- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1251-1252

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Nokitähkä ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1251

jalat lyhyet, varpaiden välissä uimaräpylä. nokka
litteä ja leveä, sorsan nokkaa muistuttava.
Ruumiin pituus n. 4G cm. häntä 14 cm. Kaivaa
pesänsä rantatörmiin. Syö pieniä vesieläimiä. —
N : ii n lienevät luettavat vanhimmat tunnetut
nisäkkäät, joiden jätteitä on tavattu jo
trias-kerrostumista. II. A. 8.

Nokkahakku, teräväkärkinen kivihakku.

Nokkahauki fBelone vulgaris), rakkosuisten
alalahkoon kuuluva kala, jolla on pitkä hoikka
ruumis, pienet suomut ja pitkäksi nokaksi
venyneet leuat. Selkäpuoli mustanvihreä, vatsapuoli
hopeanvalkea. Pituus 60-80 cm. tai enemmänkin.
Elää Atlantin-meressä, Välimeressä,
Pohjanmeressä ja Itämeressä. Suomessa harvinaisena
Ahvenanmeressä. Pohjanlalidessa ja
Suomenlah-dessa. Ahnas petokala. Liha vähäarvoista.

II. A. S.

Nokkakalat (Mormyridæ), troopillisessa
Afrikassa elävä kalaheimo, jonka tunnetuimmat
edustajat ovat Niilissä elävät Niili-ankerias
I Mormyrns oxyrhynchus), Niili-karppi (M.
cyprinoides) ja Niili-hauki (Gymnarchus
ni-loticus).

Nokkasiili ks. Nokkaeläimet.

Nokkavalas (Hyperoodon bidens) on 6-8 m
pitkä hammasvalas, jonka turpa on kapea,
nokka-mainen, otsasta suorakulmaisesti ulkoneva.
Täysikasvuisella n:lla on vain 2 hammasta alaleuassa,
poikasilla useita hampaana iheita molemmissa
leuoissa. Elää Pohjois-Jäämeressä ja Atlantin
pohjoisosissa. Syö nilviäisiä ja pieniä kaloja.
N:ta pyydystetään innokkaasti sen päästä
saatavan rasvan vuoksi. II. A. 8.

Nokkavarpunen (Coccothraustes vulgaris) on
erinomaisen vahvanokkainen, suurenpuoleinen
(18-20 cm pitkä) peipposlintu. Höyhenistö on
kellanharmaan-, ruskean-, mustan-, valkean- ja
sinihohteisenkirjava. N. on tavattu Suomen
eteläosissa pesivänä vain pari kertaa, mutta
yksinäisiä lintuja on huomattu verraten usein,
keski- ja pohjoisosissakin. Varsinaisesti n. on
levinnyt Keski- ja Etelä-Eurooppaan ja
Länsi-Aasiaan. Elää metsissä, syö marjoja ja
siemeniä. ’ E. 11’. S.

Nokkaverovoi ks. K v m m e n v k s e t.

Nokkonen (Urtica), n. 30 lajia käsittävä
kasvisuku, josta Urticaceae-heimo on saanut nimensä;

ruohokasveja, joilla on
vastakkaiset, tavallisesti karheat,
poltinkarvoilla (ks. t.)
varustetut. sahalaitaiset lehdet ja
tav. yksineuvoiset, kehälliset
pienet kukat tertuissa.
Kukan pohjaluku on 4. Hedelmä
pähkylä. Meillä 2 lajia,
molemmat hyvin yleisiä. Yli 1 m
korkuiseksi kasvava
viholainen (U. diæca) on
kaksikotinen, lehdet puikean
hertta-maiset. Matalampi
polttiainen 1. r a u t a-n. (17.
urens) on yksikotinen, lehdet
soikeat. -—• Nuoria n:ia
käytetään paikoin vihanneksiksi;
varren sitkeiden liiinisyiden muodostamista
kuiduista on ennen valmistettu lankaa, josta
kudottiin kangasta („nokkospalttinaa"). —
Polttavaa kipua synnyttävinä n :ia on käytetty hal-

1252

vaantuneita ruumiinosia parannettaessa.
Meikäläisten n:ien aikaansaama poltto on suhteellisesti
vähäinen; esim. Timorilla kasvava U. urentissima
sensijaan saa aikaan polton, joka kestää
vuosikausia, jopa koko elämänkin. I. V-s.

Nokkoskuume (urticaria), kovin kutkuisan ja
nokkosten synnyttämiä leimuja muistuttavan
ihottuman seuraama vähäinen kuumetauti, joka
syntyy monenlaisista syistä, niinkuin
ruuansulatus-häiriöitten, siitinelinvaivojen y. m. aiheuttamana.
Jotkut ihmiset, joilla on erityinen n. s.
idio-synkrasia tai herkkyys vastata joihinkin
erikoisiin aineisiin, niinkuin kiniiniin, antipyriiniin,
mansikoihin. rapuihin y. m., saavat näitä
naut-tiessaan helposti n.-ihottuman. N. on enimmäk
seen pian ohi menevää laatua; lapsissa se voi
kuitenkin kehittyä pitkälliseksi vaivaksi, joka
vaatii sekä sisällistä että ulkonaistakin hoitoa,
varsinkin kylpyjä. M. O-H.

Nokkoslangat ja -kankaat. Nokkoskuidut
saadaan tavallisesta nokkosesta (Urtica diæca).
Tiheään kylvettynä nokkonen kasvaa
haarautumatta ja sen rungosta saadaan, tosin verraten
pieni määrä, puhtaita selluloosakuituja. Nämä
ovat valkoisia, silkkimäisiä. hyvin hienoja ja
lujia. Niistä voidaan kehrätä sangen hienoa
lankaa, ja kankaana ne tuntuvat viileiltä.
Kuitujen valmistus- ja puhdistustavat tunnettiin
keskiajalla, mutta ovat sittemmin unohtuneet.
Nykyään työskennellään kyllä niiden uudestaan
keksimiseksi. Nimitystä n.-kangas käytetään
joskus myöskin tarkoittamaan hienoa
puuvillakangasta.

Läheistä sukua nokkoskuidulle on viime
aikoina jossain määrin käytäntöön tullut
ramie-kasvin 1. kiinaruohon (Boelimeria nivea) kuitu,
ks. Kuitu ja Ramie. E. ./. 8.

Nokkosperhonen (Vanessa urtica),
päiväperhonen, jonka siipien ulkolaidat ovat omituisen
kulmikkaat. Siivet päältä punankeltaiset,
ulkoreunan sisäpuolella musta sinipilkkuinen juova,
siipien tyviosa musta ja etusiipien etureunassa
kolme suurta mustaa täplää. Toukka, joka elää
nokkosilla, on alta vihreänkeltainen, päältä
joskus aivan musta; tavallisesti kulkee pitkin
selkää hienon mustan pitkittäisjuovan jakama
keltainen juova. Sivuilla ja selkäpuolella on
seitsemään pitkittäiseen riviin järjestyneitä pitkiä
piikkejä. Kotelo vaihtelee väriltään
mustanharmaasta vihreänkeltaiseen ja on kullanhohtoinen:
keskiselässä on vahva, syrjiltään litistynyt
haa-rake ja kunkin takaruumiin nivelen selkäpuolella
kaksi terävää, keilamaista haaraketta.
Talvehtii perhosena ja on tavallisesti jo heti
ensimäi-sinä kauniina kevätpäivinä liikkeellä.
Nokkosperhosten sukuun kuuluu 7 muutakin
suomalaista lajia, joista mainittakoon liuskainen
nokkosperho (V. C. album),
suruperho-nen 1. suruvaippa (V. Autiopa) ja
amiraali (V. Atalanta). U. S-s.

Nokkosrokko ks. Nokkoskuume.

Nokturni (ks. Nocturne), mus. 1. N:eiksi
nimitetään roomal.-kat. liturgian völlisiiu
rukoushetkiin kuuluvat messusävelmät. Ne ovat
enimmäkseen koloratuurisia soololauluja. — 2. ks.
Nocturne. I. K.

Nola [nö-J, kaupunki Italiassa, Kampanjassa,
tasangolla Vesuviuksen ja Apenniinien välissä,
Napoli’n-Avellinon radan varrella; 8.111 as.

Nokkahakku—Nola

Viholainen.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0654.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free