- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1289-1290

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Norja

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1283

Norja

1290

rrutta halkaistu, sinikielekkeinen (ks. liitekuvaa
Lippu). [„Norges land og folk, statistisk og
topografisk beskrevet" (30 nid., 1885-1913) :
Brog-ger, Getz, Kiær, Moe y. m. ,,Norge i det
nit-tende aarhundrede" (1905) ; ,,Statistisk aarbok
for kongeriket Norge"; „Statesman’s year-book".]

N :n kartta ks. Ruotsi. ’ E. E. K.

Historia. Luultavasti jo myöhäisemmällä
kivikaudella asui N:ssa etelästäpäin tullut
germaanilainen heimo, joka sulatti itseensä tai
tunki tieltään toisen pohjoisempana asuvan,
nähtävästi idästä päin tulleen, toista rotua
olevan kansan. N:n varsinainen historia alkaa
viikinkiretkien aikana (8:nnen vuosis.
loppuajoilta), koska norjalaiset, samaten kuin
ruotsalaiset ja tanskalaiset, silloin joutuivat
läheisempään kosketukseen Länsi-Euroopan kanssa.
Näiden retkien alkuaikoina N. oli jaettuna
useihin pieniin itsenäisiin kuningaskuntiin, joissa
maa alkuansa oli yhteistä omaisuutta, mutta
vähitellen tuli sukujen omaksi. Yhdeksi
valtakunnaksi yhdisti N:n 872 kuningas Harald
Kaunot ukka (Harf agri; hali. 860-933),
jonka sanotaan järjestäneen maan hallinnon
frankkilaisen läänityslaitoksen mallin mukaan
asettamalla karkoitettujen pikkukuningasten
sijaan käskynhaltijoikseen jaarleja; hän vaati
myös veroa kaikilta alamaisiltaan, minkä
johdosta suuri joukko N:n parhaimpia sukuja
tyytymättöminä poistui maasta, varsinkin Islantiin.
Shetlandin- ja Orkney-saaret joutuivat Haraldin
aikana N:n valtaan. Hänen poikansa Haako n
Hyvän (935-60) sanotaan järjestäneen maan
oikeus- (ks. Frostating ja Gulating) ja
sotalaitoksen, mutta hän koetti turhaan
käännyttää norjalaisia kristinuskoon, joka alkoi
saada jalansijaa maassa vasta Olavi
Trygg-venpojan aikana (995-1000). Tämän
kaaduttua Svoldin taistelussa N. joutui osittain
riippuvaksi hänen voittajistaan Tanskan ja Ruotsin
kuninkaista, mutta toden teolla oli valta
ylimysten käsissä. Kansallisen kuninkuuden
uudisti 1015 Olavi Haraldinpoika (sai
sittemmin lisänimen Pyhä), joka samalla
turvasi kristinuskon aseman maassa. Tosin
Tanskan kuninkaaseen Knut Suureen liittyneet
ylimykset karkoittivat hänet maasta ja palattuaan
takaisin hän kaatui Stiklastadin tappelussa
(1030), mutta N. ei ollut kauan Tanskan
yhteydessä, sillä Olavin poika Maunu Hyvä
kutsuttiin jo 1035 Norjan valtaistuimelle, ja sen
jälkeen N:n valtiollinen kokonaisuus pysyi
järkkymättömänä. Maunu, jonka sanotaan
toimittaneen N:n ensimäisen kirjoitetun lain, oli v:sta
1042 myöskin Tanskan kuninkaana. Hänen
kuoltuansa pääsi N:n valtaistuimelle Olavi
Pyhän velipuoli Harald A n k a r a (HärÆrä<5i.
1047-66), joka kaatui yrittäessään valloittaa
anglosaksien valtakuntaa Englannissa. Hänen
lähimmistä seuraajistaan mainittakoon Pyhässä maassa
käynyt Sigurd Jerusalemiss a-k ä v i j ä
(Jorsalafare, 1103-30), joka teki ristiretken
Smoo-lantiin ja liitti Jemtlannin N:aan. Hänen
kuoltuansa riehui maassa noin sadan vuoden ajan
lakkaamattomia puoluetaisteluja ja
valtaistuin-riitoja, joihin myöskin kirkon miehet tehokkaasti
sekaantuivat, sittenkuin N:n kirkon olot oli 12
:n-nen vuosis. keskivaiheilla järjestetty hierarkiselle
pohjalle ja N:n kirkko oli saanut johtajakseen

oman arkkipiispan Trondhjemiin. V :sta 1163
lähtien N. oli todenteolla vaalivaltakunta, jossa
valta oli piispain käsissä. Myöhemmin taisteli
kuningasvallan itsenäisyyden puolesta
menestyksellä sekä maallisia ylimyksiä että kirkollista
puoluetta, bagleja (ks. Baglit) vastaan
birke-beinien (ks. Birkebeinit,) johtaja kuningas
Sverre (1177-1202), jonka suvulle kruunu
lopullisesti jäi, sittenkuin sisälliset sodat olivat
päättyneet 1240 Sverren pojanpojan Haako n
Haakoninpojan hallitessa (1217-63).
Kuninkuus oli suoriutunut voitollisesti tuosta
pitkällisestä taistelusta ja oli nyt mahtavimmillaan;
harvat eloon jääneet ylimyssuvut rupesivat sen
palvelukseen. V. 1261 Haakon laski Grönlannin
ja seur. v. Islannin N:n vallan alle. Hän kuoli
taistellessaan Skotlannin saarten omistuksesta.
Haakonin poika Maunu Lain parantaja
(Lagaböte, 1263-80) luovutti Skotlannille
Heb-ridit ja Man-saaren, toimitti N :lle yhteisen
maanlain ja julkaisi uuden kaupunginlain, mutta
oli myöskin pakotettu suomaan aatelille ja kir
kolle laajoja etuoikeuksia (verovapauksia y. m.),
samaten hansakaupungeille, joiden haltuun N:n
kauppa alkoi yhä enemmän joutua. Hänen
vanhempi poikansa Eerik (1280-99) taisteli ilman
menestystä hansakaupunkeja vastaan. Paremmin
osasi niiltä suojella N:n etuja tämän veli
voimakas Haakon Pitkäsääri (Haalæg.
1299-1319), joka myöskin kävi onnellista sotaa
Tanskaa vastaan. Hän piti aatelistoon nähden
lujasti kiinni kruunun oikeudesta ja pani toimeen
läänitettyjen kruununtilani reduktsionin.
Häneltä peri valtakunnan hänen tyttärensä
Inge-borgin ja ruots. herttuan Eerikin poika M a u n u
Eerikinpoika (1319-43), joka tuli sam. v.
myöskin Ruotsin kuninkaaksi. Tämän täytyi
1343 luovuttaa Norjan hallitus pojalleen
Haakon V 1:1 le (1343-80). jonka aikana ..musta
surma" (1349-50) riehui maassa hävittäen
kolmannen osan väestöä ja saaden aikaan suurta
hämminkiä kaikissa oloissa: erittäinkin
maaomaisuuden arvo ja tulot vähenivät, mikä seikka
tuotti taloudellista vahinkoa sekä valtiolle että
kirkolle ja aatelistolle; kaupungit rappeutuivat
ja koko ulkomaankaupan anasti haltuunsa hansa,
jonka ylivaltaa TTaakon turhaan koetti yhdessä
Tanskan kanssa murtaa. Valtakunta oli nyt
joutunut suureen heikkouden tilaan.

N. Tanskan yhteydessä 1 3 8 0-1 8 1 4.
Haakonilta peri kruunun 1380 hänen poikansa
Olavi, joka jo 1376 oli äitinsä Margareetan
holhouksen alaisena tullut Tanskankin
kuninkaaksi. Olavin kuoltua 1387 tunnustettiin M a
r-gareeta sekä Tanskassa että Norjassa
hallitsijaksi. ja 1389 hän sai myöskin Ruotsin
hallituksen aloittaen siten unionin ajan
Pohjoismaiden historiassa. V:sta 1380 lähtien N. oli
lyhyitä keskeytyksiä lukuunottamatta Tanskan
yhteydessä aina v:een 1814 joutuen pian
vasallivaltion asemaan: jo 1500-luvulla se menetti
täydellisesti itsenäisen asemansa ja tärkeimmät
virat joutuivat tanskalaisten ja liolsteinilaisten
aatelismiesten käsiin. Uskonpuhdistus pantiin
toimeen v:sta 1537 lähtien ja sen mukana sai
tanskan kieli jalansijaa kirkko- ja kirjakielenä.
Samalla vuosis. N. vapautui hansan ikeestä. ja
kaupungeissa alkoi syntyä oma norjalainen
por-varissäiUv. Kristian I V :n aikana (1588-1648)

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0673.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free