- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1449-1450

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Oikeisto ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

144<l

(myös yhdyssanan osana) kirjoitetaan aina
samoin merkitsemättä sitä sanan erilaista
äänneasua, jonka sen naapurisanain lähiäänteet tai
yleensä sen lauseasema vaikuttaa (esim. m
ui-lakkini, TO«m-palttooni, kirjoitetaan: mun
lakkini, mun palttooni). Sana on näet helpompi
kirjoittaa ja lukiessa helpompi ymmärtää, kun
se muodoltaan aina on sama. Niinikään yleensä
jätetään kahden äänteen välinen siirtymä-äänne
merkitsemättä (esim. pian, ei: pijan).
Poikkeuksia äänteellisestä periaatteesta ja samalla
horju-vaisuutta on suomen kielen o:ssa aiheuttanut

1) se, että on otettu huomioon sanan johtoa
(esim. kun nojautuen muotoon ruoka kirjoitetaan
myös ruoan, vaikka yleinen ääntämys on ruuan,
tai kun sellaisien tekijännimien mukaan kuin
istuja kirjoitetaan myös ristijä, vaikka samalta
kuuluva risti sanan partitiivi kirjoitetaan ristiä),

2) se, että on kirjoitustavalla tahdottu erottaa
samalta kuuluvia, mutta erimerkityksellisiä
sanoja (esim. sijan, nom. sija, erotukseksi
muodosta sian, noin. sika), ja 3) vieraiden kielten
kirjoitustapojen vaikutus lainasanoissa (esim.
zoologia) (ks. Lainat). Suomen kielen o. on
sentään hyvin tyydyttävä verrattuna useimpien
muiden kielten o:een. Näiden puutteellisuudet
johtuvat osittain äskeisistä kolmesta seikasta,
osittain siitä, että kieltä aluksi ryhdyttäissä
kirjallisesti käyttämään lainattiin vieraasta kielestä
kirjaimisto sellaisenaan soveltamatta sitä
tarpeeksi uuden kielen vaatimuksiin. Mutta
pääasiallinen syy on kuitenkin se, että o. kerran
vakaannuttuansa on vuosisadoiksi jäykistynyt
samalle kannalleen noudattamatta kielen nopeata
kehitystä. Varsinkin englanti ja ranska, mutta
myös saksa ja ruotsi ovat kuuluisia huonosta
o:staan; englantilaiselle kansanmiehelle hänen
äidinkielensä virheetön ,,oikein"kirjoitus on
saavuttamattomissa. Huono o. on täten muuttunut
vahingolliseksi sivistyksen ehkäisijäksi, ja
o.-kysymys yhteiskunnalliseksi kysymykseksi.
Mutta niin suuri on tottumuksen voima, että
näinkin luonnottomissa oloissa järkiperäinen o:n
uudistus kohtaa melkein voittamattomia
vaikeuksia. [J. A. Lundell, ..Om rättstafningsfrågan";
E. N. Setälä, „Suomen kielioppi": E. Ä. Tunkelo,
..Vierasperäiset sanat" ja A. Kannisto, „Pari
oikeinkirjotuskysymystä" (Virittäjä 1907).]

A. K.

Oikeisto, nimitys, jota parlamenttaarisissa
kokouksissa usein käytetään vanhoillisesta
puolueesta; vastakohtana vasemmisto =
uudistuksia harrastava puolue. Nämä nimitykset
syntyivät Ranskan suuren vallankumouksen aikana
perustuslakia säätävässä kansalliskokouksessa
siitä, että vanhoilliset asettuivat puheenjohtajan
istuimen oikealle, uudistusmiehet vasemmalle
puolen. Tällainen sijoitus on tullut käytäntöön
myöskin Saksan valtiopäivillä, Italian
edustajakama-rissa, Venäjän valtakunnanduumassa y. m.
eduskunnissa, kun taas Englannissa jokaisen
minis-teristönmuutoksen jälkeen voitolle päässyt
puolue asettuu oikealle, voitettu puolue vasemmalle
puolen puhemiehenpöytää. J. F.

Oikeudellinen ks. Oikeus, Oikeusasia
ja Oikeustoimi.

Oikeudenhoito (ruots. rättsvärd, saks.
Rechts-pflege, Justiz) on oikeudenkäytön ylläpito
tuomioistuinten kautta sekä se toiminta, jolla hal-

1450

lintolaitokset ratkaisevat yksityisten oikeutta
koskevia kysymyksiä (n. s. hallinnollinen
oikeudenkäyttö) ynnä edelleen n. s.
vapaaehtoinen o. (lat. jurisdictio voluntaria). Tämän
viimemainitun tarkoitus on myötävaikuttaa uusien
oikeuksien perustamiseen ja olevien oikeuksien
muuttamiseen tai kumoamiseen, toisin sanoen,
eräiden oikeustoimien päättämiseen: luoda
oikeutta. Sitävastoin riita- ja rikosasiain
oikeudenkäynnin tarkoitus on suojella ja toteuttaa jo
olevia oikeuksia: ylläpitää oikeutta.
Vapaaehtoisen o:n muodossa suoritettuja oikeustoimia
sanotaan usein tavallisessa puheessa ilmoitusasioiksi,
ja ne suoritetaan meillä melkein aina
tuomioistuimen edessä. Tärkeimmät ovat:
kiinnitys-vnnä maanvuokraoikeuksien rekisteröimis-,
lainhuudatus* ja holhousasiat, asiakirjojen
kuolettaminen, henkilöiden kuolleeksijulistaminen y. m.
Näiden asiain hoito on useissa maissa uskottu
erityisen virkakunnan, notariaattilaitoksen,
huoleksi. Erityisessä asemassa on meillä
perinnönjako. El. K.

Oikeudenkäymiskaari, voimassaolevan v:n
1734 lain viimeinen, yhdeksäs, osa, joka
sisältää määräyksiä tuomioistuinten kokoonpanosta
ja toiminnasta sekä siviili- ja rikosasiain
oikeudenkäynnistä niissä, ynnä muita yleisiä
tuomioistuimia koskevia prosessuaalisia säännöksiä.
Erityisistä oikeudenkäynnin lajeista säädetään
muualla, ulosottomenettelystä säätää
ulosotto-kaari, nykyjään ulosottolaki, menettelystä
konkurssiasioissa konkurssilaki, meriasioissa
merilaki, tuomiokapituleissa kirkkolaki,
sotaoikeuksissa asevelvollisuusasetus j. n. e. Tärkeitä
muutoksia o:een sisältävät asetukset 27 p:ltä liuhtik.
1868, jonka kautta kämnerin- ja
laamannin-oikeudet poistettiin, sekä 14 p:ltä elok. ja7p:ltä
syvsk. 1901, jotka sisältävät muutettuja
määräyksiä tuomioistuimista riita- ja rikosasioissa,
muutoksenhakukeinoista, haastemiehistä y. m.
ks. Kaari. El. K.

Oikeudenkäynti, se menettely, jota jonkun on
noudatettava toteuttaakseen siviili- tai
rangaistus-vaateen muuta oikeussubjektia kohtaan ja
hankkiakseen tuomioistuimen päätöksen tai tuomion
häntä vastaan. O. alkaa yleensä haasteella (ks. t.,
Oikeudenkäymiskaari,
Oikeudenkäyttö, Ulosottomenettely).

Oikeudenkäyntikulut ovat ne menot, joita
asiallisella varsinaisesta oikeudenkäynnistä on,
kuten asianajajan palkkio, todistajain palkat,
pöytäkirjain lunastus y. m. Kuu asia otetaan
lopullisesti käsiteltäväksi, päättää tuomioistuin
myös kenen on maksettava o.
(Oikeudenkäymiskaaren 10: 12). Yleisenä sääntönä on, että se,
joka menettää jutun, saa korvata vastapuolen o.
Mutta jos asia on ollut niin epäselvä, että
menettävällä riitapuolella on saattanut olla syytä
jättää asia oikeudellisen käsittelyn varaan, taikka
jos riitapuoli on voittanut alioikeudessa, mutta
menettänyt ylemmässä oikeudessa, tai osittain
voittanut jutun, osittain menettänyt sen, silloin
kärsiköön kumpikin puoli kulunsa itse
(Oikeudenkäymiskaaren 21 luku). El. K.

Öikeudenkäyntilaitoksen uudistus. Jo kauan
on ollut tunnustettu, että oikeudenkäyntiämme
haittaavat suuret sekä muodollista että asiallista
laatua olevat epäkohdat, joiden johdosta jo
Tammikuun valiokunta sai tehtäväkseen harkita tar-

Oikeisto—Öikeudenkäyntilaitoksen uudistus

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0753.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free