Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Nippon ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1181
ja kummallakin sivulla epäkäslihaksen kalloon
jatkuvat osat. Alaspäin n. häviää ilman
huomattavaa rajaa. N. näkyy selvästi laihoilla
ihmisillä, lihavilta se kokonaan puuttuu. Y. K.
Niskanjäykkyys (opisthotonus), niska- ja
selkälihasten jatkuvasta supistumisesta johtuva
niskan jäykistyminen ja taipuminen taaksepäin:
esiintyy muutamissa kouristuksentapaisissa
tiloissa ja varsinkin aivokalvotulehdukseen
viittaavana merkkinä. .1/. O-Ii.
Niskaoja ks. Ojitus.
Niskasauma, muuratun holvikaaren
ensimäi-nen sauma (= kantasauma).
Niskoittelu, tottelemattomuus julkisen
viranomaisen määräyksiä kohtaan. Suomen oikeudessa
ei ole mitään yleistä säännöstä n :sta.
Sitävastoin laki sisältää rangaistusmääräyksiä
erityisiä 11.-tapauksia varten. (Rikoslain 16 luvun 1 ja
2 §, 44 luvun 6 ja 23 §, Ulosottolain 3 luvun 33 §,
Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 2 §, 14 luvun
2 ja 3 §.)’ A. Ch.
Nissa ks. N i s.
Nissan, joki Etelä-Ruotsissa, lähtee
Jönköpingin länsipuolelta 300 m yi. merenp., virtaa
etelä-lounaista pääsuuntaa, laskee Halmstadin
luona Kattegatiin; 200 km. vesialue 2.680 km3.
Suurimmat lisäjoet Västeråu vas.. Kilaån oik. —
N. on yleensä vähävetinen, käytetään
uittoväylänä. Suupuolella lohikalastusta. — N:n laaksoa
kulkee ikivanha tie sisämaahan, Nissastigen.
Nissen, Heinrich (1839-1912), saks.
historioitsija ja muinaistutkija, vak. professori
v:sta 1870 Marburgissa, v :sta 1877
Göttinge-nissä, v:sta 1878 Strassburgissa sekä 1884-1911
Bonnissa. N:n huomattavimmat teokset ovat:
,,Das Templum" (1869), „Pompejanisclie Studien
zur Städtekunde des Altertums" (1877),
..Ita-liache Landeskunde" (1 :nen os. 1883, 2:nen os.
1902), ,,Griechiselie und römische Metrologie"
(2:nen pain. 1892, julkaistu Iw. v. Müllerin
toimittamassa teoksessa ..Handbucli der klassischen
Altertumsvvissenschaft"), ..Orientation" (1906-10).
E. R-n.
Nissen, Henriette (N.-S a 1 o m a n)
(1819-79). ruots. laulajatar, Jenny Lindin kilpailija,
Garcian ja Chopinin oppilas. Esiintyi 1843-48
Ranskassa, Italiassa, Pietarissa. Lontoossa ja
Skandinaaviassa, 1849-50 enimmissä Leipzigin
Gewandhaus-konserteissa, ja senjälkeen yhdessä
miehensä, tansk. säveltäjä Salomanin kanssa eri
paikoissa, kunnes 1859 tuli opettajaksi Pietarin
konservatoriin. V. 1881 julkaistiin hänen
laatimansa lauluoppijakso. I. K.
Nisu ks. V e h n ä.
Nisula, perintötalo Jyväskylän
maaseurakunnassa 1 km Jyväskylän kaupungista. Pinta-ala
955.936 ha. Tilan omisti vv. 1868-89 piirilääkäri
Wolmar Styrbjörn Schildt (Kilpinen). Nyk.
omistaja (1913) hänen poikansa maanvilj. A. Schildt.
A. Es.
Nisä (mamma), nisäkästen maitorauhanen
ympäröivine side- ja rasvakudoksineen. ks.
M a i t o r a u h a s e t.
Nisäkkäät 1. imettäväiset (Mammalla,),
lämminverisiä, keuhkoilla hengittäviä,
nelijalkaisia karvapeitteisiä luurankoisia, joilla on
maito-rauhaset ja jotka harvoja poikkeuksia
lukuunottamatta synnyttävät eläviä sikiöitä.
Ruumiin-rakennuksen tasamukaisen kehityksen ja täy-
1216
dellisyyden puolesta n., joihin ihminenkin
rakennuksensa ja kehityksensä puolesta on luettava,
ovat luurankoisista korkeimmalla
kehityskan-nalla. Erittäinkin on huomattava aivojen suuri
kehitys tässä eläinluokassa. Ruumiin koko
vaihtelee suuresti, muutamat, kuten isot valaat, ovat
nykymaailman kookkaimmat eläimet, mutta on
sukuja, kuten päästäisissä, jotka käsittävät ai
van kääpiömäisiä lajeja. Mukautuminen
erilaisiin elämänehtoihin on n:n luokassa mitä
suurin, ja sen mukaan myös vaihtelee ruumiin
ja yksityisten elinten muoto, vaikka sisärakenne
onkin pääkohdissa kaikilla sama. Varsinkin
jalkojen, hampaiston ja leukojen muodostus on
erinomaisen vaihteleva.
Silmäänpistävimpiä n:lle ominaisia
tunnusmerkkejä on niiden karvapeite; se on yhtä
ominainen niille kuin höyhenpeite linnuille.
Hyvällä syyllä on niitä senvuoksi sanottu
karva-eläimiksi. Karvaisuus suojelee ruumista lämmön
vaihteluja vastaan ja on siten keino tasaisen
ruumiinlämmön säilyttämiseksi, samalla kuin
sillä on merkitystä muissakin suhteissa, esim.
tuntoaistimen palveluksessa. Karvat ovat
rihma-maisia sarveismuodostuksia, joiden laatu
kuitenkin on hyvin moninainen: on tuntokarvoja,
villa- ja peitinkarvoja, jouhia, harjaksia,
piikkejä, harvoin ruumista peittävät sarveisaineiset
suomut ja luutuneet kilvet (muurahaiskävyillä
ja vyötiäisillä). Hyvin paksunahkaisilla n :llä
karvaisuus jää vaillinaiseksi (elefantti,
virtahepo) tai on miltei tykkönään surkastunut (useilla
vesinisäkkäillä). Heleät värit ovat harvinaisia.
Lukuunottamatta karvoja ja muita ihon
sarveismuodostuksia (kynsiä, kavioita) on ihon laatu
muutenkin erittäin tunnusmerkillinen n:lle:
ihossa on hyvin runsaasti rauhasia (hiki- ja
talirauhasia v. m.), jossa suhteessa imettäväiset
sangen jyrkästi eroavat matelijoista ja
linnuista. Merkillisimmät ovat maitorauhaset, jotka
usein kohenevat ruumiin pinnasta nisinä ja
aukeavat nänneihin ja joiden eritteellä (maidolla)
emot ruokkivat nuoria poikasiaan. Paikan
muuttoeliminä toimivat raajat ovat vahvasti
kehittyneet ja ovat. etenkin niiden ulommat
osat. mitä moninaisimmin muodoltaan
mukaan-tuneet erilaisten elämäntapojen vaatimuksiin:
kävelemiseen, juoksemiseen, hyppäämiseen,
kiipeämiseen. kaivamiseen, lentämiseen, uimiseen.
Näemme yksivarpaisia jalkoja kavioeläimillä,
evänmuotoisia valailla, lentimiksi muodostuneita
lepakoilla, tarttumiseen sopivia käsiä apinoilla
ja ihmisellä, lapiomaisia kaivinjalkoja
maamyy-rällä y. m. Varpaitten päitä suojelevat
sarveisaineiset kynnet; ne ovat useimmiten kapeita ja
suippoja, vieläpä teräväpäisiä, toisinaan litteitä,
levyn muotoisia (apinoilla) tai muodostuneet
kavioiksi (kavioeläimillä ja sorkkaeläimillä).
Mikäli eläin astuu niin, että koko jalkapohja
koskettaa maahan tai ainoastaan varpaat,
nimitetään sitä kanta-astujaksi (karhu, ihminen) tai
varvasastujaksi (kissa, koira). Hyvät juoksijat
kuten hevonen nojaavat varpaitten kavioon
päättyviin päihin.
Tärkeämpi vielä on pääkallon muodostus.
Kaikki sen luut ovat kiinteästi toisiinsa
liittyneet, ainoastaan alaleuka on liikkuva. Ominaista
kaikille n:lle on, että pääkallolla on niskareiän
luona 2 nivelnastaa, joilla se niveltyy ensimäi-
Niittyjen kasteleminen—Niittyvilla
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
