- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1243-1244

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Nogaret ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1243

Noifausko—

Noitavainot

1244

a. b. c.

Kuva 2. Lappalainen noitarumpu (maijumainen tyyppi).
n. Kehys sivultapäin katsottuna. I. Rummun pohjapuoli.
c. Rummun kalvon paälispuoli.

muutamien muiden luonnonkansojen keskuudessa.
Rummun muoto ja koko vaihtelevat jonkun
verran eri kansoilla. Siperialainen n. muistuttaa
tekotavaltaan suurta seulaa, sillä se on
muodostettu siten, että säämisköity nahka on
pinnoitettu vanteeksi taivutettuun puukehykseen ;
avoimelle puolelle on kiinnitetty poikkipuu — joskus
se on ristinmuotoinen — kädensijaksi. Tämä
onkin n :n yleisin ja yksinkertaisin muoto (vrt.
kuva 1). Kehys, minkä tulee olla yhtä puuta,
taivutetaan eri seuduilla vallitsevien tapojen
mukaan joko ympyrän tai soikion muotoiseksi.
Luulajan ja Tornion lappalaisilla on edellisen ohella
vielä tavattu sellainenkin muoto, jossa puukehys
on kuperan kannen tai maljan muotoinen, jonka
pohjaan on tehty reikäpari kädensijaksi (ks.
kuva 2). Jotta ääni oikein kumajaisi, lämmittää
noita rummun kalvoa tulessa, ennenkuin hän
ryhtyy sitä käyttämään s. o. päristämään
vasaran tapaisella esineellä. Lappalaisilla „vasara"
oli valmistettu poron luusta ja taitehikkaasti
koristeltu. Huumauksen aikaansaamista
tarkoittanevat myös kaikenlaiset rummun kehykseen
ripustetut luu- ja metallihelistimet sekä
kuvatkin, joita toisinaan on piirretty rummun kalvolle
(vrt. kuva 2). Viimeksimainituita on
lappalais-rummuissa varsin runsaasti; eräiden jo
siperialaisessa n :ssa tavattavien alkuperäisten
piirrosten lisäksi on niissä runsas määrä — joskus
toista sataa — kuviota, joista useimmilla on
mytologinen merkitys ja jotka senvuoksi ovat
arvokas lähde lappalaisten uskonnon tutkimukselle.
Lapp. n:n muuttumisesta arpomisvälineeksi ks.
G o b d a s. — Monet luonnonkansat ovat
pitäneet n :ua elävänä olentona; usein sillä on
erikoinen haltiakin. Joskus valmistetaan rummun
kehys pyhässä paikassa kasvaneesta puusta, jota
uhrilahjoin on lyyliteltävä. [Julius Krohn,
,,Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus"
(1894) ; J. Stadling, ,,Shamanismen i Norra Asien"
(Populära etnol, skrifter 7; 1912); G. Hällström.
„Lappt ramman" (Fatab.uren; 1910).] U. Ilbg.

Noitausko k s. S a m a n i s m i.

Noitavainot. Kaikkien luonnon- ja
sivistyskansojen keskuudessa on kautta aikojen ollut
tavattavissa käsityksiä, joiden mukaan ihminen
voi joko erityisen luonnonvarustuksen
perustuksella tai erinäisiä menettelytapoja noudattamalla
saavuttaa yliluonnollisia kykyjä, kuten aisteista
riippumattoman tietokyvyn, kyvyn tehdä itsensä
näkymättömäksi, lentää ilmassa, muutella
painoaan, hallita salatuita voimia ja näkymättömiä

henkivaltoja, ja vaikuttaa niiden kautta
aineelliseen maailmaan. Vanhassa testamentissa
noita-voimia pidetään aivan todellisina (2 Moos. 7n, j,;
83, 14; 5 Moos. 18,„; 1 Sam. 287 seur.) eikä
Uusikaan testamentti tee käsitystavassa ratkaisevaa
muutosta, vaikka Jeesuksen Jumala-suhde itse
asiassa kohottaakin hänet kaikkien pimeiden
voimien yläpuolelle. Mutta keskiajalla noituuden
käsite saa melkoisesti uuden värityksen.
Noidilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka ovat tehneet
liiton paholaisen kanssa ja muodostavat herransa
johdossa järjestetyn mahdin, joka työskentelee
määrättyjen tarkoitusperäin saavuttamiseksi.
Erityisinä vuodenaikoina, kuten toukokuun 1 :n
päivän vastaisena yönä. ajateltiin noitain luudilla,
pukeilla y. m. omituisilla ratsuilla lentäen
savupiipun kautta lähtevän matkalle Hornaan, joka
eri maissa sijoitettiin eri seutuihin. Siellä he
viettivät n. s. noitainsabattia, johon kuului
rivoja tansseja, mässäystä ja irstailua paholaisten
kanssa. Palkaksi paholaisen kanssa tekemästään
liitosta ja hänelle osoittamastaan
kunnioituksesta noitain arveltiin saavan yliluonnollisia
kykyjä, joita he sitten käyttivät kristittyjen
viettelemiseksi uskottomuuteen ja heidän
vaivaami-sekseen kaikin ajateltavin keinoin.

Tälle kansanuskolle kirkko antoi virallisen
tunnustuksensa 13:nuen vuosis. alusta alkaen.
Samoihin aikoihin, jolloin inkvisitsioni rupesi
suorittamaan kerettiläisten hävittämistyötä, paavi
1233 julkaisemassaan bullassa ..Vox in Rama"
asettui noituutta vastaan, käsitellen sitä
todellisena voimana, ja Avignonin paavien Johannes
XXII:n ja Benediktus XII :n edelleen
kehittä-mänä noituuskäsite ja siihen liittyvät
kirkolliset periaatteet saivat sijan kanonisessa
oikeudessa. Noituutta oli käsiteltävä
kerettiläisyytenä. koska liitto paholaisen kanssa tiesi
elävästä Jumalasta luopumista ja noidat herransa
kautta muodostivat yhteyden niinkuin
harhaoppiset lahkokunnan. Skolastiset jumaluusoppineet.
Tuomas Akvinolainen etupäässä, muodostivat
erityisen teorian noituuden „tieteelliseksi"
ymmärtämiseksi. ja paavit julkaisivat sitä vastaan
useita bullia. Huomattavimpia niistä on
Inno-centius VIII:n 1484 julkaisema „Summis
desi-derantes affectibus", jossa paavi luettelee suu
ren joukon mitä erilaisimpia pahoja tekoja
noitain valtapiiriin kuuluvina ja antaa
inkvisiittorien toimeksi hävittää heidät.

Tällaisiin käsityksiin perustuivat ne
surullisen kuuluisiksi tulleet n., jotka, ajoittain
todelliseksi raivoksi yltyen, vv. 1300-1700 kulkivat
läpi kaikkien Länsi-Euroopan maiden,
protestanttisetkin niihin luettuina. Noitien tutkiminen
siirtyi myöhemmin inkvisiittoreilta maallisille
tuomioistuimille, mutta se ei suinkaan tuottanut
vainotuille lievennystä, sillä yleiset
harhakäsitykset sitoivat molempia yhtä lujasti.
Tuomarien varsinaisena käsikirjana oli dominikaanien
1487 julkaisema ja sittemmin kymmeninä
painoksina maailmaan levinnyt teos „Malleus
ma-leficarum" (..Noitain vasara"), jossa
keskiaikaiset noituutta koskevat haaveet oli asetettu
järjestelmään, esitetty tutkittaville noidille
tehtävät kysymykset ja suunniteltu muutenkin
oi-keusmenettely heitä vastaan. Jutun alkamiseen
ei tarvittu muuta kuin pelkkä huhupuhe,
todistajiksi kelpasivat kunniattomat ja pannassa ole-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0650.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free