- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1325-1326

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Novaković ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1325

Novakovic—1

Nova Scotia

1326

set vallitsevat, siluurisista ja devonisista
kerrostumista sekä purkautuneista aineksista (paikoi
telien on tavattu graniittia ja kiilleliusketta)
syntynyt, melkein juuriaan myöten kulunut
poimuvuoristo, joka ainakin etelässä on
Ural-vuoriston jatkoa. Vedenjakaja kulkee lähellä
länsirannikkoa; sen leveälle, abrasionin
muodostamalle rantatasangolle maa laskeutuu jyrkästi,
itärannikolle taas loivasti. Länsirannikko on.
pohjoispäätä ja Hanhimaa nimisen alueen 100 km
pitkää rantaa lukuunottamatta, lahti- ja
vuono-rikas. itärannikolla lahtia on vain keskellä
runsaammin. N. Z. jakaantuu kolmeen osaan.
Eteläosa (72° :een pohj. lev.) on alava, sisämaassa
n. 150 m korkea, järvi- ja jokirikas (Kostin
sar-salmeen laskeva Nehvatova, 85 km pitkä, on N. Z :n
isoimpia jokia). Jäätiköitä ei ole. —
Keskiosassa (75° :een 30’:iin pohj. lev.) maa on
korkeampaa, Matotskin sarin seuduilla huiput
kohoavat 1,500 m :iin. Syviä erosionilaaksoja kulkee
saaren poikki; sellainen on muita syvempi Matotskin
äar-salmi. Lumiraja Matotskin sarin seuduilla on
600 m yi. merenp.; paljon jäätiköitä laskeutuu
länsirannikon vuonoihin. - Pohjoisosa ei
nouse yli 600 m:n, on vailla vuonoja;
vedenjakaja kulkee lähellä itärantaa. Sisäosa on
yhtenäisen sisämaajään peitossa, joka
länsirannikolla muodostaa melkein katkeamattoman
jää-muurin. — Ilmasto on lämpimämpää
länsirannikolla. Matotskin sarin länsipäässä v:n keski
lämpötila on —8.4° C, elok:n -)- 5° C. helmik :n
— 22.i°C; vain kolmen kesäkin keskilämpötila
kohoo yli 0° :n. Sää on usvaista, talvella
raivoaa hirvittäviä lumimyrskyjä. —
Kasvullisuutta tavataan vain harvoissa kohdin;
fane-rogaameja on löydetty n. 200 lajia.
Pensaskas-vullisuutta edustavat vaivaiskoivu ja 11
pajulajia; puita ei ole. — Eläimistö on ränni
koilla sangen rikas, siihen kuuluvat jääkarhu,
napakettu, poro, tunturisopuli, kärppä, hylje,
mursu, lukemattomissa palvissa esiintyvät
ruokit ja kiislat sekä hauliet. sorsat, joutsenet y. m.
Joet ja rantavedet kalarikkaita. Hyönteismaailma
köyhä. — Vakinaista asutusta N. Z :11a
alkuaan ei ollut; riistarikkauden houkuttelemina
siellä kyllä jo 1000-luvulta alkaen kesäisin on
käynyt metsästäjiä ja kalastajia, mutta vasta
1877 sinne perustettiin ensimäinen
samojedi-siirtola. Niitä oli 1893 kaikkiaan 3, joissa n.
80 henkeä. Malyj Karmakulyn siirtolassa oli
pappi, välskäri ja samojedikoulu. Kauppa
samojedien kanssa on Venäjän hallituksen käsissä;
siten on ehkäisty viinankauppa ja kiskominen.
Samojedien asema on hyvä, varallisuus
huomattava. — Venäjän hallitus on koettanut estää
norjalaisten harjoittamaa metsästystä ja
kalastusta, myöskin Pohjoissaarella, jota he pitävät
omistajaa vailla olevana maana. Ensimäinen
länsi eurooppalainen, joka kävi N. Z :11a. oli
luultavasti engl. sir Hugh Willoughby 1553. W.
Barents tutki 1594 länsirannikkoa ja kävi 1596-97
myös itärannikolla; 1700-luvulla huhuiltiin
saarella olevan kultaa ja hopeaa. Niitä etsimässä
oleva Savva Loskin purjehti 1760 62 N. Z:n
ympäri. Rozmyslov tutki 1769 Matotskin saria.
Myöhemmin N. Z:lle tekivät tutkimusmatkoja
Liitke 1821-24, Pahtusov 1832-35. von Baër 1837,
Moiseev ja Tsivoljka 1838-39, Wilczek, Payer,
Weyprecht, Jolia*~"*<>sen, ..Vega" retkikunta, Gri

nevetskij (kulki saaren poikki), Tsernysev (1895
y. m. [Kjellmauin. Palménin, Stuxbergiu
tutkimukset „Vegaexpeditionens vetenskapliga
iakt-tagelser"-julkaisussa 1882. Spörer, „N. Z." (1867-.
useitten yllämain. tutkijain matkakertomukset.]

E. E. K.

Novakovic [-vtVkovits], Stojan (s. 1842),
serb. filologi ja valtiomies, tuli 1865 serbian kielen
ja kirjallisuuden professoriksi Belgradin
korkeakouluun, on useamman kerran ollut Serbian
kuningaskunnan kansanvalistusministerinä ja
myöhemmin lyhyen aikaa pääministerinä sekä
pitemmän aikaa Serbian lähettiläänä
Konstantinopolissa ja Pietarissa. Rauhankonferensissa Lontoossa
1912-13 hän oli Serbian valtuutettuna. N. on sei
-bian kielellä painattanut useita tärkeitä teoksia
serbian kielen, kirjallisuuden ja historian alalta,
kuten ..Serbian kielen fonetiikka" (1873). laajan
..Serbian kieliopin" (2:nen pain. 1902), kieli- ja
kirjallisuushistoriallisen lukukirjan (3 :s pain.

1904), „Serbialaisen kirjallisuuden historia"
(1867), ..Serbialainen bibliografia 1741-1867"
(1869-76), ..Serbial. kirjallisuus 1800-luvulla"
(1900), ..Serbialaiset ja turkkilaiset 14:nnelläja
15:nnellä vuosis." (1893), ..Muinaisserbialainen
sotalaitos" (1893), ..Balkanin kysymyksiä" (1880-

1905). ..Serbialaiset arvoitukset" (1877) ja
julkaissut vanhoja serbialaisia tekstejä ja
kansanrunoutta. ./. ,/. .1/.

Novalis ks. Hardenberg 2.

Novara [ và’-]. 1. Provinssi Luoteis-Italiassa,
Piemontissa Sveitsin rajalla; 6.614 km-, 754,641
as. (1911). Pohjoisosa on vuorista, eteläosa
viljavaa tasankoa. — 2. Edellämain. provinssin
pääkaupunki, Torinoon. Venetsiaan,
Simplonin-ja S:t Gotthardin tunneleihin vievien ratojen
risteyksessä; 54.586 as. (1911). — Vanhat
vallit muutettiin 1830 puistokäytäviksi; vanha
sita-delli, tuomiokirkko (per. 400-luvulla), usean
Italian kuninkaan. Garibaldi’n. Cavourin y. m.
muistopatsaat. Lukio, opettajatarseminaari.
teknillinen opisto, museo, piispanistuin. Silkki-,
puuvilla-, rauta- y. m. teollisuutta. — N. (lat.
Novaria) oli huomattava municipiumi roomal.
keisarivallan ajalla. Langobardit perustivat N:n
herttuakunnan. Kaarle Suuri N:n kreivikunnan.
1100-luvun lopulta N. kuului Milanolle. 1513
sveitsiläiset N:n luona voittivat
ransk.-venetsialaisen armeian, 1515 ja 1522 N:n valloittivat
ranskalaiset. Sittemmin se kuului milloin
Itävallalle, milloin Savojille. V. 1849 Radetzkyn
johtama 60,000-miehinen itäv. armeia voitti
perinpohjin jokseenkin yhtä suuren. Kaarle Albertin
johtaman sardinialaisen armeian. (E. E. K.)

Novara-retkikunta, maapallon ympäri pui
jehtinut itäv. merentutkimusretkikunta (1857-60).
johtajana amiraali von Wüllerstorf-Urbair.
Mukana seuranneista tiedemiehistä mainittakoon
K. von Scherzer ja F. von Hochstetter.

Nova Scotia fnouva skousa 1. skousiaj
(lyhen n. N. S.), maakunta Kanadassa,
Pohjois-Ameriikan itärannikolla, käsittää Atlantin
valtameren, Fundy-lahden ja St Lawrenee-lahden vä
Iissä olevan N. S:n niemimaan, jonka
mantereeseen yhdistää vain 19 km leveä
Chignecto-kannas, sekä niemimaan koillispuolella olevan
Cape Breton (ks. t.) nimisen saaren;
55,599 km2, 492.338 as. (1911). — Rannat
ovat korkeat muualla paitsi pohjoisessa, hyviä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0691.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free