- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1455-1456

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Oikeus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1455

Oikeusaputoimisto—Oikeusaste

1456

jen kanssa. Oikeusnormien sisällyksen ja siis
puheenalaisten velvoitusten laajuuden määrää
ny-kyänsä ensi sijassa valtiovalta nimenomaisilla
tahdonilmaisuilla, lainsäädäntötoimilla, mutta sen
voipi myöskin määrätä n. s. tavanomainen o. (ks.
alempana).

Jos ei oteta lukuun valtioiden keskinäisiä
suhteita määräävää o:tta, kansainvälistä o:tta (sekä
eräitä n. s. kansainvälisen yksityisoikeuden osia,
jotka ovat valtiosopimuksilla määrätyt, joskohta
kukin valtio erityisellä lainsäädäntötoimella
saattaa sen omassa valtapiirissään alamaisiinsa
nähden voimaan), voidaan yleensä sanoa, että
ny-kyänsä kaikki syntyy valtiossa ja riippuu
valtiovallasta. Aina ei ole suinkaan niin ollut.
»Val-tiontakaisissakin" yhdyskunnissa (s. o. sellaisissa,
jotka eivät vielä ole kehittyneet valtiollisen
or-ganisatsionin asteelle) on jo jonkinlainen
alkeellinen oikeusjärjestys; samoin puhutaan usein
vieläkin »valtiottomalla" (kaikesta valtiovallasta
vapaalla) alueella vallitsevasta o:sta. Vielä
verrattain myöhäisinä aikoina hallitsijat ja
hallit-sijasuvut menestyksellä ovat vaatineet
eräänlaista „ylivaltiollista" o:tta ja asemaa ja
jotenkin samanlainen asema usein on ollut (ja on
osittain vieläkin) esim. kirkolla. Nykyänsä
nämäkin, ainakin melkein poikkeuksettomasti, ovat
valtion lainsäädäntövallan alaiset. Kaikesta tästä
ei johdu, ettei valtiovallasta riippumatta voisi olla
yleisiä oikeusperiaatteita siinä merkityksessä,
josta edellä on puhuttu.

Kun sanotaan, että (säännönmukaisesti) kaikki
o. saa valtiosta alkunsa, ei tästä saa päätellä,
että jossakin valtiossa voimassa oleva
oikeusjärjestys ehdottomasti kokonaisuudessaan perustuisi
n. s. säädettyyn 1. positiiviseen o :een, s. o.
valtiovallan erityisellä tahdonilmaisulla,
lainsäädäntötoimella vahvistamiin säännöksiin, lakeihin,
vaan saattaa niitten rinnalla olla olemassa
myöskin n. s. tavanomaista oikeutta (ruots.
häfd), joka johtuu yhteisestä oikeustietoisuudesta
ja siihen perustuvasta yhdenmukaisesta
toiminnasta. Niinpä Englannin o. hyvin suureksi
osaksi on tavanomaista o :tta, Suomessa
varsinkin melkoinen määrä julkista o :tta. Mutta
vaikka tavanomainen o. on syntynyt ilman
valtiovallan tarkoituksellista ja nimenomaista
toimenpidettä, riippuu sekin täydessä määrin
valtiovallasta siihen nähden, että lainsäätäjä tietysti
milloin tahansa voipi sitä korvata
säätönäi-sillä 1. positiivisilla säännöksillä, »kirjoitetulla
lailla". Eri oikeusaloista ja oikeudenjaoituksesta
ks. II a 11 i n t o-o ikeus, Julkinen
oikeus, Kansainvälinen oikeus,
Kauppaoikeus, Lakitiede,
Oikeushistoria, Prosessioikeus, Rikosoikeus,
Siviilioikeus, Taloudellinen
oikeus, Valtio-oikeus,
Yksityisoikeus.

2. O. subjektiivisessa merkityksessä on
jollekin oikeussubjektille voimassa olevan o:n
nojalla kuuluva valta. Ainoastaan ihmisyksilöt
voivat luonnostaan olla o:ien (ja
velvollisuuksien) kannattajia, eläimillä esim. ei ole mitään
laillisia o:ia, vaikka laki tietysti saattaa
niillekin valmistaa oikeusturvaa. Mutta
oikeusjärjestys saattaa tunnustaa oikeuskelpoisuuden
sellaisille ei-fyysillisille yhteisöille y. m., joita
nimitetään juridisiksi henkilöiksi (ks. t.).

Objektiivisen ja subjektiivisen o:n keskinäisestä
suhteesta, subjektiivisien o:ien jaoituksesta y. m.
vallitsee yhä vielä eriäviä mieliä tieteisopissa..
Tässä mainittakoon ainoastaan, että varsinaisen
subjektiivisen o:n olemukseen kuuluu, että
oikeutetulla henkilöllä on käytettävänään
oikeuskeino sen toteuttamiseksi; vastakkaisessa
tapauksessa, siis jos se, jonka etuja jokin säännös
tarkoittaa, ei voi itsenäistä vaatimusta esittää,
puhutaan tavallisesti refleksi- 1.
heijastusoikeu-desta (objektiivisen o:n heijastusvaikutuksista,
jotka tosiasiallisesti hyödyttävät
yksityisiä) . Useat tutkijat myöntävät
subjektiivisien o:ien mahdollisuuden ainoastaan
yksityisoikeuden, mutta eivät julkisen o:n alalla (eivät
siis katso yksilöillä voivan olla itsenäisiä
vaatimuksia valtiovaltaa vastaan). Tätä ei voida
pitää oikeana. Varsinkin niissä maissa, missä on
olemassa kehittynyt hallinnollinen lainkäyttö,
joka antaa yksilöllekin takeita hallinnon
lainalaisuudesta, on subjektiivisten julkisten o:n
olemassaolo epäilyksetön.

Saavutettu 1. hankittu o. on yksilölle tuleva o.,
joka perustuu johonkin oikeudelliseen
tosiseikkaan (tav. oikeustoimeen), ja jota ei voida
lainmuutoksetta sen haltijalta riistää. Nämä o:t
nauttivat Suomessa perustuslain turvaa. Itse
käsite on muuten tieteisopissa sangen
riidanalainen.

3. Useasti puhutaan o:sta johdannaisessa,
ylei-semmässä taikka epämääräisemmässä.
merkityksessä kuin edellä, niin että myöskin siveysopin
normien sisältöä sanotaan o:ksi. Puhutaan esim.
luonnollisesta taikka, siveellisestä oista,
»oikeudesta ja kohtuudesta" (käsitteellisesti
rinnastettuina) y. m. — vrt. Velvollisuus ja
Velvoitus.

[Gerber, »über öffentliehe Rechte" (1852) ;
Goldschmidt, »Enzyklopedie der
Rechtsvvissen-schaft im Grundriss" (1862); Gareis,
»Enzyklo-pedie und Methodologie der Rechtswissenschaft"
(3 :s pain. 1905); Köhler, »Einführung in die
Rechtswissenschaft" (3;s pain. 1908); Hagerup,
»Forelæsninger over retsencyklopedi" (1906) ;
Merkel, »Juristische Enzyklopedie" (4:s pain.
1909); A. Serlachius, »Lainopin alkeet" (1910);
Jellinek, »System der subjektiven öffentlicheD
Rechte" (2:nen pain. 1905); Giese, »Die
Grund-reclite" (1897) ; Duguit, „L’État, le droit
objek-tif et la loi positive" (1901).] R. E.

Oikeusaputoimisto ks.
Oikeusasiain-ne uvoja ja Köyhäinasianajaja.

Oikeusasia, asia, joka kuuluu tuomioistuimen
ratkaistaviin: vastakohta: hallintoasia, jonka
hallintoviranomaiset ratkaisevat.

Oikeusasiainneuvoja. Saksassa on
Rechts-konsvlent henkilö, joka on saanut erioikeuden ajaa
ammattimaisesti oikeuksissa toisen asiaa, vaikkei
itse ole tutkinnon suorittanut asianajaja. Meillä
ei tällaista laitosta ole. Sen sijaan on varattomia
varten olemassa kunnallisia oikeusaputoimistoja,
ks. Köyhäinasianajaja. El. K.

Oikeusaste (ruots. instans, < lat.. ins1a’ntia).
Eri oikeusjärjestelmissä tuomioistuimet
tavallisesti jaetaan alempiin, keski- ja ylioikeuksiin,
joista ensimäisiä yhteisnimityksellä sanotaan
en-simäiseksi, toisia ja kolmansia toiseksi ja
kolmanneksi 1. viimeiseksi o :ksi. O.-jako,
tuomioistuimien luokitteleminen toimelliseen pätevyyteen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0756.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free