- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1207-1208

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Nimi ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1181

Niittyjen kasteleminen—Niittyvilla

1208

dvissä sukunimen tarve ilmaantuu vasta
myöhemmin. Paikannimiin nämätkin useimmin
palautuvat, ja kun samoihin aikoihin humanismin
aatteet saapuivat pohjolaan, saivat n :t usein
lat. tai kreik. päätteen tai käännettiin n :t tälle
kielelle. Täten saatiin Ruotsissa esim. Berg-n :stä
milloin Bergius, milloin Moutius, Mont inu.s,
Montelius, Montander (ruots. berg, lat. möns,
gen. montis = vuori). Suomessa esim. Pesonen,
Äimälä, Hirvelä. Kettunen. Linna saivat muodot
Pesonius, Æjmelæus. Alcenius (lat. aloes = hirvi).
Alopæus (kreik. alöpëks = kettu), Castrén (lat.
castrum = linna). Suomessa käännettiin, ruotsin
kielen päästyä maassamme valtaan, n :t usein
myöskin ruotsiksi, esim. Aspelin (< Haapkvlä),
Frosterus (< Pakkala), Snellman (<
Virkkunen), Lönnrot (< Vahter’oja). Mutta ajat
muuttuvat. 19:nnen vuosis. mahtavin
aatevirtaus, kansallisuusaate, aiheutti sukunimien alalla
päinvastaisen ilmiön. Vanhat suom. n:t ovat
taas suuressa määrin tulleet käytäntöön, ja
viime aikoina on sukunimien
suomalaistuttami-nen käynyt hyvin tavalliseksi. Sukunimet
kuvastavat siis selvästi aikansa aatteita ja
pyrkimyksiä. [A. F. Pott, ,.Die Personennamen,
ins-besondere die Familiennamen" (2:nen pain.
1859). Kleinpaul. ..Menschen- und Völkernamen"
(1885), A. Fick. „Die griech. Personennamen
in ihrer Bildung erklärt und systematisch
geordnet" (2:nen pain. 1894), W. Schulze,
„Zur Gesc-hiehte lat. Eigennamen" (1904),
E. Förstemann, ,,Altdeutsches Namenbuch" I
(2 :nen pain. 1900). M. Schönfeld. ..Wörterbuch
der altgerm. Personen- und Völkernamen"
(1911), A. Socin. ..Mittelhochdeutsches
Namenbuch" (1903), F. Stark. ..Die Kosenamen der
Germanen" (1868), W. G. Searle, ..Onomastieon
anglo-saxonieum" (1897), H. Naumann.
„Altnor-dische Namenstudien" (Acta germanica. 1912),
O. Nielsen. ,.01ddanske personnavne" (1883), E. H.
Lind, ..Norsk-isländska dopnamn ocli fingerade
namn från medeltiden" (v:sta 1905), I. Aasen,
..Norsk navnebog" (1878). M. F. Lundgren,
..Per-sonnamn från medeltiden. A-Lit." (Svenska
lands-målen 1892-96). A. Grape. „Studier öfver de
i fornsvenskan inlånade personnamnen", I (1911),
A. O. Freudenthal. „Om nyländska mans- och
kvinnonamn under medeltiden" (Suom.
muinais-muisto-vhd. aikakausk. 2, 1877), A. V. Forsman.
..Pakanuudenaikainen nimistö" (1891), E. Tegnér,
..Om svenska familjenamn" (Nord. tidskrift
1882), A. Noreen, „Vårt språk" V ja ..Spridda
studier" 111 (1913), A. ja E. Noreen, ..Svenska
familjenamn vid början av 1900-talet" (1907).
V. Dahlerup ja J. Steenstrup, ..Navnebog"
(1902).]

2. Kansannimet viittaavat usein
samanlaisiin nimiaiheisiin kuin henkilönimet. Otak
suttu polveutuminen on aiheuttanut
vanhan ihmiskunnan jaon seemiläisiin, haamilaisiin
ja jafetilaisiin kansoihin (Noan kolmen pojan.
Somin. Hamin ja Jafetin mukaan).
Asuinpaikan mukaan ovat esim. roomalaiset (Rooman
kaupunki) saaneet n:nsä. Erilaisiin
ominaisuuksiin ja rotumerkkeihin viittaa suuri
joukko kansannimiä, usein naapurikansojen
antamia. Sellaisia ovat esim. maurilainen ja
neekeri (musta), friisiläinen (kiharatukkainen),
langobardi (pitkäkirves). Vaatetus ja

aseet ovat niinikään usein antaneet aihetta
nimityksiin. Niin esim. roomalaiset nimittivät
germaaneja ,,housunkantajiksi" (bracati).
Ger-maanisana taas mahdollisesti johtuu sanasta
ger, geirr (keihäs; siis „keihäsmies"). Tähän
verrattava on kheruski (goot. hairus, isl. hjörr =
miekka). Kansannimet ovat muuten joko
kansan itsensä käytäntöön ottamia tai naapureitten
antamia. Edelliset ovat tavallisimmin lähteneet
korkeasta itsensä arvostelemisesta, jälkimäiset
taas ovat ylimalkaan halventavaa laatua. Usein
on tapahtunut, että kansa aikojen kuluessa on
joutunut useitten muitten kansojen
naapuruuteen ja siten saanut useita n:iä. Niinpä esim.
mustalaisilla: saks. Zigeuner, ruots.
tat-tare (Tatariasta kotoisin oleva), ransk.
bolie-ni i e n s Iböömiläinen), engl. g y p s i e s, esp.
gitanos l molemmat viimemainitut viitaten
Egyptiin). Itse he käyttävät nimityksiä k ä 1 e,
m el lei e (mustat), sinde (Sind- 1. Indus-joen
varrella asuvat), manusch (ihminen), rom
(heimo). Saksalaiset käyttävät itsestään n :eä
deutsch e (= ruots. tv s k), ranskalaiset sen
sijaan nimittävät heitä n :llä allemands
(vanhojen alemannien, „temppelikansan".
mukaan, mysaks. a 1 a h = temppeli) ja englantilaiset
n :llä ger ma ns. [R. Kleinpaul. ,. Menschen- und
Völkernamen" (1885), „Länder- und
Völkernamen" (1910), R. Geete. „Om några allmännare
folknamns ursprung och betydelse" (Ymer 1887).]

3. Kotieläinten kin n :iä on
jonkunver-ran tutkittu. Kirjallisuutta: J. Nordlander.
.,Norrländska husdjursnamn" (Svenska
lands-målen I. 1880), R. Kleinpaul, „Wie heisst der
Hund?" (1889), H. Ojansuu. ..Kotieläintemme
suomenkielinen nimistö" (1912).

4. Paikannimet, ks.
Maantieteellinen niznitied e. R. S.

Nimikirjain, nimen alkukirjain, vrt. I n i
t-s i a a 1 i.

Nimikuvio = monogrammi (ks. t.).

Nimilappu ks. Etiketti 1.

Nimileimasin ks. Leimasin.

Nimilevy ks. Etiketti 1.

Nimineuvos, Venäjällä ja Suomessa
yhdeksännen luokan arvonimi (alikapteenin arvo).

Nimiosa, se osa näytelmässä, joka on
antanut näytelmälle nimen, kuten esim. Hamlet.

Nimipastori ks. Varapastori.

Nimipyhimys 1. n i m i k k o p y h i m y s, se
pyhimys, jonka mukaan henkilö (katolisilla
varsin yleisen tavan mukaan) on saanut
nimensä.

Nimisana, substantiivi (ks. t.). myös
nomini (ks. t.).

Nimisjärvi. pieni n. 1,5 km pitkä järvi
Säräis-niemen pitäjän Kukkolan kylässä. Laskee
vetensä Oulujärven luoteispäähän n. 4 km Oulujoen
niskasta eteläänpäin lyhyen Nimisojan kautta.
Järven rannoilta on löydetty huomattavia
kivikautisen asutuksen jätteitä. N. 3-4 dm vahva,
runsaasti löytöjä sisältävä kulttuurikerros ja
tulisijat esiytyvät enimmäkseen aivan
ranta-kivien lomassa. Kaikkiaan on järven
ympäristöltä saatu talteen hyvän joukon kolmattasataa
kiviesinettä sekä lisäksi toistatuhatta
savi-astianpalasta ja saman verran iskettyjä
kivi-lastuja. Saviastioista on osa Itä- ja
Pohjoissuomessa tavalliseen, kampa-aiheilla koristel-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0632.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free