Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Norjan kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1297
Norjan kieli ja kirjallisuus
1294
toimenpiteitä, jotka valmistavat maaperää 1814
vuoden vapautustyölle. -— Ensi ajat sen jälkeen
kuluvat vain valtiollisissa harrastuksissa.
Ensi-mäinen mainittavampi kirjailija on Mauritz
Hansen, jonka novellit ilmaisevat selvää saks.
romantiikan vaikutusta, mutta senaikuiseu
pikku-kaupunkielämän kulttuurikuvina niillä on
merkityksensä. Mutta vasta n. 1830 koittaa uusi aika
Norjan kirjallisuudelle, kun Henrik
Werge-1 a n d (1808-45) ja J. S. C. Welhaven 11807-73)
astuvat julkisuuteen. Nämät molemmat
runoilijat, jotka vuosikausia kävivät niin ankaraa
taistelua toisiansa vastaan, että koko sivistynyt osa
Norjan kansaa jakautui heidän mukaansa
kahteen eri leiriin, olivat sekä luonteeltaan että
mielipiteiltään toistensa täydellisiä vastakohtia.
Wergeland oli demokraatti, Norjan heräävän
kansallistunnon edustaja ja kansallisten rientojen
johtaja, Welhaven aristokraatti, kylmäverinen
kriitikko, joka ihaili eurooppalaista kulttuuria.
Wergeland oli ylen tuottelias kirjailija, mutta
pysyvä arvo on ainoastaan hänen lyyrillisillä
runoelmillaan, joista varsinkin kaikkein
myöhäisimmät, osittain kuolinvuoteella sepitetyt, ovat
erinomaisen kauniit. Niin kansallinen kuin
Wergeland olikin mielipiteiltään ja koko
toiminnaltaan, ei hänen runoillaan sittenkään ole
varsinaista kansallista leimaa, siksi hänen kielensä
on liiaksi teennäistä ja pateettista ja täynnä
vieraiden sanojen höystettä. Welhavenin tuotanto
sitävastoin, niin erillään kuin hän itse
pysyttelikin kaikista kansallisista riennoista, on paljoa
kansallisempi sävyltään, ja useat hänen
runoelmistaan. niinkuin ..Dyre Vaa" ja „Gudmund
Thorsen Storebingen" ilmaisevat mitä syvintä
Norjan luonnon ja kansanluonteen käsitystä.
Joskin Welhaven runoilijana oli Wergelandia
etevämpi, niin ei hänen merkityksensä kuitenkaan
ollut sama kuin Wergelandin. joka vaikutti eneni
män persoonallisuudellaan kuin runoilijana
aikalaisiinsa. — Syvimmän leimansa painoi tämä
kansallisen herätyksen aika kahden kirjailijan
P. Kr. Asbjornse n in (1812-85) ja Jörgen
Moe n (1813-82) tuotantoon, sillä he ovat,
syvemmin ja selvemmin kuin kukaan muu norj.
kirjailija, ymmärtäneet kansansa erikoisen
luonteen. Nor jalaisilla kansansaduillaan, joita he
keräsivät ja julkaisivat, he loivat uuden
norjalaisen proosatyylin. Tämän suuren kansallisen
työnsä ohella he julkaisivat myös omintakeisia
teoksia, Asbjörnsen useita humoristisia
suorasanaisia kuvauksia, Moe kauniita lyyrillisiä
runoja. — Muista sanianaikuisista kirjailijoista
mainittakoon Andreas Munch (1811-84),
lyyrikko ja näytelmänkirjoittaja, sekä Camilla
Collett (1813-95). Wergelandin sisar, joka
romaanissaan „Amtmandens dotre" sekä useissa
pienemmissä novelleissa ja muissa kirjoitelmissa
on taistellut naisen oikeuksien puolesta. — Tähän
aikaan olivat astuneet myös julkisuuteen
Henrik Ibsen (1828-1906) ja Björnstjerne
Bjornson (1832-1910). jotka hallitsevat
kokonaan seuraavaa kirjallista aikakautta.
22-vuo-tiaana Ibsen julkaisi „Catilinan" ja Bjornson
toimi arvostelijana ..Morgenbladet"issa. Sen
jälkeen he miltei kilvan lähettivät maailmalle
toisen teoksen toisensa jälkeen. Bjornsonin
saga-näytelmää ..Mellem slagene" seuraa Ibsenin
..Hær-mrendene paa Ha-lgeland" ja ,.Kongsemnerne’’.
sitten jälleen Bjornsonin „Kong Sverre" ja
„Si-gurd Slembe". Romantiikan merkeissä käy
Ibsenin „Gildet paa Solhaug’’ samoinkuin Bjornsonin
ensimäinen kansankuvaus ,,Synnöve Solbakken".
Bjornsonin kirjaili jamaine alkaa nyt nopeasti
kohota, ja ,,Brand" ja „Peer Gynt" laskevat
perustuksen Ibsenin maineelle, joka 80- ja 90-luvulla
kohoaa maailmankuuluisuudeksi. 70-luvun
keskivaiheilta saakka yhteiskunnalliset kysymykset
vetävät kummankin kirjailijan koko huomion
puoleensa. Ibsen julkaisee näytelmät ..Et
dukke-hjem", „Gengangere", „Vildanden" ja
..Rosmers-holm", Bjornson ..Over ævne" I ja II. ,.Paul
Lange og Tora Parsberg" y. m. Ja varsin
merkillistä on se. että Bjornson lopettaa elämäntyönsä
näytelmällä .,Naar den ny vin blomstrer", jossa
humorististen avioliitto- ja erotiikkaprobleemien
alla piilee paljon vakavaa elämänviisautta, ja
että Ibsen ikäänkuin testamenttinaan tekee
tuskallisen ja synkän itsetunnustuksen viimeisessä
näytelmässänsä „Når vi dode vågner". — Näiden
molempien mestarien rinnalla käy Jonas Lie
(1833-1908). joka. vaikka hän ei oie yhtä kyvykäs
ja omaperäinen kuin edelliset, voitti suuren
lu-kijapiirin erinomaisilla yhteiskuntaromaaneillaan
(..Familjen paa Gilje". ,.Kommandorens dotre",
y. m.) sekä pohjoisinta Norjaa ja kalastajien
elämää kuvaavilla kertomuksillaan. — Erinomainen
tyylitaituri on Alexander L. K i e 1 1 a n d
(1849-1906), jonka novelleille ja romaaneille on
pureva sukkeluus ja terävä, joskaan ei aina
oikeaan sattuva satiiri kuvaavinta. — Suurta
kykyä todistaa ennenaikojaan kuolleen Kristian
El st erin (k. 1881) vaikuttava romaani
,,Far-lige folk". — Muodollisesti heikommat, mutta
vaikutukseltaan tavattoman voimakkaat ovat
Am ai ie Sk ram in (1846-1905) sielunkuvauk
set, joista on vain vähäinen askel siihen
suorastaan syyttävään ja hyökkäävään kirjallisuuteen,
jota II a n s Jægerin (1854-1910> ..Fra
Kristia-nia-bohèmen" ja Chr. K r o h g i n (s. 1852)
,,Albertine" edustavat. -— Norjan kirjakielen
rinnalla, jonka Ibsen ja Bjornson kohottivat aikansa
korkeimman kulttuurin ilmaisijaksi, alkoi myös
Norjan kansankieli. „landsmaal" (ks. t.),
valloittaa alaa kirjallisuudessa. Mainittava on
ensinnäkin kansankielen perustuksen laskijan Ivar
Aasen in klassillinen runokokoelma „Symra"
sekä Aasmund O 1 a f s e n V i n j e n runot.
Myöhemmistä landsmaal-kirjailijoista on etevin
Arne Garborg (s. 1851). joka on julkaissut
suuren joukon kertomuksia, romaaneja ja
näytelmiä. — 90-luvun paikkeilla voi huomata Norjan
kirjallisuudessa, niinkuin muuallakin Euroopassa,
uusia virtauksia. Suorastaan kertova
todelli-suudenkuvaus joutuu syrjään, sillä aika vaatii
intiimiä sielunkuvausta ja mystiikka pääsee
kunniaan. Tänä aikana ilmestyy suuri joukko uusia
kirjailijoita. Etevä lyyrillinen kyky ja samalla
myös kertoja ja näytelmänkirjoittaja on Nils
Collett Vogt. Proosakirjailijana on aivan
uudenaikainen tyyppi Knut H a m su n (s. 1860).
— Erinomaisena kielenkäyttäjänä ja taiteellisten
vaikutusten aikaansaajana vetää edelliselle
vertoja näytelmänkirjoittaja Gunnar Heiberg
(s. 1S57). Muista uusimmista kirjailijoista
mainittakoon: romaaninkirjoittajat Thomas Krag.
Bernt Lie, Johan B o j e r, joista kaksi
viimeistä on myös julkaissut näytelmiä, novellisti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
