Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Nisäkäsliskot ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1181
Niittyjen kasteleminen—Niittyvilla
1217
seen kaulanikamaan. Il a m p a a t, jotka aina
ovat erityisissä hammaskuopissa, ovat hyvin
erilaisia. samoinkuin ravinnon ottaminen ja sen
laatu. Pääasiallisesti työnjaon ja paikkansa
mukaan leuoissa erotetaan: 1) etuhampaat, usein
taltan muotoiset, välileuoissa. useimmiten 3 joka
leuka puoliskossa; 2) kulmahampaat, tavallisesti
suipot, kekomaiset. yksi kummallakin puolen
molemmissa leuoissa, nim. ensimäisenä ; ne ovat
toisinaan kehittyneet pitkiksi torahampaiksi,
toisinaan surkastuneet tai kokonaan hävinneet esim.
jyrsijöillä; 3) kulmahampaita seuraavat
nystermäiset, tai kapeateräiset poskihampaat, korkeammilla
n:llä enintään 7, joista ensimäiset voivat olla
yksijuurisia ja jotka silloin nimitetään
väliham-paiksi erotukseksi varsinaisista poskihampaista
(takahampaista). Hampaitten säännöllinen luku
(44) on eräillä(etenkin hammasvalailla)suuresti
lisääntynyt, yleisemmin huomataan eri lahkoissa,
heimoissa ja suvuissa tässä suhteessa vähentymistä
tapahtuneen. Laiskiaisilla ja useimmilla
vyötiäisillä on vain harvoja hampaita, niitä tvkkönään
vailla ovat nokkasiili, muurahaiskävyt,
muurahaiskarhut ja hetulavalaat. Nokkaeläimellä on
nuoruudessaan poskihampaita, mutta täyskasvuinen eläin
saa niiden sijaan sarveislevyt. Useimmilla n:llä
tapahtuu kerran useampien tai harvempien
hampaiden vaihdos -— varsinaiset poskihampaat
eivät vaihdu — ja erotetaan senvuoksi
maitoham-paisto ja pysyväinen hampaisto (diphyodontiset
n.). Muutamilla ei tapahdu tällaista vaihdosta
(monophyodontiset n.). Hampaiden muodosta ja
hampaiston laadusta voi yleensä päättää, miten
eläin ottaa ravintonsa ja minkälaista tämä on.
Myös ruuansulatuskanava osoittaa
erilaisuuksia. ravinnon mukaan: eläimellistä
ravintoa käyttävillä on yksinkertainen mahalaukku,
kasvinsyöjillä se on erilaistunut, täydellisimmin
märehtijöillä, joilla se on neliosastoinen.
Hengityselimet ovat hyvin
täydelliset. Keuhkoissa ilmatorvien tiheästi haarautuvat
loppupäät päättyvät ohutseinäisiin
tertunmuotoi-siiu keuhkorakkoihin. Kurkunpään nieluaukolla
on kurkunkansi (epiglottis), joka niellessä estää
ravintoa menemästä henkitorveen.
Sydän on nelilokeroinen, vasemman ja oikean
puoliskon välillä on täydellinen väliseinä. Veri
sisältää tumattomia punaisia verisoluja.
Ruumiinlämpö on hyvin tasainen, 36-39° C,
nokka-eläimillä kuitenkin huomattavasti vaihteleva
ympäröivän lämpötilan mukaan. Rintaontelo on
täydellisellä väliseinällä, pallealla, erotettu
vatsaontelosta. Kylmässä ilmanalassa muutamat lajit
(karhu, mäyrä, murmeli) talveksi vaipuvat
horros-tilaan, talviuneen, jolloin ainevaihdos tapahtuu
hitaasti ja ruumiinlämpö alenee melkoisesti.
N:n aivot ovat erittäinkin siitä
huomattavat, että isot aivot yleensä ovat kookkaat
verrattuina muihin aivo-osiin. Suurimmat aivot
selkäytimeen verrattuna on ihmisellä. Älyn puolesta
alhaisella kannalla olevilla n :llä on sileäpintaiset
aivot, muilla poimuiset.
Aistimet ja aistit, varsinkin haisti, ovat
tavallisesti erinomaisen kehittyneet, mutta yleensä
ne eivät samalla eläimellä ole kaikki yhtä
täydelliset ja tarkat, ja usein toisen aistin suurempi
kehitys korvaa toista, joka on heikompi. Ominaista
nisäkkäille on, että rumpukalvon ja sisäkorvan
välissä on kolme kuuloluuta. Aistinelinten
ulko-4t VI. Painettu w/614.
naisten osien, kuten korvalehden, kuonon, kielen,
silmän muodostuksessa tavataan hyvin paljon
vaihtelevaisuutta.
Ainoastaan nokkaeläimet munivat ja ovat
vailla nisiä, kaikki muut n. synnyttävät eläviä
poikasia, ja nämä imevät synnytyksen jälkeen
lyhyemmän tai pitemmän aikaa emon nisistä,
joiden luku vaihtelee (2-18) sukujen mukaan.
Yh-dyselämä uroksien ja naaraksien välillä on toi
silla monogaaminen (useat petoeläimet ja apinat),
toisilla polygaaminen (useat märehtijät ja
useimmat jyrsijät) tai se on aivan lyhytaikainen.
Hedelmällisyyteen nähden on
jotakuinkin vallitsevana sääntönä, että raskauden
tila kestää suurilla lajeilla yleensä kauvemmin
ja poikasten luku on pienempi kuin pienillä
lajeilla. Suuresta sikiäväisyydestään ovat
tunnetut monet jyrsijät. Poikasiaan kohtaan ainakin
naarakset tavallisesti osoittavat hellyyttä ja
suojelevat niitä rohkeasti, mutta, jyrsijöitä
lukuunottamatta. ei huomata sellaista taipumusta
taidokasten pesien rakentamiseen, joka yleisesti
ilmenee linnuilla.
Aikaisimmat nisäkäsmuodot tunnetaan
ylemmistä triaskauden kerrostumista. Ne olivat
lähinnä sukua pussi- ja nokkaeläimille. Alempiin
amniootteihin suorastaan yhdistäviä välimuotoja
ei tunneta. Nykyisessä eläinmaailmassa erotetaan
noin 2,600 nisäkäslajia, sukupuuttoon kuolleitten
ja vain kivettyneinä tunnettujen lajien luku
nousee yli 3,000. ’
Nykyään elävät n. voidaan luonnollisen
sukulaisuutensa perusteella ryhmitellä seuraavasti:
Aliluokka I. Lahko 1. Nokkaeläimet
(Monotremata). Aliluokka II. Pussi eläimet
f Marsupialia). Lahko 2. Pussipedot
(Zoo-pliaga). Lahko 3. Kasvinsyöjät
pussieläi-met (Phytophaga). Aliluokka III.
Istukal-liset (Placentalia). Lahko 4.
Hampaatto-m a t (Edentata). Lahko 5. Hyönteissyöjät
(Insectivora). Lahko 6. Siipijalkaiset
(Chiroptera). Lahko 7. Petoeläimet (Carnivora
1. Eerce). Lahko 8. Jyrsijät 1. Nakertajat
(Rodentia 1. Glires). Lahko 9. Kavioeläimet
(Perissodactyla). Lahko 10. Sorkkaeläimet
(Artiodaclyla). Lahko 11.
Elefanttieläi-met (Proboscidea). Lahko 12. Tamaanit
(Lamnungia). Lahko 13. Valaat (Cetacea).
Lahko 14. Sireenieläimet (Sirenia). Lahko
15. Puoliapinat (Prosimiæ). Lahko 16. Y
1-häiseläimet 1. kädelliset (Primates).
[M. Weber, „Uie Säugetiere" (1904); A. J. Mela,
„Zoologia kansalaisille" (1896).] K. M. L.
Hisäkäsliskot 1. teromorfit
(Thero-morpha), omituinen ryhmä varsin
monimuotoisia, osaksi suurikokoisia, permi- ja triaskauden
maaliskoja, vanhin tunnetuista matelijaryhmistä.
Alkuperäisiltä ominaisuuksiltaan, jollaisia ovat
kaksoiskoverot nikamat ynnä päälaenreikä, n.
muistuttavat stegocefaaleja; toiselta puolen
monet lähentelevät nisäkkäitä piirteissä sellaisissa,
kuin lantionluiden yhteenkasvettuminen ja
hampaitten erilaistuminen etu-, kulma- ja
poskihampaiksi. N:n kaltaisista matelijoista
arvellaankin yleisesti nisäkkäiden juontavan alkuperänsä.
N:n alaryhmiä ovat: jykevärakenteiset,
moni-hampaiset pareiosauriot, joihin
leuka-lisko (ks. t.) kuuluu; suuret, sisiliskomaiset
anomodontit sarveiskatteisine suupielineen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
