sanan osana tai johto- tai
taivutuspäätteellä varustettuna. Edellistä laatua ovat
esim. ruots. Johansson, unk. Pälffy, uuskreik.
Argyropfllos, skotl. Macauley (snn, -ffy s. o. -fi,
pCi-los. Mac = poika), jälkimäiseen ryhmään kuuluvat
esim. suom. Kauppinen, skand. Skilling. Yölsung.
lat. Cornelius, unk. Simonyi. slaav. Romanov:
— Ericus Erici. Olaus Petri, Ereederiekz y. m.
Usein ovat myöskin kaikenlaiset liika- ja
hauk-kumanimet kehittyneet sukunimiksi. Sellaisia ov it
esim. skand. Lang(e). Dickman, Rothe, Bruun;
saks. Soluvarzkoppen, Langebein; lat. Xaso,
Den-tatus, Scævola (= vasenkätinen); suom. Avosuu.
Paljaspää. Porsaanjalka, Pukinniska (1500- ja
1600-luvuilla). Kuta yleisemmiksi sukunimet
tulevat. sitä kirjavammiksi käyvät aiheet. Hyvin
tavallisia ovat ammattiin, säätyyn viittaavat
n :t. esim. saks. Miiller. Kraemer
(rihkamakauppias), Schneider (räätäli): ransk. Boulanger (lei
puri), Charpentier (kirvesmies); engl. Taylor
(räätäli), Baker (leipuri); suom. Suolenkääntäjä.
Kankuri. Paikkari (1500- ja 1600-luvuilla), Rau
tio. Seppä. Kotiseudun tai kotipaikan n:stä
johtuneet sukunimet ovat niinikään hyvin
lukuisat. Jo 1100-luvulla olivat Etelä-Saksassa,
Ranskassa ja Englannissa ylhäiset suvut nimittäneet
itsensä kotitilansa mukaan, jonka 11:11 eteen
liitettiin prepositsioni: saks. von, ransk. de, it. di,
della, mitkä sittemmin aateloittaessa tavallisesti
sovitettiin aatelittoman n:n eteen.
Skandinaaviassa ja Suomessa tavataan tosin jo
keskiaikana muutamia aatelisia sukunimiä, kuten
Puke. Sture y. 111. Ruotsissa. Tavast, Djeki:,
Kurki, Renkonen, Karpalainen, Kirves v. m.
Suomessa, mutta vasta 1500-luvulla ne käyvät
yleisemmiksi, johtuen usein suvun vaakunasta,
kuten Stiernkors, Renhufvud v. 111. Muissa sää

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0631.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free