- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1445-1446

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Oikeakielisyys ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1445

Oikeakielisyys

1446

tai vieraan vaikutuksen alaisena: hyvin käyttää
siis kieltä se. .joka puhuu niinkuin kansa
hyvillä kielipaikoilla puhuu, väärin taas se, joka
käyttää semmoisia muotoja ja lausetapoja, joita
ei ensinkään tavata ,.turmelemattomassa
kansankielessä". Kansankielisyyskanta esiintyi
voimakkaasti n. s. murteiden taistelun aikana (ks. t.)
vaatien, että oli kirjoitettava niinkuin puhutaan
ja kirjakielenäkin käytettävä erinäisiä
paikallis-murteita (C. A. Gottlund, J. F. Lagerwall) ;
tämän kannan mukaista ajatustapaa on sitten -—
maltillisemmin vaatimuksin — tavattu runsaasti
edustettuna vanhemmilla (G. A. Avellan, A. W.
Ingman) ja uudemmilla oikeakielisyyden
harrastajilla, usein myös kieliopillisuuskannan miehillä,
sekä vanhemmilla (Becker, Renvall. Lönnrot) että
myös uudemmilla. Yleensä voi sanoa, että nämä
kaksi kantaa, kieliopillinen ja kansankielinen,
meillä ovat kulkeneet rinnakkain, osittain
toisiaan vastustaen, osittain toisiinsa sulautuen.
— Tarkoituksenmukaisuuskannan mukaan on
paras kielimuoto se, jonka kuulija tarkimmin ja
nopeimmin käsittää ja jonka puhuja helpoimmin
0 tuottaa; ei mikään lausumamuoto ole kaikkialla
paras, vaan kukin on paras määrätyssä
yksityistapauksessa. Tämän kannan mukaista
ajatuksenjuoksua on tavattavissa useilla uudenaikuisilla
kielentutkijoilla; systeemiksi on tämän
katsantokannan muodostanut A. Noreen. Meillä ei tätä
katsantokantaa ole tavattu kielentutkijoilla: sitä
vastaan on tämänsuuntaisia mielipiteitä kylläkin
tuotu ei-kielimiesten taholta esiin (J. V.
Snellman, A. Meurman; kielipedagogeista voidaan
kuitenkin mainita B. F. Godenhjelm, jolla tavataan
varovaa, kieliopillisen ja kansankielisyyskannan
kanssa yhtynyttä tarkoituksenmukaisuuskantaa).
Unkarin n. s. neologien 1. kielenuudistajain voi
sanoa ajatusjuoksussaan lähenneen
tarkoituksenmukaisuuskantaa, jos kohta käytännössä juuri
tältäkin kannalta voi tehdä paljon muistutuksia
heidän mielivaltaista menettelytapaansa vastaan.

Niinä käytännöllisinä vaatimuksina, joiden
ympäri oikeakielisyysharrastus on keskittynyt, on
mainittava toiselta puolen
kielenpuhdista-m i n e n, toiselta puolen sen
rikastuttaminen. Pyrkimystä kieltä puhdistamaan kaikista
vääriksi tai sen luonteelle vieraiksi katsottavista
aineksista voidaan nimittää ja joskus
nimitetään-kin purismiksi sanan laajimmassa
merkityksessä. Varsinaisesti tällä kuitenkin
tarkoitetaan pyrkimystä karttamaan ja kielestä
poistamaan vieraan vaikutuksen jälkiä, esiintyipä tämä
vaikutus sitten n. s. sisäisessä kielimuodossa
(ks. t.) tai äänneasussa tai lainasanoissa;
sup-peimmassa merkityksessä purismilla tarkoitetaan
juuri pyrkimystä karttamaan lainasanoja (s. o.
tietenkin helposti tunnettavia, kirjallista tietä
tulleita ja yleensäkin uusia lainoja) sekä
korvaamaan niitä kielen omista varoista
muodostetuilla (tai läheisistä sukulaiskielistä lainatuilla)
sanoilla (vrt. Lainat). Purismi saattaa johtua
oikeakielisyyssyistä: yksin
käytännönomaisuus-kannaltakin saatettiin erittäin vaatia
poistettaviksi sellaisia muukalaisuuksia, jotka olivat
kieleen tulleet kirjallista tietä vieraiden esikuvain
johdosta eivätkä siis vastanneet kielen
luonnollista" kehitystä, mutta erittäinkin
kieliopillis-etymologiselta taholta on vieraita sanoja ja
vieraiden kielten mukaisia lausetapoja saatettu pi-

tää aineksena, joka ei ole kielen hengen ja
lakien mukaista kehitystuotetta; myös
tarkoi-tuksenmukaisuuskannalta on saatettu vaatia
lainasanojen korvaamista kielen omista varoista
tehdyillä uutismuodostuksilla, koska ne ovat
laajemmalle yleisölle helpommat ymmärtää ja
ääntää. Mutta vaikka purismiin saatetaan suhtautua
eri tavoin eri oikeakielisyyskannoilta, ei se
kuitenkaan olennaisesti ole saanut alkuansa
oikea-| kielisyyssyistä. vaan osittain tyylillisistä —
vie-; raat sanat poikkeavat rakenteeltaan ja
ulkoasultaan kielen omista varoista muodostetuista, niin
että ne helposti voivat rikkoa tyylin eheyttä,
varsinkin korkeammassa runollisessa tyylissä—,
osittain ja ennen kaikkea kansallisista syistä. On
nimittäin pidetty kansallistunnolle alentavana,
että sivistyskäsitteitä varten on sanoja lainattu
toisilta kansoilta.

Periaatteelliselta kannalta voidaan kutakin
ylempänä esitettyä oikeakielisyyskantaa vastaan
tehdä tärkeitä muistutuksia. Niinpä käsittää
kieliopillisuuskanta väärin sekä
kielentutkimuksen ja kielenkäytännön että myös kirjakielen ja
kansanmurteen keskinäisen suhteen.
Kieliopillisuuskannan kielenarvostelu tekee
kielenkäytännön riippuvaksi siitä kielihistoriallisesta
käsityskannasta, jolle tutkimus kulloinkin on ehtinyt:
jotakin ilmaisumuotoa voidaan katsoa vääräksi
ainoastaan sen vuoksi, ettei se sovellu tutkijan
teoriaan, mutta sama muoto voidaan tunnustaa
oikeaksi, jos se saa teoreettiselta kannalta
tutkijaa tyydyttävän selityksen, vaikka kielenkäyttö
on pysynyt samana. Kieliopillisuuskannan
mukaisissa kielenarvosteluissa onkin kuvastunut
aina kunkin aikakauden kieliopilliset ja
kielitieteelliset mielipiteet (vrt. ylemp.).
Kieliopillisuuskanta on myöskin johtanut siihen väärään
käsitykseen, että yleiskielestä poikkeavat
kansanmurteet sisältävät väärää kieltä yleiskieleen
verraten. Syynä näihin vääriin johtopäätöksiin on
se, että kieliopillisuuskannan ajatuksenjuoksu
sisältää loogillisen „kehän": se arvostelee
kielenkäyttöä ,.kielenlakien" mukaan, mutta näiden
,,kielenlakien" lähteenä kuitenkin on ainoastaan
juuri kielenkäyttö. — Käytännönomaisuuskanta
käsittää kielentutkimuksen suhteen
kielenkäyttöön oikealla tavalla, kun se myöntää, että
..kielenlait" esiintyvät toteutuneina
kielenkäytössä ja ettei kielentutkijan asia ole mestaroida
kielenkäyttöä. Tämä kanta on myöskin
teroittanut mieliin murteiden arvoa, vieläpä katsonut
niitä kirjakieltä etevämmiksi. Väärää on tässä
se, että käytännönomaisuuskanta liian paljon
käsittää kielen luonnontuotteen tapaiseksi,
huomaamatta, että se on todellisuudessa kulttuurituote,
joka melkoisessa määrässä on tahdostakin
riippuva, ja käsittämättä, että n. s. kirja- 1.
yleiskieli on periaatteellisesti sekin vain yksi
asianomaisen kansalliskielen murre (ks.
Kirjakieli). Semmoinen vaatimus, että kirjakieli ei
saisi sisältää mitään muuta kuin mitä
kansanmurteissa tavataan, olisi aivan mahdoton, sillä
semmoisena ei kirjakieli täyttäisi tehtäväänsä
korkeamman sivistyksen kielenä. Ja semmoinen
periaatteellinen kanta että ainoastaan se on
oikeata, mikä on käytännössä tai mitä enemmistö
käyttää, johtaisi kielen jähmettymiseen, koska
tämän käsityskannan mukaan kaikki
uudennuk-set. joista kuitenkin kaikki kielen elämä ja ke-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0751.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free