- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1349-1350

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Nuolenpääkirjoitus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1347

Nunna —Nuolenpääkirjoitus

1350

(esim. ihmisen, kuninkaan j. n. e.) asetettiin
kyljelleen, mikä johtui siitä, että alkuaan
pystyssä olleet rivit ajateltiin käännetyiksi sivul
leen. — Taulut, joita jo varhain koottiin
kirjastoiksi tai säilytettiin arkistoissa, semminkin
temppeleissä ja palatseissa, ovat yleensä pien?t.
usein vain parin kolmen cm:n pituiset ja
levyiset. Toiset taulut, kuten uskonnollista,
tieteellistä j. n. e. laatua olevat, ovat tosin suurempia.
Tauluihin kirjoitus kirjoitettiin molemmin
puolin. usein käytettiin siilien reunojakin. Paitsi
tauluihin kirjoitettiin rakennustiiliin
(kuninkaallisissa palatseissa y. m.), saviprismoihin ja
-si-lintereihin (historiallisia teks ejä), sinetteihin.
punnuksiin, obeliskeiliin, korkokuviin,
kallioseinämiin y. m.

Valloittaessaan Babylonian (3 :nnen
vuosituhannen alussa ja keskellä) ja tunkiessaan
sumerilaiset yhä etelämmäksi Persianlahden
pohjoisrannalle, missä nämä vähitellen sulautuivat
uusiin tulokkaisiin, omaksuivat seemiläiset
valloitetun kansan sivistyksen, m. m. heidän
kirjoituksensa. Mutta seemiläisten kielten kokonaan
erilaiseen luonteeseen ja rakenteeseen katsoen
sumerilaisten kirjoitus sangen huonosti soveltui
seemiläisten babylonilaisten kielen (jota
sumerilaiset nimittivät akkadin kieleksi)
ilmaisuvälineeksi. Seemiläiset säilyttivät kuitenkin
kirjoituksen luonteen suurin piirtein samanlaisena
s. o. merkeille pysytettiin sekä käsite- että
tavu-arvoja. Mutta kun jokaisella sumerilaisella
sanalla luonnollisesti oli useampia merkityksellisiä
vastineita, synonymeja. seemiläisten kielessä, sai
kukin merkki siten useita, usein kymmeniä
sana-aivoja. jotapaitsi seemiläisistä sana-arvoista
muodostettiin uusia tavuarvoja. Esim. merkki
(alkuaan AA^s. o. 3 kukkulaa) äännettiin sumerin
kielessä kur ja merkitsi alkuaan ,.vuori" ja ,,maa".
Babylonian seemiläiset käyttivät sitä
senmukai-sesti merkityksessä m ätu (= maa) ja sada (=
vuori), jotapaitsi sillä oli tavuarvot: sumerin
kielestä saatu kur sekä yllämainituista sanoista
muodostetut mat ja sad. Vaikeuksia lisäsi vielä se
sumerin kielen omituisuus, että sama merkki
saattoi edustaa useita käsiteryhmiä, riippuen
joko tavun lauseharmonisesta korosta (vrt. lv i
i-nan kieli) tai sen vokaalin eri soinnusta.
’Siten saattoi esim. yllämainittu merkki myös
merkitä seem. kaiädu (= valloittaa). Kaikkiaan sillä
oli tavuarvot kur, mat, sat, lat, nai, kin, gin,
joissa sitäpaitsi /-äänne saattoi edustaa d-, t- ja
th-äänteitä. Kun vielä ottaa huomioon, että sillä oli
useita kymmeniä sana-arvoja, niin käsittää,
miten huonosti tämä kirjoitus sopi seemiläisen
kielen ilmaisijaksi. Helpottaakseen kirjoituksen
ymmärrettävyyttä kirjoittajat alkoivat käyttää
lei kuitenkaan niin yleisesti kuin egyptin
kielessä) sanan joko eteen tai jälkeen asetettuja
merkkejä, jotka ilmaisivat, mihin käsiteryhmään
sana kuului, n. s. determinatiiveja. Esim.
post-determinatiivi hu ilmaisi linnun, ha kalan
nimeä, eteenasetettu pystvkiila miehen nimeä j. n. e.
Myös käytettiin n. s. foneettisia
komplementteja. s. o. sanaa ilmaisevan merkin jälkeen
liitettiin tavu osoittamaan ääntämistä, esim. edellä
mainittu KUR-\-ud merkitsee, että sana on
luettava aksud - minä valloitin (tavall. hist.
kirjoituksissa): vrt. meidän k:lo = kello. — Tavut oli

vat kokoonpannut joko konsonantista -)-
vokaalista ja päinvastoin (esim. ab, ak, am-, ba. ka, ma)
tai konsonantista -(- vokaalista + konsonantista
(esim. kani, nab, ram). Jälkimäiset kirjoitettiin
myös, varsinkin vanhemmalla ajalla, kahdella
merkillä (esim. ka-am = kam, na-ab-nab)
ääntämisen siitä muuttumatta. — Merkit olivat
tietenkin aikojen kuluessa monen muutoksen alaisina.
Vanhemmissa erottaa vielä selvästi kuvallisen
alkuperän, mutta myöhemmällä ajalla kirjoitus
muuttui yhä kursiivisemmaksi. Siten tavallinen

merkki „jumala" {ilu, hepr. él) kirjoitettiin
alkuaikoina ^ s. o. tähti, jossa jumalan luultiin
asuvan. Samoin qätu (= käsi) esiintyy
vanhimmissa kirjoituksissa muodossa Aa s. o. käden
viisi sormea (nyrkissä), 4S oli alkuaan ||j verkko

j. n. e. Jo sumerilaiset kehittivät monella tavalla
alkuperäis.ä kuvakirjoitusta vaikeammin
kuvattavien käsitteiden ilmaisemiseksi. Siten merkki
„ruoka" asetettuna merkkiin „suu" ilmaisi
käsitettä „syödä". Tavallinen tapa oli merkin eteen
tai jälkeen liitetyllä neljällä viivalla vahvistaa
sen ilmaisemaa käsitettä, n. s. g u n u-muotoja.
Esim. „kalan" merkki tällaisilla viivoilla
varustettuna ilmaisi käsitettä ,,lisääntyä", tikarin
merkki käsitettä „miekka" v. m. Myöhemmässä
kirjoituksessa on vain ani harvassa tapauksessa
merkkien alkuperä erotettavissa. — Kunakin
aikakautena kirjoituksella oli oma ulkonainen leimansa.
Hammurapi’n dynastian (n. 2.000 e. Kr.) aikuinen
kirjoitus poikkesi melkoisesti vanhimmasta,
samoin klassilaisajalla (1700-1100) ja
uusbabvloni-laisajalla oli oma kirjoitustapansa. Assyriassa
kirjoitus heti alusta sai paljoa säännöllisemmän
ja selvemmän muodon kuin Babyloniassa. Uus-

i - na raah - ri - e gir - ri - ia a - na
Assyrialaista kirjoitusta.

assyrialainen kirjoitus poikkeaa huomattavasti
sama nai kuisesta uus-babylonilaisesta.

N:n historia ulottuu 4:nneltä
vuosituhannelta viimeiselle esikristilliselle vuosisadalle
saakka. Vanhimmat kirjoitukset olivat
sumerilaisten hallitsijoiden sota- ja
rakennuskirjoituk-sia, rukouksia ja hymnejä, kauppasopimuksia
y. m. Erittäin runsaasti on säilynyt
kaikensisäl-töisiä kirjoituksia Hammurapi’n (ks. t.)
dynastian ajoilta. Niiden joukossa mainittakoon
erikoisesti Hammurapi’n lakipatsas (löydetty 1902
Susasta). Suuret babylonilaiset ja assyrialaiset
valloittajakuninkaat levittivät babylonilaista
sivistystä Etu-Aasiaan, joten n. tuli tunnetuksi
Kaksoisvirranmaan ulkopuolellakin. Erittäin
valaiseva tässä suhteessa on n. s. T e 11-A m a r n
a-löytö (ks. Ailia rna). Samoin on tärkeä
H* Wincklerin äskettäin (1907)
Boghaz-k ö i stä (Vähässä-Aasiassa, 200 km itään
Angorasta) löytämä heettiläisten pääkaupunki
kuninkaallisille arkistoineen. Siitä löydetyt n. 2.000
taulua, jotka ovat syntyneet samoihin aikoihin
kuin Amarna-taulut, ovat osaksi heettiläis- osaksi
babyloniankielisiä, mutta kauttaaltaan n:11a kir
joitetut. Kir joituksen leviäminen länteen antoi siellä
aihetta uuden, yksinkertaisemman, kirjainkirjoi-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0703.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free