Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Olympia ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1511
Olympia
1513
itäänpäin oli rivi eri yhteiskuntien enimmäkseen
pienten parastaditemppelien muotoisia n. s.
aarreaittoja, joissa muinoin säilytettiin sekä juhlien
viettoon tarpeellisia kaluja että myös
taideteoksia, osaksi ikivanhoja (kuten puusta tai puusta
ja kullasta tehtyjä kuvapatsaita y. m. s.).
Aarreaitoista megaralaisten oli merkillinen m. m.
ar-kaisten, jumalien ja giganttien taisteluja
esittävien päätykolmiokorkokuvien vuoksi, joista on
säilynyt melkoisia murtokappaleita. Vanhimpien
aarreaittojen räystäät ja katon reunustukset
(geisonit ja simat) olivat päällystetyt maalatuilla
terrakottalevyillä tai kotelontapaisilla—perintöä
ajoilta, jolloin terrakottapäällystyksellä
tahdottiin suojella ja koristaa puisia arkkitehtuuriosia.
0:n vanhimpia merkkipaikkoja oli Zeuksen ja
Heran temppelien välillä oleva viisikulmaisen
kiviaidan ympäröimä Pelopsin hautapyhäkkö
propyleineen. — Pyhällä alueella oli suunnaton
joukko eri jumalille pyhitettyjä alttareja;
tärkein oli Zeuksen suuri tuhka-alttari, jonka
paikkana on pidetty suuren temppelin koillispuolella
olevaa kivikehän ympäröimää soikiota. — Koko
altis oli täynnä kuvapatsaita. Jokainen, joka
kilpailussa sai voiton, oli oikeutettu
pystyttämään altiiseen kuvapatsaan; komeita olivat
varsinkin kilpa-ajoissa voittaneiden ruhtinaiden ja
pohattain pystyttämät veistokuvaryhmät.
Kilpailusääntöjä vastaan rikkoneiden sakkorahoilla
taas pystytettiin Zeuksen patsaita (Zänes),
joiden jalustoja seisoo melko pitkä rivi
aarreaittojen edustalla. Yhteiskunnat ikuistuttivat
kuvapatsailla sotaisia voittojaan tai muita
merkkitapauksia. Suuri joukko jalustoja
piirtokirjoi-tuksineen on säilynyt; itse taideteokset ovat
melkein kaikki hävinneet - nehän olivat
suurimmaksi osaksi pronssista tehtyjä, ja pronssi
oli klassillisen kulttuurikauden jälkeisinä pimeinä
vuosisatoina haluttua tavaraa. Merkillisimpiä
löytöjä on Paionioksen tekemä lennokas
marmori-Nike, joka näytti laskeutuvan alas jalustana
olevalle 9 m:n korkealle kolmikulmaiselle pilarille
(messenialaisten ja naupaktolaisten pystyttämä
heidän — luultavasti 425 e. Kr. — voittamansa
sotasaaliin kymmenyksenä: kuva, ks. liitekuva
Kuvanveistotaide I). — Äitiin
koilliskulmasta vei käytävä, joka roomal. ajalla oli
holvikattoinen, kilpajuoksuradalle 1. stadioniin.
Tämä oli suorakaiteen muotoinen; lähtöpaikan
laitteet ovat vielä verrattain hyvin säilyneet.
Istuinrivejä ei ollut; katselijat seisoivat tai
istuivat rinteiden nurmikolla. Etelämpänä olleen
kilpa-ajoradan, hippodromin, on Alpheios
tulvies-saan huuhtonut kokonaan pois. — Äitiin
ulkopuolella olleista rakennuksista mainittakoon:
luoteessa sijaitseva suuri gymnasion
(voimistelu-laitos), jonka väljällä kentällä ja pitkissä
pylväistöissä oli tilaa juoksuharjoituksillekin;
etelässä siihen liittyvä palaistra
(..painiskelulai-tos"). Tämän eteläpuolella oleva rakennusryhmä,
johon myöhemmin oli sovitettu bysanttilainen
kirkko, oli luultavasti n. s. Theokoleion, kaiketi
pappien asunto. Lounaassa oleva
rakennuskompleksi, n. s. Leouidaion vesialtailleen,
pylväis-töineen, kamareineen oli luultavasti
kunniavieraiden asuntona. Äitiin eteläpuolella oli
kolmiosainen neuvostonhuoneisto, Buleuteriou:
kaakossa vihdoin oli m. m. keisari Neron talo,
rakennettu vanhemman pylväsrakennuksen pai-
kalle. — 0:n löydöt jäivät Kreikan valtion
omaisuudeksi. Veistokuvat, piirtokirjoitukset y. m.
irtonaiset jäännökset (paitsi Ateenaan vietyjä
pieniä pronsseja) koottiin museoon, jonka kreik.
pankkiiri Syngros sitä varten rakennutti
Kla-deoksen länsipuolelle Dhruvan kumpujen rinteelle.
0:n kisat vietettiin joka neljäs vuosi elo {+-+}
kuun tienoilla, täysikuun aikana. Niiden
alkuperä peittyy tarujen hämärään; niiden
perustajana mainitaan milloin Herakles, milloiu Pelops.
Eeliläinen kuningas Iphitos on muistotarinan
mukaan uudistanut ne ja saanut aikaan, että
juhlan ajaksi julistettiin yleinen rauhantila
(ekeJeheiri’a). V:sta 776 alkaen oli olemassa
voit-tajain luettelot. Juhlien johto oli alussa
pisa-laisten hallussa, mutta joutui 6:nnen vuosis.
loppupuolella eeliläisille. Kilpatuomareina olivat
siitä lähtien eeliläiset hellänodi’kai
(„helleeniläis-tuomarit"). 0:n kisojen merkitys näkyy
alkuaan olleen paikallista laatua, mutta jo 7 :nnellä
vuosis. osanottajani piiri käsitti koko
hellee-niläismaailman; tulipa 0:n juhla tärkeimmäksi
ju loistavimmaksi kaikista neljästä
yleishelleeni-läisestä kilpajuhlasta (0:n, Delphoin [-[pytholai-set],-] {+[pytholai-
set],+} Isthmoksen. Nemean). Oikeutettu ottamaan
kilpailuihin osaa oli jokainen vapaasukuinen
helleeni (2:sesta vuosis. alkaen e. Kr. myös
roomalainen), joka ei ollut erityisten raskaiden
rikosten kiron alainen. — Vanhin urheilulaji
näkyy olleen stadion in (192,2? m) pituinen
kilpajuoksu. Mutta jo aikaiseen kilpailut ulotettiin
yhä useampiin urheilun lajeihin. Historiallisena
aikana kilpajuhlat näkyvät yleensä kestäneen
5 päivää. Ensimäisenä päivänä suoritettiin
suuret uhrit, ja niin hyvin kilpatuomarit kuin
kilpailijatkin vannoivat noudattavansa vilpittömästi
oikeutta ja kilpailusääntöjä; silloin myös
tarkastettiin kilpailijoiksi aikovien pätevyys.
Toisena päivänä tiedetään olleen poikien (1.
nuorukaisten) kilpailut juoksussa, painiskelussa,
nyrkkeilyssä (v:sta 200 e. Kr. alkaen myös
pankra-tionissa, ks. alempana). Kolmantena päivänä
suoritettiin ensin miesten juoksukilpailut :
yksinkertainen stadion juoksu, kaksinkertainen stadion
(diaulos) ja kestävyysjuoksu (dolikhos,
luultavasti 24 stadionin matka); sitten seurasivat
paini, nyrkkeily ja pankra’tion (painin ja
nyrkkeilyn yhdistelmä, jossa kovin väkivaltaiset ja
raa’atkin taistelukeinot olivat luvallisia).
Neljäs päivä oli etupäässä hippodromissa
suoritettavalle hevosurheilulle omistettu; tätä
katseltaessa yleisön innostus nousi korkeimmilleen.
Loistavimman kunnian tuotti nelivaljakolla ajo.
Hippodromin rata oli 8 stadionin (n. 1,538 m)
pituinen ja nelivaljakon näkvy olleen se
kierrettävä 12 kertaa. Muita hevosurheilun lajeja
olivat kaksival jakolla ajo ja ratsastus;
erityisesti kilpailtiin täysikasvuisilla hevosilla ja
varsoilla; ajoittain myös muuli vai jakolla. Voittajana
oli hevosen tai valjakon omistaja, ei ajaja
(vrt. meidän aikamme ratsukilpailuja). —
Hevos-urheilukilpailu jen jälkeen seurasi viisiottelu
(pentathlon): hyppäys, juoksu, diskoksen- ja
keihäänheitto ja paini. Viimeisenä kilpailujen
sarjassa oli n. s. hopliittien juoksu: kilpailijain oli,
yllään raskas sotavarustus (taikka ainakin kilpi
käsivarrella) juostava stadion edes ja takaisin
(diaulos). Viidentenä päivänä voittajat
seppelöitiin pikkulehtisen metsäöljypuun ohuella oksalla
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
