- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1351-1352

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Nuolenpääkirjoitus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1347

Nunna —Nuolenpääkirjoitus

1351

tuksen keksimiseen (n. 1000 e. Kr.). Siten
syntyi n. s. foinikialainen kirjaimisto, josta"
useimmat nykyiset kirjaimistot ovat lähtöisin. —
Assyriassa n. säilyi yleisenä kirjaimistona senkin
jälkeen kuin aramean kieli 8-7:nnellä vuosis.
pääsi puhekieleksi. Vasta kun 606 uusbabyl.
valtakunnan perustaja Nabopolassar ja Meedian
kuningas Kyaksares yhdessä olivat hävittäneet
Niniven ja antaneet koko Assyrian valtakunnalle
kuoliniskun, vaipui n:kin näissä seuduissa
unohduksiin. Babyloniassa n. jäi yleisimmäksi
kirjoitusjärjestelmäksi vielä pitkäksi aikaa senkin
jälkeen kuin Kyyros oli valloittanut Babylonin
ja valtakunta joutunut persialaisten vallan
alaiseksi. Persialaisajalta on säilynyt runsas
nuolen-pääkirjallisuus, semminkin kauppa- y. m.
sopimuksia, osaksi myös vanhemmista esikuvista
kopioituja hymnejä y. m. s. Myös seleukolaisten
kuninkaitten ajalta on nuolenpäätauluja olemassa.
Viimeinen ajallisesti varmuudella määrättävissä
oleva n.-tuote on v:lta 67 e. Kr.

Ulkopuolella n:n varsinaisen kotimaan,
Armee-niassa ja Elämissä, omaksuivat eräät kansat sen
ja kehittivät sitä yksinkertaisemmaksi, puhtaaksi
tavukirjoitukseksi. Myös Persiassa käytettiin
Akhemenidi-kuninkaitten aikana erästä n :sta
kehitettyä kirjainkirjoitusta, jossa oli 40 merkkiä.
Mutta missään näistä maista ei ole säilynyt
huomattavampaa n :11a kirjoitettua kirjallisuutta.
Yhä yleisemmäksi käyvä arameälainen kirjoitus,
joka alkuperältään on sama kuin foinikialainen,
tunki vähitellen n:n muunnoksetkin tieltään.

Nuolenpääkirjallisuudesta
puhuttaessa voi rajoittua babylonilaisten ja
assyrialaisten luomaan kirjallisuuteen. Luonteeltaan
erosivat babylonilaisten ja assyrialaisten kirjallisuus
melkoisesti toisistaan. Edellinen on
pääasiallisesti uskonnollinen, sen sanan laajimmassa
merkityksessä: eepoksia (ks. G i 1 g a m e s-e e p o s),
legendoja, hymnejä, rukouksia sekä loitsuja.
Uskonnolliseen kir jallisuuteen on luettava myös
runsas tähtitieteellinen, matemaattinen ja
ennustus-kirjallisuus. Täällä tapaamme edelleen oireita
historian tieteelliseen käsittelyyn. Sumerin kielen
jouduttua kuolleeksi oppineitten ja
jumalanpalveluksen kieleksi (kuten latina keskiajalla),
muodostui filologinen koulukunta, jonka työtä ovat
sanakirjalliset kokoelmat ja tekstikommentaarit.
-—• Assyriassa ovat etualalla kuninkaiden
sota-kertomukset, jotka kaavamaisesti ja
yksityiskohtaisesti kertovat kuninkaiden urotöistä. Suurin
osa Assurbanipalin kirjastosta löydetystä
kirjallisuudesta sisältää jäljennöksiä babylonilaisista
esikuvista. Lopuksi mainittakoon koko alueelta
erinomaisen runsas kauppaa ja yksityisoikeutta
valaiseva n. s. kontrahtikirjallisuus sekä
kirje-kirjallisuus. Myös tavataan kansanomaista
kirjallisuutta : eläinsatuja ja sananlaskuja.

N:n tulkitseminen on 1800-luvun
nerokkaimpia tieteellisiä keksintöjä. Jo vanhalla ajalla
oli taito ymmärtää nuolenpääkirjoituksia
kokonaan unehtunut. Kun 1620-luvulla ensimäiset
tiedot Persepoliin raunioissa tavattavista n :ista
tuli Eurooppaan, luultiin ensin, että kirjoitus
oli puhtaasti dekoratiivista laatua. Alkuasukkaat
näkivät siinä taikamerkkejä. Jos jonkinlaisia
arveluita n :sta oli vallalla, kunnes tunnettu
Carsten N i e b u h r itämaan matkaltaan 1765
toi varmat jäljennökset näistä kirjoituksista,

jotka hän julkaisi 1788. N. oli ensimäinen, joka
varmuudella todisti, että näissä
rauniokirjoituk-sissa oli kolme eri aakkosjärjestelmää
edustettuina, joista ensimäinen aina oli yksinkertaisin,
kolmas monimutkaisin. N:n tuloksia, jotka
pääasiassa olivat oikeita, eivät myöhemmät tutkijat
kyenneet paljoakaan korjaamaan, kunnes 1802-03
Grotefend nerokkaasti osoitti, että
ensimäinen, yksinkertaisin sareke sisälsi Persian
Akhe-menidi-kuninkaiden Hystaspeen, Kserkseen ja
Da-reioksen nimet. Siten Grotefend saattoi jotenkin
oikein määrätä 13 kirjaimen arvon tässä
kirjoituksessa, jonka jo Niebuhr oli osoittanut
kirjainkirjoitukseksi ja jonka aakkosissa kaikkiaan
oli 40 kirjainta. Grotefend itse sekä ransk. B u
r-n o u f, tansk. Ka s k ja saks. Lassen
edistivät yhä tämän ensimäisen sarekkeeu kielen
ymmärtämistä, mutta vasta v :n 1846 jälkeen
voitiin kokonaisuudessaan määrätä sen kielellinen
asema ja ymmärtää sillä kirjoitettuja tekstejä,
kun engl. R a w 1 i n s o n, joka jo 1836
riippumatta Grotefendista oli tullut samoihin tuloksiin
kuin tämäkin, julkaisi 400 riviä pitkän,
niinikään kolmikielisen kirjoituksen, jonka aikoinaan
Dareios oli hakkauttanut Behistun-kallioihin
lähellä Kirmanshahia. Tämän kirjoituksen avulla
voitiin lopullisesti osoittaa, että kieli oli
muinaispersiaa. Saman kirjoituksen avulla päästiin sit
ten myös keskimäisen sarekkeen kirjoituksesta
selville. Tämä kirjoitus, jossa on 111 merkkiä, on
tavukirjoitusta. Sen kielestä, jota kauan
luultiin meedian kieleksi, on kiistelty meidän
päiviimme saakka, kunnes äskettäin Susasta
löydettyjen kirjoituksien avulla on todistettu, että
keskisarekkeen kieli on muinais-elamilaisen
kielen nuorempaa murretta, n. s. uus-susalaista 1.
uus-elamilaista kieltä.

Kolmannen sarekkeen kirjoitus, joka merkkien
moninaisuuden (n. 500) kautta osoittautui
vaikeimmaksi, oli edelleen tulkitsematta. Jo
varhain oli se vallan oikea arvelu lausuttu, että
siinä oli babylonian kieltä ja että kirjoitus oli
parhaasta päästä tavukirjoitusta. Sitä arvelua
tukivat ne lukuisat n:t, jotka Lavard ja
Botta 1840-luvulla kaivoivat muinaisen
Niniven sorakummuista. Tutkijain nerokkaisuus ja
kärsivällisyys ratkaisivat lopulta tämänkin
vaikeimman arvoituksen. Ruots. Löwenstern
osoitti, että kirjoitus oli sekä sana- että
tavukirjoitusta ja hän saattoi todella ymmärtää
joitakuita rivejä voimatta kuitenkaan niitä
fo-neettisesti lukea. Vaikeuksia lisäsi väärä arvelu,
että sama konsonantti voitiin ilmaista monella
merkillä, esim. r seitsemällä. Nerokas engl.
H i n c k s todisti, että eri merkit, joissa sama
konsonantti esiintyi, olivatkin eri tavuja, esim.
ar, ir, ur, er, ra, ri, ru. Siten oli päästy aimo
askel eteenpäin, ja kun Ravvlinsonin
jäljennökset Behistun-kirjoituksista julkaistiin, saatiin
lisää aineistoa, samalla kun huomattiin, että
oltiin oikealla tiellä kysymyksen ratkaisemiseksi.
Ihmeteltävän nopeaan tutkijat edistivät n:n
tutkintaa ja viimeiset suuremmat vaikeudet
poistuivat. kun raunioista löytyi sanakirjallisia
luetteloita, joissa siilien saakka selittämättömät
ideogrammit 1. sanamerkit selitettiin seemiläisillä
vastineilla. — Monella eri tavalla voidaan
nykyään osoittaa, että n:n tulkinta on oikein
ratkaistu, varsinkin kun on tavattu tauluja,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0704.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free