- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1295-1296

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Norjan kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1296

Norjan kieli ja kirjallisuus

1294

nnrj. käsikirjoituksista mainittakoon ,,Den
Norske homiliebog" (saarnakokoelma).
1200-luvun alkupuolelta, muinaisnorj. kirjallisuuden
tärkein teos „Speculum regale" 1.
,.Konungs-skuggsjä" („Kuninkaan peili"), edellistä vähän
nuorempi, sekä useiden lakikirjojen katkelmat.
Vanhimpia muinaisnorj. kielimuotoja ei
kuitenkaan tavata näissä lähteissä, vaan jonkun
verran nuoremmissa käsikirjoituksina säilyneissä
vanhoissa skaldi-runoissa (ks. Islannin kieli
ja kirjallisuus), jotka runomittansa
sitomina ovat säilyttäneet useita vanhoja piirteitä.

Skand. alkukieleen verrattuna muinaisnorja
on paljoa kevyempää ja lyhyempää. Äänteiden
yhtäläistymisien, heikkenemisien ja häviämisien
kautta sanat ovat lyhentyneet (alkuskand.
stai-nall, muinaisnorj. steinn, alkuskand.
Ilnrin-waldaR, muinaisnorj. Ilaraldr) ja taivutus
yksinkertaistuu. Aina 1300-luvun puoliväliin saakka
kieli pysyy puhtaasti muinaisnorj alaisena.
Sanavarasto on rikasta ja lainasanojen luku vähäinen.
Mutta mainitusta ajasta alkaa norj.
kansallistunteen heikkenemisen aika, ja kielen kehityksessä
seuraa jakso (v:een 1525), jota on nimitetty
keski norj alaiseksi ja joka edustaa
siirtymistä muinaisnorj. k:stä nyk. n. k :een.
Varsinkin 1400-luvun kieli osoittaa suuria muutoksia.
Näistä mainittakoon: p kehittyy t :ksi tai d :ksi
(esim. ting, dat. < pi»g, pat) ; 6 kehittyy d:ksi
(esim. bygd < bygö); sekä nominien että
verbien taivutus käy yksinkertaisemmaksi
(nominatiivi ja akkusatiivi sulautuvat yhteen;
persoona-taivutus katoaa: 3 :s persoona vie voiton). Näiden
muutoksien seurauksena on, että runsasmuotoinen
synteettinen muinaisnorja 1500-luvun
alkupuolella, kuten asianlaita on ollut muissakin
Skandi-naavianmaissa, ou kehittynyt kevyemmäksi
analyyttiseksi nykyisnorjaksi. Tähän tulokseen
vaikuttaa tuntuvasti ruotsin ja varsinkin tanskan
kielen vaikutus, joka keskiajan viimeisinä aikoina
käy niin mahtavaksi, että norjan vanha
kirjakieli vähitellen häviää ja tanskan kieli tulee
kirjallisuuden kieleksi sekä samalla sivistyneiden
puhekieleksi. Tässä valta-asemassa tanskan kieli
sitten pysyi n. 300 vuotta, joskohta useat tämän
ajanjakson kirjailijat ovat käyttäneet hyvinkin
norjalaista kieltä, kuten esim. 1700-luvun
suurmiehet Holberg ja Wessel. Mutta vasta Norjan
v. 1814 tultua itsenäiseksi voidaan puhua tanskan
kielestä selvästi eroavasta tanskal.-norjan
kielestä. joka viime vuosisadan suurien runoilijoiden
Ibsenin, Bjorusonin ja Lien kautta on
saavuttanut klassillisuutensa. Eroavaisuuksista
mainittakoon seuraavat: 1) tanskan kielen 6 :tä, e£:tä,
g.tii vastaavat tanskal.-norjan p, t, k (esim. lobc.
lidén, 1ag = løpc, liten, tak) ; 2) tanskan k:ta,
g :tä vastaavat tanskal.-norjan kielessä 1j ja j
etuvokaalin edessä; 3) tanskal.-norjan kielessä koi
kein sävelkorko useissa sanoissa on
sivukorolli-silla tavuilla, kun se tanskassa nykyään aina on
pääkorollisilla tavuilla, jotapaitsi tanskassa
määrätyissä tapauksissa esiintyy n. s. katkoääni
(äänen katkeaminen keskellä puheäänen sointia).
Kaikki yllämainitut tanskal.-norjan tuntomerkit
ovat samalla yhtäläisyyksiä ruotsin kielen kanssa.
Vielä huomautettakoon, että tanskal.-norjan
sanavarastossa tavataan noin 6 à 7 tuhatta puhtaasti
norjalaista sanaa. Kuitenkaan eivät n. k:n
nor-jalaistuttajat ole tyytyneet tällaiseen n. k :een,

vaan on viime vuosisadan kuluessa luotu aivan
uusi, puhtaasti norjalainen n. k. (ks.
Lands-ln aal).

[Kielioppeja: J. Løkke, ,,Modersmaalets
form-lære" (1855); K. Knudsen, „Dansk-norsk
sprog-lære" (1856); K. Brække, ..Bidrag tili
dansk-norskens lydlære" (1881); J. V. Lindgren, ,,Dansk
ocli norsk grammatik" (1804) ; Alf Torp ja Hj.
Falk. ..Dansk-norskens lydhistorie" (1898) ja
,,Dansk-norskens syntax i historisk fremstilling"
(1900); A. Noreen, „Altisländische und
altnor-wegische Grammatik" (1903), sama, „Geschichte
der nordischen Spraehen" (1898) ; M. Nygaard.
,,Norron syntaks" (1905). — Sanakirjoja: Falk
ja. Torp, ..Etymologisk ordbog over det norske og
det danske sprog" (1903-06); Schjøtt, „Dansk
norsk ordbog" (1909): Alnæs, .,Norsk
uttaleord-bog" (1910).] R. S.

2. Kirjallisuus. Norjan muinaiskirjalli
suuden tärkeimmät muistomerkit, pakanuuden
aikaisista riimukirjoituksista alkaen on jo
edellisessä mainittu. Muinaisnorjan 1. norræna-kielellä
sepitetty runsas ja kukoistava kirjallisuus, jonka
päämaana tuli olemaan kaukainen Islanti, on sekin
jo toisessa yhteydessä esitetty (ks. Islannin
kieli ja kirjallisuus). Itse Norjassa
olivat olot aina sisällisten sotien loppuun saakka
hyvin epäedulliset kirjalliselle toiminnalle.
Haa-kon Ilaakoninpojan hallitus aloittaa
rauhallisemman ja henkiselle työlle suotuisamman ajan. Sen
tärkein tuote on Magnus L a g a b o t e r in
maanlaki (1274). Alkuperäinen tuotanto on
kuitenkin edelleen aivan lamassa, sillä hovissa
suositaan vain ransk. runoja ja ritariromaaneja,
joita käännetään norjan kielelle. Mutta sekin
lakkaa, kun hovi unioni-aikakautena siirretään maan
rajojen ulkopuolelle, ja seur. vuosisatojen
kuluessa ei ole olemassa muuta kuin
kirjoittamatonta kansanrunoutta. Vanha kirjakieli unohtuu
ja tanskan kieli tunkeutuu hallinnollista tietä
korkeampiin yhteiskuntakerroksiin, kunnes se
uskonpuhdistuksen kera pääsee kirjakielenä
kokonaan voitolle. Kun 16:nnen vuosis. keskivaiheilla
uusi norj. kirjallisuus alkaa versoa, tapahtuu se
tanskan kielen välityksellä, eivätkä kirjailijat
tunne olevansa eri kansallisuuden edustajia, vaan
lukeutuvat tanskalaisiin. 1600-luvulta on paitsi
Dorothea
Engelbrektintytärtäfl634-1716), joka sepitti virsiä, vain yksi ainoa todelli
nen runoilija mainittavissa, pappi Petter D a s s
(ks. t.). jonka uskonnollinen ja kansaa kuvaava
runous oii tullut kansallisomaisuudeksi;
1700-lu-vun alkupuolella vaikutti kuuluisin kaikista
norjalais-tanskalaisista kirjailijoista, Ludvig
Holberg (1684-1707), joka vaikutti
uudistavasti ja herättävästi kirjallisuuteen ja koko
henkiseen elämään saattaen pohjoismaat
Länsi-Eu-roopan kulttuurin yhteyteen. Muista
Tanskan-ajan norj. kirjailijoista mainittakoon Chr. B.
Tullin (1728-65) sekä varsinkin J. 1T.
Wessel (1742-85). joka oli sieluna eräässä „Det
norske selskab" nimisessä Kööpenhaminan
kirjallisessa piirissä, jonka enimmät jäsenet olivat
norjalaisia. Tässä piirissä tulee ensi kertaa selvä
norjalainen kansallistunne kirjallisesti kuuluville.
Samoihin aikoihin alkaa Norjassa kukoistava
tieteellinen elämä, joskaan ei yliopistoa vielä ole
olemassa. V. 1760 perustetaan Tiedeseura
Trond-hjemiin. 1792 topografinen seura. j. n. e., kaikki

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0676.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free